sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Päivät karkaavat, viikotkin


Päivät karkaavat, viikotkin.
On ollut paljon töitä, paljon kivoja juttuja, liian vähän aikaa.
Nyt katselen varjojen leikkiä seinällä, ihmettelen lämpöä, joka on jäänyt. Päiviä, jotka ovat menneet.
Tein munakoisopastaa, ostin kirpparilta teekannun, lintsasin joogasta, luin Sudanista ja särkyneistä unelmista.

Meillä asuu pieni feministi, joka illalla lausahti:
Miksi joku nainen haluaa ruman ja vanhan miehen, kun naisillahan just on valinnanvaraa?

31 kommenttia:

  1. ihan mielettömän hienoja kuvia! upeita! olen isosti kateellinen.

    VastaaPoista
  2. Onko teilläkin diaprojektori? Meillä on ikivanha iso kapistus, jolla katselemme miehen kirpparilta ostamia dioja. Yhdessä oli kuvia 80-luvulta afrikasta, jossa suomalaiset oli safarilla, ja yhdessä kuvassa oli alaston suomalainen suihkussa :) Ihmettelen vain, kuka myy omat lomadiansa ja vielä ne kaikista noloimmat!?

    VastaaPoista
  3. Solen: Eikä! Joku myi siis projektorin kuvineen, hihih. Ihan mielettömän hassua. On meillä tosiaan projektori, kuvattiin jonkun verran dioja ennen digiaikaa. Eilen oli pienet pippalot ja katseltiin vanhoja kuvia monien vuosien tauon jälkeen. Oli kivaa.

    VastaaPoista
  4. Vau mitkä kuvat. Näissä on sitä valokuvan taikaa. Sinua onkin ollut jo ikävä.

    VastaaPoista
  5. RvaReipas: Kiitos :) Minulla taitaa olla tulossa yksi oman maailmanhistorian kiireisimmistä syksyistä...niin paljon töitä ja uusia kivoja harrastuksia, jotka vievät aikaa. Mutta yritän ehtiä tännekin joskus.

    VastaaPoista
  6. Kyllä sinua on kaivattukin! Ihanaa, että syksy tuo sinut takaisin blogimaailmaan. <3

    VastaaPoista
  7. Katja: Voi että, tuntuu hyvältä :) Työ haittaa pahasti harrastuksia...näin voisi muotoilla tämän tauon. No, on alkanut/alkamassa myös mukavia harrastuksia, joten täällä en ole ehtinyt olla.

    VastaaPoista
  8. Jos on noin ihanat heiluhiukset,
    saa taatusti valita juuri niin kauniin miehen kuin silmälle sopii. Terveiset tyttärelle!

    Olen puuhaillut kaikenkirjavia puuhia, kurkkaisitko! Ei ole tarkoitus satuttaa silmää eikä aiheuttaa väriloistolla päänsärkyä...

    VastaaPoista
  9. Ihanaa kun olet takaisin. Kuvaesitys on upea :) Meillä on odotettavissa kaitafilmi-iltoja lapsuusajoiltani, ne ovat aika hilpeitä, sukulaiset tekevät joka vuosi Lapin matkoja ja seisoskelevat eri tuntureiden päällä. Just sopivaa iloa syysiltoihin.

    VastaaPoista
  10. RouvaKameleontti: No niin minäkin toivon :) Kerron terveiset pikkuiselle naisasianaiselle. En saanut päänsärkyä, päinvastoin.
    Himalainen: Kiitos, kiitos, tuntuu hyvältä, että on kaivattu :) Voi kaitafilmit...minun lapsuudesta ei ole kaitafilmejä, mutta jossain vaiheessa mies kuvasi kaitafilmille. Pitäisi etsiä ne, tai kehittää...Kuulostaa aika kivalta tuo eri tuntureiden päällä seisoskelu. Minä olen käynyt Lapissa vain pari kertaa.

    VastaaPoista
  11. Meidänkin pitäis varmaan kaivaa vanhat diat ja diaprojektori esiin. On niissä sitä jotain!

    Useassa blogissa olen törmännyt tuohon munakoisoon. Täytynee ostaa ja laittaa meillekin munakoisoherkkuja!

    VastaaPoista
  12. Nonna: Niissä on tosiaan sitä jotain, oli hauskaa katsella monta satsia vanhoja kuvia, jotka oli ihan unohtanut. Munakoiso on hyvää, nyt tyttö löysi hyvän pastaohjeen, herkuteltiin.

    VastaaPoista
  13. olipa mukava kun olit piipahtanut ja jättänyt viestin. täytyy kyllä sanoa, että kiitos samoin:)
    aivan huikean hieno kuvasarja!
    b

    VastaaPoista
  14. Olen kaivannut sinua tänne takaisin - jäit niin pitkäksi aikaa ajelemaan säärikarvoja matkahuollon portaille...

    Diat on kivoja! Meilläkin on joskus lapsuudenkodissa diaesitysiltoja, pääasiassa luontokuvia. Kerran tyttö totesi: "Aina näitä järviä. Eikö koskaan mitään muuta?"

    VastaaPoista
  15. Voi että, minulla tulee diakuvista lapsuus mieleen. Isäni kuvasi vielä silloin diakuvia, ja niitä kokoonnuttiin yhdessä katsomaan iltaisin. Siinä oli jotakin juhlavaa. Diaprojektori hurisi vähän ja siitä lähtevässä valokaitaleessa näkyi ilmassa leijaileva pöly.

    Pitäisi joskus katsella taas, viime kerrasta on varmaan jo kohta 10 vuotta aikaa. Isällä on kaikki diakuvat tallessa numeroiduissa laatikoissa. Ruutuvihkoihin on säntillisesti kirjattuna, miltä ajalta mitkäkin kuvat ovat ja mitä ne esittävät.

    VastaaPoista
  16. Balnc: Kiitos itsellesi :)
    Tie on kevyt: Kiitos, taisivat säärikarvat rehottaa oikein kunnolla, hih. Diat on hauskoja, niissä on oma tunnelmansa. Meidän dioissa tuntuu kanssa painottuvan tuo luontoteema, vaikkei mitään luontokuvaajia ollakaan.
    Maija: Monella taitaa tulla lapsuus mieleen. Meillä ei tosin otettu diakuvia, joten minä yhdistän diat paljon myöhäisempään aikaan. Mutta se ääni, totta, se luo osan siitä tunnelmasta. Aika hienoa, että joku on niin säntillinen, että merkitsee kaikki paikoilleen aikakirjoihin. Olen aina hiukan kade sellaisesta järjestelmällisyydestä.

    VastaaPoista
  17. Täällä päivät ovat vain vilahtaneet ohi ja tuntuu ettei mitään ole tullut tehtyä, vaikka onkin tehnytkin, mutta kuitenkin.

    Joskus on kiva vähän lintsailla asioista, joihin on "pakko" mennä.

    Ps. Hauskoja kuvia, tykkäilen!

    VastaaPoista
  18. Minä mietin, että oliko se vertikaalinen murtuma vaarallista, kun hävisit:). Ei vaan, kyllä on hyvä, että on elämää netin ulkopuolellakin.

    Me pääsimme kotiin! Kyllä se vaan on niin, että "there is no place like home". Ilotulituksen räiskeestä, Istanbulin lämpimästä illasta tervehtien!

    VastaaPoista
  19. eläköön diat ja projektorit!
    ja aivan mahtavat kuvat :)
    ihan tässä herkistyy muistelemaan:
    silloin kun nyt jo 15v lapsenlapseni oli nassikka niin leikittiin mun yläkerrassa elokuvateatteria kaksisteen, oli paikkaliput ja kaikki. sain myös napattua hauskan kuvan kun poika seisoo samanikäisen äitinsä vieressä. mulla on karmeen paljon dioja!

    VastaaPoista
  20. Dioja, minä en tajunnut, katsoin vain että missä siperianjunassa sitä mennään...:)

    Naurattaa tuo tyttösi kommentti. Meillä(siis tytöllä) on sulhanen katsottuna, ollut sama jo kolme vuotta ja on niin liikuttavaa kuinka avoimesti hän hänestä kertoo ja unelmoi.

    VastaaPoista
  21. Muumaa: Täällä taas päivät eivät riitä, on pakko ottaa yöt avuksi ja se ei pitemmällä tähtäimellä ole kovin viisas veto. Mukavaa viikkoa sinne!
    Mine: Ihanaa, että pääsitte turvallisesti kotiin. Aikamoinen ajomatka. Oioi, ei vertikaalinen murtuma ole tosiaankaan paha, kun on ihan pikkuruinen, kunhan ei äidy siitä isommaksi. Tarvitsin näköjään pienen loman täältä.
    Ritva: Hurraa! Ihan mahtava tuo teidän elokuvaleikki, minäkin voisin järjestää tuollaisen esityksen. Meillä ei ole mitenkään kovin paljon dioja, ne jaksaa katsoa vaikka yhdessä illassa.
    Liivia: Olisikin ollut Siperian juna, vuosisatainen haaveeni. Sinun tyttösi on kyllä ihana, meidänkin tytöllä on varmaan joku mielitietty, mutta minusta tuo lausahdus oli kyllä oikein terve, hurrasin salaa :) Mukavaa päivää sinne!

    VastaaPoista
  22. :)Heh,ei paha ollenkaan tuo lausahdus tytöltäsi!

    Hei hiukan on hienot kuvat!

    Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  23. Upeita kuvia!!! Näistä kannattaisi jostakin jo teettää vedos ja seinälle!

    Voit valistaa pikku feministiä, että vanha ja ruma mies otetaan yleensä siksi, että sillä on rahaa :D

    N

    VastaaPoista
  24. Ryppymekko: Juu, hyvin on mennyt oppi perille :) Kiitos ja hauskaa viikon jatkoa sinnekin.
    N: Kiitos, voisi muuten toimiakin isona, en ollut tullut ajatelleeksi...Totta, täytyypä kertoa tämä fakta. Voi sitten pikkuneiti miettiä, että mitä kannattaisi tehdä :)

    VastaaPoista
  25. hahaa! Bravo tytöllesi! tuosta on hyvä lähteä:)

    Minun isän vintillä on laatikoittain dioja. olis joskus kiva kaivaa niitä esiin, puuduttaa oma ja toistenkin takapuoli viettämällä dia-ilta.

    VastaaPoista
  26. Syksy on ollut sellaista pikakelauksen aikaa. Hurhur ja neljä viikkoa jo töissä.

    Naisilla on just valinnanvaraan. :-) Voin vain kuvitella äänensävyn... Just.

    VastaaPoista
  27. Tutulta kuulostaa. Järjestin juuri kuvia koneella ja jäin ihmettelemään muutaman viikon takaisten kuvien vihreyttä. Minne se jo katosi?

    Mutta pimenevissä illoissa on puolensa. Ehkä mekin ehdimme avata diakuvasesongin joskus pian.

    Ja sille teidän kotifeministille terveisiä. Oikeilla jäljillä on!

    VastaaPoista
  28. Outi: Hurraa sanoin minäkin mielessäni :) Me vietettiin lauantaina diailtaa, oli hauskaa. Tuli mieleen monta hauskaa juttua.
    Linnea: Minustakin aika menee pikakelauksella, en meinaa millään pysyä vauhdissa mukana. Mutta yritys on kyllä kova. Tsemppiä sinnekin, hidatetaan yhdessä.
    Laura: Niin, mutta eilen oli ihan kamalan lämmin, ihan t-paitakeli. Tänään taas satoi koko päivän. Minä kyllä tykkään, kun voi taas sytytellä kynttilöitä ja kääriytyä vilttiin.

    VastaaPoista
  29. Elämäni matkat: No se tosiaan on tuulitukka, on perinyt hiuslaadun äidiltään. Tukka yksi sekasotku.

    VastaaPoista