sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Päivät laukkaavat


Päivät laukkaavat eteenpäin ja minä pidän harjaksista kiinni. Putomaisillani.
Hevosen sydän painaa viisi kiloa ja aivot ovat perunan kokoiset.
Ja miksi hevonen on hevonen, eikä hevo? Onhan koirakin koira, eikä koiranen.
Kukat kuolevat parvekkeelle, päivät liian nopeasti.
Vaahteroiden tanssi ikkunan takana - kellastuvat silmissä.
Tänään Saatana saapuu Moskovaan.

23 kommenttia:

  1. ja miksei muurahainen ole muurahai ja perhonen perho? voi kuinka kaunis viimenen kuva.

    VastaaPoista
  2. Vitsit, miten hienoja kuvia! Aika syksyinen ja kiireinen teksti, jos nyt ymmärrät, mitä tarkoitan...
    Onko Saatana saapu Moskovaan teatteriesitys vai kirjaanko tartut?

    VastaaPoista
  3. Pidä lujaa kiinni, älä putoa! Voisiko vauhtia hiljentää?
    Ihanat kuvat.

    VastaaPoista
  4. Sanojen synty, niin. Olisi kiva tietää. Mistähän tuo -nen ylipäätään oiken tulee, kun sukunimissäkin niin monissa on, jotenkin usein turhana.

    Saatana saapuu Moskovaan on ystäväni ehdoton lempikirja. Pitäisi lukea, mutta joka kerta kun hän tyrkyttää sitä, en ole ottanut.

    VastaaPoista
  5. Etta: No niinpä, ne on sentään pieniä olentoja, mutta hevonen on suuri...tai onko tuo nen-pääte ylipäätään pienuuden pääte...en tiedä.
    Tie on kevyt: Kiitos, kiireinen kyllä, ihan liian kiireinen. Se on teatteriesitys, unohdin linkittää. Illalla vasta, aika jännää mennä katsomaan, koska kirja on niin hyvä.
    Elämäni matkat: Yritän pitää kiinni. Tämä on nyt joku laukkakisa, en osaa hiljentää.
    Liivia: Sanojen synty on mielenkiintoista, minusta se nen on jotain pientä, siis yleensä. Mutta ei näköjään aina. Minustakin tuo kirja on huikea, vaikka siitä on kauan, kun olen lukenut sen. Mutta nyt menen teatteriin katsomaan tuota.

    VastaaPoista
  6. Minäkin mietin tuota hiljentämistä. Pistä heppa pienemmälle vaihteelle vaikka!

    VastaaPoista
  7. Minäkin olen Saatanan ystävä, vaikka tuota suomennosta on vähän vaikea ymmärtää, sillä kirjan alkuperäinen nimi on "Mestari ja Margarita".
    Olen nähnyt parikin teatteriesitystä, joista Q-teatterin versio Suomenlinnassa oli aivan mahtava, Tommi Korpela Wolandina.
    Sikäli hauska yhteensattuma, että juuri eilen puhuimme mieheni kanssa että menisimme katsomaan "Master i Margarita" paikalliseen teatteriin. Vaikka en kielestä juurikaan mitään ymmärrä, mutta tarina on niin tuttu, että uskon siitä jotain saavani. Ja kiinnostaa se, miten esitys on tehty.

    VastaaPoista
  8. Nonna: Yritän etsiä sen nelosvaihteen tai vaikka kolmosen :)
    Jaana: Totta, suomennos on aika vapaa, vaikka pidän tuosta kirjan nimestä kyllä. Jännä miten usein kirjojen nimet käännettynä on jotain ihan muuta. Minä en nähnyt tuota Q-teatterin versiota, se varmaan olikin ihan huikea. Menkää ihmeessä katsomaan tuo esitys, luulen, että venäläinen tulkinta eroaa paljonkin suomalaisesta...

    VastaaPoista
  9. Kuka keksi kiireen? Minusta se oli ihmiskunnan rikoksista suurimpia. Toivottavasti saat sen selätettyä ja pian.

    Minä otin miehen sukunimen ja minustakin tuli -nen. Oma sukunimeni oli jempti, nen-pääte tekee sanasta pehmeän ja lelliteltävän. Sulo on söpö, mutta seisoo jaloillaan. Suloinen ihan lelli, eiks vaan?

    Lepo sinne sinulle, tai edes pieni kiva leponen:).

    VastaaPoista
  10. Eka kuva on suosikkini, hieno. Ryhmäteatterissa eli meidän naapurissa olisi ollut taannoin tuo, mutta mitäs niitä kaikkia missattuja muistelemaan. Kirjasta tykkään kyllä.

    VastaaPoista
  11. Niin eikö se -nen pääte te asioista pienempiä tai hellempiä? kukka kukkanen. tai tyttö tyttönen. mutta ei se hevo ole mikään pieni eläin ei.

    On kurjaa jos päivät kiitää liian lujaa, voi tulla vauhtisokeus. tai en minä tiedä voiko;) kunhan höpisen täällä. Ja toivon että pian kohta hellittää se kiitäminen.

    VastaaPoista
  12. Upeita värejä kuvissasi :). Sopiiko kysyä missä majotuitte Istanbulin matkallanne? Oletteko joskus käyneet siellä joulun tienoilla?

    VastaaPoista
  13. Mine: Yritän selättää kiireeen tarttumalla näihin hiljaisiin hetkiin tai katoamalla johonkin kesken kiireen. Oma päänsisäinen maailma on hyvä pakopaikka :) Otan leposet siis.
    RvaReipas: Kirja on loistava, mutta siitä on tosi paljon aikaa, kun luin sen viimeksi. Ehkä se on hyväkin, en muista sitä niin tarkasti, kun katson näytelmää.
    Outi: Minustakin se on pieni ja hellä, vaan ei tuo hevo. Minäkään en pidä kiireestä, en siitä, etten saa vain olla ja antaa ajatusten harhailla. Olen sellainen ohjelmoitu robotti nyt, toivottavasti ei tule oikosulkua :)
    Villasukka: Kiitos. Majoitumme asuntoon siellä uudella puolella, Taksim-aukiolta noin kilometri pois päin. Jos haluat, voin kaivaa tarkatkin tiedot esiin, mutta netistä löysin asunnon. Edellisellä kerralla olimme vanhalla puolella hotellissa. Joulua ei ole vietetty siellä...Mine tuossa ylhäällä voi varmaan myös antaa hyviä vinkkejä, jos kaipaat matkavinkkejä :)

    VastaaPoista
  14. Onko tuo totta, mitä kerroit hevon elimistä? Yksi hoitolapseni (3-vuotias) tykkäsi liittää -nen -päätteen moniin sanoihin, se oli söpöä ;)

    VastaaPoista
  15. Te olette kyllä hyvä tiimi: kuvat ihania, upeita ja teksti mitä mainioin! Aina kannattaa käydä kurkkaamassa:)

    VastaaPoista
  16. Täällä sama tunne, päivät laukkaavat hurjaa vauhtia ja minä yritän pysyä perässä.

    Huokaus taas näitä kuvia, niin kaunista. Näiden ääreen oli hyvä pysähtyä hetkeksi.

    VastaaPoista
  17. Pysythän laukassa hyvin mukana!Hyviä oman pysähtymisen hetkiä sinulle silloin kun se on mahdollista.
    Lämpimin ajatuksin
    maria

    VastaaPoista
  18. Vai onko se hepo?

    Sinänsä hassua, että olen antanut itselleni kertoa, että nen-pääte tarkoittaa pientä.

    Joskus se vauhti on ihanaa, mutta toisinaan pitäisi irrottaa harjasta ja ottaa ohjat käteen ja vetää jarrusta.

    VastaaPoista
  19. Tuittu: Kai se on, lapsi luki minulle ääneen hevoskirjaa, siitä se jäi mieleen. Minusta hämmästyttävä juttu.
    Katariina: Niin olemme :) Vaikkei mies yleensä kuvaakaan, lähinnä vain matkoilla. Mutta se kyllä käsittelee mulle kuvat, sitä en osaa ollenkaan.
    Malla: Miten ne päivät voi mennä niin nopeasti, joku on kyllä kääntänyt pikakelauksen nyt päälle, soso.
    Maria: Yritän, vaikka päässä vihmoo. Minäkin toivotan sinulle kauniita hetkiä ja hyvää alkavaa viikkoa.
    Laura: Hepo ainakin vanhoissa loruissa ja lauluissa, kyllä. Heponen olisikin sitten jotain tosi söpöä. Sinä voisit opettaa mulle tuota jarruttamista :)

    VastaaPoista
  20. Jatkan vielä, kun alkoi askarruttaa nämä nimiasiat:
    Hevonen-sanan kantasana on hepo, mutta sitä en tiedä, miksi sanassa on pienennys/hellittelymuoto eli deminutiivinen -nen, kun pikkuhevonenhan on varsa. Mistäköhän tulee sanonta hevonkuusi?!

    Sukunimissä -nen saattaa viitata paikkaan, esim. Jokinen-nimeä on alettu käyttää talosta, joka on joen rannassa, ja siitä sitten on muodostunut sukunimi. Karjalassa on paljon kantasanamuotoisia sukunimiä, esim. Karhu, ja niistä on tullut muualla Suomessa -nen-loppuisia: Karhunen eli karhunpoikanen. Näin ainakin muistelen lukeneeni...

    VastaaPoista
  21. Tie on kevyt: Ihan mahtavaa, kun on viisaita kantasuomalaisia ystäviä. Niin, kyllä hevonen pani meidät nyt pohtimaan syvällisiä. Että miksei vaan pelkkä hepo? Mutta tuota paikkajuttua en ole todellakaan tiennyt, mielenkiintoista.

    VastaaPoista
  22. Minäkin ajattelin tuota hepo-asiaa. Mutta en päässyt puusta pitkälle, kysymysmerkiksi ihan jäin tänne napottamaan. Mutta tykkään tällaisista kielen pohtimisjutuista paljon, kiitos! :)

    VastaaPoista
  23. Anniina: Niin, kaikki ollaan ihan ällikällä päähän löytyjä :) Sinä siellä Ranskan maallakin. Minäkin tykkään leikkiä kielellä ja vähän ihmetelläkin.

    VastaaPoista