keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Versoan pieniä ujoja ituja


Kun mies on pukumies, sille ei sovi muovipussi.
Nainen meikkaa Salosta Karjaalle. Tuleehan siitä hieno, minä en osaa meikata enkä breikata. Mutta osaan leikata paperinukkeja. Se on kuulkaa rentouttavaa. Rentouttavaa on myös leipominen ja värittäminen.
Olin eilen yhdessä ryhmässä ensimmäistä kertaa. Se on aina jännää, tavata eka kertaa sellaiset, joille pitäisi paljastaa sisin.  
Eikä minulla enää ole kaunista läpinäkyvää sateenvarjoa, sen tappoi myrsky heti aamusta. 
Koko päivän kastuin, huomenna luulen, että versoan pieniä ujoja ituja. 

29 kommenttia:

  1. Uuteen ryhmään on aina mielenkiintoista astua..
    Sisimmän paljastaminen sanoilla ei ole ihan helppoa, helpompi paperinukeilla, värittämällä =)

    VastaaPoista
  2. Oi tuo paperinukkienleikkuuaika oli ihanaa. En breikkaa, en juuri meikkaa, siitä yhdestä ryhmästä saan ihan tarpeekseni ja niistä paljastuksista, no joo, se aika on ohi...
    Huomenna olet sitten hyvän ja raikkaan makuinen, mukavaa huomista.

    VastaaPoista
  3. Hanne: Niin on. Paljon vieraita ihmisiä, joista tulee hetkeksi tuttuja. Sellainen lyhyt tai pidempi kohtaaminen...
    RouvaKameleontti: Joo, minä tykkään leikellä paperinukkeja ja oikeastaan ihan kaikkea. Silputa paperia. Paljastuksista en minäkään tykkää. Kivaa huomista sinnekin!

    VastaaPoista
  4. Minullakin oli kerran sellainen läpinäkyvä sateenvarjo, puolipallon muotoinen, ei sellainen kuin tavalliset varjot on. Sen alla oli oikeasti suojassa sateelta. Sellainen sarjakuva sateenvarjo.

    Joku japanilainen voisi tehdä animaation ihmisestä josta kasvaisi pieniä ujoja versoja.

    VastaaPoista
  5. Solen: Minä niin tykkäsin tästä varjosta, ostin sen Istanbulista. Mutta vähän juksasin, koska meillä on toinen samanleinen, se on vielä onneksi ehjä. Sellainen kupolimalli olisikin ihana, kuin pesä. Animaatiota odotellessa siis :)

    VastaaPoista
  6. Voi että näitä sinun kauniita pieniä lauseita. Hymyilen täällä :)

    VastaaPoista
  7. Ihana syksyinen tunnelma kuvissa. Meillä on samat taidot, minäkin osaan leikata toisin kuin..

    VastaaPoista
  8. Outi: Kiitos, kiitos. Pienet lauseet on helpompia kirjoittaa kuin pitkät ja kimurantit :)

    VastaaPoista
  9. RvaReipas: Leikkaaminen on niin helppoa. Osaan myös pilkkoa, ainakin kasviksia. Puitakin kyllä ja virkkeitä lauseiksi....huhuh. Nyt täytyy mennä nukkumaan. Kauniita unia!

    VastaaPoista
  10. Eläviä tunnelmapaloja, jotka aivan näen edessäni: myrskyn tappama sateenvarjo, meikkaava nainen junassa, muovipussipukumies. Minäkin oli pari viikkoa sitten uudessa ryhmässä uuden asian äärellä, ja se oli jännää!

    VastaaPoista
  11. Uudet ryhmät on jännittäviä... Minulla alkaa aina näin syksyisin ainakin kymmenen joissa kymmeniä uusia oppilaita, olen aina ihan pyörryksissa pari ekaa viikkoa... Ihanaa tietty kun tulee uusia ja haastavaa!Onneksi minun ei ole tarkoitus paljastaa itsestäni...
    Kaikki taikinajuuret siis käyttöön viikonloppuna!!!
    Aina merkittävät kuvat ja tekstit, minullakin oli sinua ikävä!

    VastaaPoista
  12. voi kuulostaapa taas kivoilta sun sanat! mä kävelin mielummin sateessa, kun uhrasin sateenvarjoni. se olisi kuitenkin mennyt myrkyssä mukkelis makkelis.

    VastaaPoista
  13. Tie on kevyt: Uudet ryhmät on jänniä, totta tosiaan. Kohta lähden taas junaan katsomaan, millaista näytelmää siellä tänään esitetään.
    Kirsimarja: Kiitos kovasti. Minä olen aina ihmetellyt muuten sitä, miten opettajat ja kaikki muut eri ryhmien vetäjät muistavat ihmisten nimet. Ja oppivat vielä niin nopeasti.
    Etta: Minä olin tyhmä, kun kuvittelin että sateenvarjo kestää. Tai oikeastaan sen nappasi rikki sellainen yllättävä myrskypuuska, jota ei osannut ennakoida.

    VastaaPoista
  14. kiva kirjoitus! Tuli kaikkea mieleen, oikein pulpahtelemalla, mutta kun pääsin tänne kommenttiruutuun, kaik katos.

    Ai niin paperinuket! Meillä olisi paljon leikkaamattomia, pistänkö rentoutuspaketin postiin? Vitsivitsi:)

    Ihanasti sanottu tuo "verson pieniä ujoja ituja", niin kuvaavaa.

    VastaaPoista
  15. Liivia: Kiitos. Minulta katoaa samalla tavalla ajatukset päästä. Jotain tulee mieleen ja heti se katoaa. Vanhat paperinuket on ihania, minua harmittaa, kun tyttö ei tykkää niillä mitenkään erityisesti leikkiä. Minä olin sellainen paperinukketyttö.

    VastaaPoista
  16. Leipominen ja värittäminen on todella rentouttavaa. Pitäisiköhän kokeilla paperinukkejen leikkaamistakin?

    Minusta olisi ihan vaikeaa mennä uuteen ryhmään, jossa pitää puhua. Puhun kyllä vanhoille tutuille vaikka kuinka, mutta uusille... :)

    VastaaPoista
  17. paperinukketyttö ilmoittautuu! meillä oli niitä kenkälaatikossa. vieläkin muistan yhden mekon kankaan, olisin niin halunnut samanlaisen. vaalean keltavihreän. juu, ei meidänkään nuorempi polvi ole mitenkään erityisesti niistä kiinnostunut. harmi.

    voitas näköjään myös muodostaa läpinäkyvien sateenvarjojen ryhmä. tavataanko kaikki aukiolla klo 18.00 kun sataa?

    VastaaPoista
  18. Minäkin pidän ujoista pienistä iduista. Niiden kanssa saa tosin olla varovainen, katkeavat helposti ahtaassa seurassa.

    Oi paperinuket! Minulla on kaikki omat vanhat säästössä, siellä joukossa on Apu-lehdestä leikkaamattomia missejä ja urheilijoita. Meillä toinen pojistamme halusi hänkin joskus paperinuken, kun sisko sai. Ei niillä ole leikitty aikoihin. Läikähti kuitenkin mukavasti, kun seurasi niillä leikkiviä lapsia.

    VastaaPoista
  19. Katja: Aiai, minustakin se on vaikeaa, joskus vähemmän joskus enemmän. Mutta kokeile ihmeessä paperinukkeja, toimivat :)
    Ritva: Meilläkin olivat kenkälaatikoissa ja yhdessä isossa konvehtirasiassa. Yhden kaverini äiti osasi tehdä aivan ihania vaatteita, mutta kyllä mekin teimme, mutta emme niin hienoja. Joo, missä aukiolla tavataan? Siitä saisikin hienon kuvan :)
    Katja: Oi niin, minulle tulee juuri se katkeamisen pelko välillä. Minullakin on vanhat säästössä, ei valitettavasti ihan kaikkia niitä Apu-nukkeja, mutta muut kylläkin. Minusta niillä oli niin ihania vaatteita ja on toki vieläkin, ehkä ne on nyt vielä hienompia, kun vanhimmat ovat serkun vanhoja 60-luvulta.

    VastaaPoista
  20. ihania kuvia. minullekin tekisi hyvää katsella jotain tuollaista muuallakin kuin koneen ääressä. nyt kone kiinni! (ihan kohta...)

    VastaaPoista
  21. Justiin ne Apun nuket, vai oliko ne Seuran. Lehteä odoteltiin ihan vaan niiden vuoksi. Tulipa yhtäkkinen tunnemuisto!

    Meidän tytöt innostuu paperinukeista justiinsa sen verran, kun on saatu vaatteet leikatuiksi. Silti ostan uusia, jos tulee kivoja vastaan. Huomaan usein, että ostan leluja tai kirjoja ihan vain siksi, että ne herättävät minussa kivan muiston tai tunteen. Tyhmää oikeastaan, sillä jos lapsen tunnekopassa ei kilahda, jää sekin tavara käyttämättömänä lojumaan. Itsen kun ei kuitenkaan enää tee mieli leikkiä. Ei edes salaa. Eikä kauheasti edes leikata paperinukkeja...

    VastaaPoista
  22. Ihana teksti. Tarvitsisin läpinäkyvän sateenvarjon ja pieniä vihreitä versoja. Tai ehkä isojakin...
    Mutta aamulla näin hämärällä taivaalla neljä valkoista joutsenta harjoittelemassa kaarroksia. Se oli juhlava aamun aloitus.

    VastaaPoista
  23. Nna: Kiitos. Oi toivottavasti pääset pian katsomaan ravintoloita ikkunoiden takaa ja toivottavasti myös sieltä sisältä ulos :)
    Mine: Avun nukkeja ne oli! Minullakin oli niitä paljon, Armi ja Danny ja kaikki. Kummille tuli Apu ja hän niitä aina sitten leikkeli minulle. Minä olen muuten samanlainen tuossa ostohommassa. Joskus ostan jotain, koska se on minulle nostalgista ja sitten melkein jo aavistan, ettei se kolahda tyttöön samalla tavalla.
    Himalainen: Kiitos kovasti. Harmittaa se sateenvarjo, mutta minulla on onneksi toinen. Mutta että joutsenia, ihanaa. Minun lempilintuni, vaikka kyllä pingviini, lunni ja punatulkkukin on kivoja.

    VastaaPoista
  24. Olet rohkea, kun uskallat mennä ja avata itseäsi noin. Minä olen nykyään niin arka, vaikkei kukaan heti päälle päin arvaakaan. Mutta siis uusille ihmisille antautuminen, se on niin rohkeaa!

    VastaaPoista
  25. Erika: Minä olen vähän sellainen kohti uutta ja pelottavaa -tyyppi. En siis mikään hurjapää, mutta tykkään vähän haastaa itseäni. Olen joskus kuullut sellaisen viisaan elämänohjeen kuin: Selkä rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä! Se on musta hieno elämänasenne, pyrin siihen.

    VastaaPoista
  26. Sama juttu täällä mitä paperinukkeihin tulee. Into niihin ei ole periytynyt.

    VastaaPoista
  27. Liivia: Tosi tylsää. Täytyy varmaan perustaa sellainen äitien paperinukkepiiri :)

    VastaaPoista
  28. minä jaksoin aina piirtää paperinukkeja, mutta en sitten enää leikata enkä leikkiä niillä.
    sille ainoalle barbillekin mikä minulla oli, rakennettiin taloja ja askarreltiin kokonainen maailma hedelmälautasista vinyylisoittimiin, mutta ei sillä sitten enää jaksanut leikkiä. se rakentaminen ja suunnitteleminen oli hauskinta.

    mun on kohta taas meikattava, ehkä vähän breikattavakin ja mentävä töihin keikkumaan;)

    VastaaPoista
  29. Outi: Sinä olet siis hyvä piirtäjä, minä olen huono. Mutta vaatteita minäkin piirsin, se oli kviaa. Meidän tyttö on samanlainen kuin sinä. Se rakentaa lelumaailmoja, muttei leiki niillä. Hiphei ja tervemenoa!

    VastaaPoista