maanantai 10. lokakuuta 2011

Jätin sydämen Hangon hiekkarannalle

Jätin sydämen Hangon hiekkarannalle.
Purin laukun, siellä oli hiekkaa, kanan luu, simpukoita ja muistikirja. Rypistyneet lehdet.
Mietin miltä tuntuisi, jos näkisi meren kun herää ja katsoo ulos ikkunasta. Jos voisi jäädä sänkyyn koko päiväksi lukemaan. Sinä päivänä - voisin olla onnellinen.

19 kommenttia:

  1. Olen viettänyt tuolla yhden päivän, käynyt tornissa. Mutta silloin satoi koko ajan. Ovatko nuo mahtavat kirjahyllykuvat jostain yksityisasunnosta? (ehkä ei?)

    VastaaPoista
  2. Täällä yksi huokaa ja ihastelee värejä. Juuri oikeaa keltaista ja punaista. Niitä ei ole täällä. Lehdet vain kuivuvat ruskeaksi ja putoavat. Joskus voi löytää sellaisen väärän keltaisen. Mutta sadetta meillä sentään on ja lämpötilatkin lopulta tippuneet alle 20 asteen. Parempi syksy se sellainen on, kun jatkuva auringonpaiste ja kesäkelit.

    VastaaPoista
  3. Kuanis auringon välke kuvissa
    ja syksyn syvät sävyt,ah!

    Tuollainen päivä kuulostaisi oikein onnelliselta.
    siihen päivään saisi kuulua hetken vapaus,
    "kaukana kaikki velvollisuudet".

    Hyviä päiviä sinulle!

    VastaaPoista
  4. Voi Hanko, ihanaa katsella näitä!

    Ymmärtääköhän jokainen meren rannalla asuva olevansa etuoikeutettu. Toivottavasti. Minäkin olisin onnellinen edes yhdestä päivästä, jolloin saisi nähdä meren suoraan ikkunasta aamuin illoin.

    VastaaPoista
  5. no voi mokoma, sinnekö se nyt jäi? se on ihan hiekkainen kun sen joskus saat takaisin...

    Minä kyllä uskallan sanoa olevani onnellinen siitä että asun niin lähellä merta. vaikkei se ikkunasta ihan näykään. se tuntuma vaan että se on tuossa, ja sen äärelle voi mennä milloin vain, vaikka kirjan kanssa. se tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
  6. Jäin kiinni tuohon viimeiseen lauseeseen. Pohdin huolestuneena, että voihan sitä olla onnellinen muuallakin kuin Hangossa...

    No, kyllä näiden kuvien jälkeen ymmärrän, miksi Hangossa on helppo olla onnellinen!

    VastaaPoista
  7. Ihania syksyisiä kuvia..

    Näen meren joka päivä, kun vain katson siihen suuntaan.Joskus sen jopa kuulee. Sen että näin tapahtuu on kompromissien summa, isojen kompromissien. Tavallaan etuoikeutettu, tavallaan ei.Riippuu lähestymistavasta.( Vastauksena Liivialle) .Täällä kaukana en suostu asumaan muualla kuin tässä, meren vieressä. Miltä se tuntuu, että näkee meren- vapauttavalta.

    VastaaPoista
  8. Ei ihme että jätit, sydämen. Jään ajattelemaan sitä tunnetta, mikä voisi tulla siitä aamuisesta meren näkemisestä. Vahva rauha, ajattelen. Sellaisesta tunteesta on iso kaipuu.

    VastaaPoista
  9. Arvasin, että lähditte Hankoon :) Olen nuorena ollut siellä vuoden verran kuherrusretkellä...ikävä on, ei miestä vaan Hankoa.

    Meri on myös minussa, lähtemättömästi. Olen seilannut merillä 3,5 vuotta työkseni, enkä koskaan siihen kyllästynyt. Oli hienoa herätä merellä, huikkaista huomenet maailmalle meren syleilyssä kahvikuppi kourassa.

    VastaaPoista
  10. Oi minäkin haluaisin herätä meren kohinaan, aaltojen rytmiin ja nukahtaa myös.
    Saada olla koko päivän vaan..Kohat, enää 9 jaksoa=)

    VastaaPoista
  11. Minä kaipaan sinne, missä vain oven avauksella kuulee meren kohinan. Nuo vanhat rosoiset Villat ovat hurmaavat!

    VastaaPoista
  12. Kun katselin hankokuviasi taisi minunkin sydämeni livahtaa Hankoon. Olen käynyt siellä useinkin, mutta luulen, että juuri lokakuisessa Hangossa on jotain erityisen kaunista.

    VastaaPoista
  13. Hanko vie kyllä mennessään, sitä ei voi olla rakastamatta! Ihana paikka säällä kuin säällä ja onneksi riittävän lähellä. Valokuvaajan, surffarin, veneilijän ja monen muunkin unelmapaikka... Kiitos kuvista!

    Kirjahyllykuvat ovat Villa Ormannin antikvariaatista eikö vain?

    Seuraavaa Hangon-reissua odotellessa ;-)

    VastaaPoista
  14. oi nuo pariovet , pallolamput ja kirjahyllyt- niihin minullakin osui silmät.

    VastaaPoista
  15. päivä, irti kaikeasta, kuulas syksy ja hyvä olo.
    meri, järvi, joki, puro kaikki käy, kunhan on vettä!
    minnehän jätin sydämeni?

    VastaaPoista
  16. Hanko...haaveilen siitä. Olisi ihanaa nähdä meri ikkunasta herätessä. Nyt näen puita, hyvä sekin.

    VastaaPoista
  17. Minullakin on kuva tuosta tornista :)

    Olimme vuosia sitten kesän hangossa, ensimmäinen asia, jonka hankin, oli kirjastokortti. Luin koko kesän kirjoja rannalla ja upotin varpaani hiekkaan. Oi niitä muistoja...

    VastaaPoista
  18. RvaReipas: Me emme päässeet torniin. Nuo lamput yms. ovat Marian antikvariaatista, joka on samassa rakennuksessa kuin Alan´s Café.
    Mine: Minä en jaksaisi jatkuvaa kesää, ettei olisi vuodenaikoja. En ollut oikeastaan koskaan ajatellut, että ruskakin on niin pohjoismaalaista, että värit hehkuvat. Pitää olla onnellinen siitä.
    Ryppymekko: Kun saa hetken tuollaista vapautta, jaksaa arkeakin. Eikä minun arjessani sitä paitsi ole mitään pielessä, nautin siitäkin.
    Samoin sinulle :)
    Liivia: Tuota minäkin mietin, voisihan sitä muuttaa meren rannalle, mutta usein se on kovin kallista. Sellainen talo, josta näkisi aina meren, oioi.
    Outi: Sinne se nyt jäi, sydänparka :) Minä asun liian kaukana merestä, vaikka merenrantakaupungissa asukin. Meri on vain Turussa niin kaukana keskustasta, kun tämä on rakennettu joen rannalle.
    Nonna: Oioi, kyllä voi, minäkin olen. Mutta sitten olisin ehkä hiukan helpommin vielä. Haaveet on kivoja, ilman niitä olisi tylsää.
    Pikkujutut: Niinhän se aina, kun jotain saa, jotain menettää ja toisin päin. Kaikkea kun ei voi kukaan saada. Mutta onneksi sinulla on meri :)
    Satu: Tuo on minusta niin hienosti sanottu, tuo vahva rauha. Sellainen olo siitä varmasti juuri tulisi.
    Saga: Oi sinua onnellista, että Hanko ja vielä laivakin. Minä voisin tykätä seilata rahtilaivalla maailman toiseen ääreen kuin Kyllikki Villa. Kahvikuppi ja kirja, se olisi ihan riittävästi. No, ottaisin minä jonkun mielläni mukaankin.
    Hanne: 9 jaksoa mihin? Mitä sitten tapahtuu? Saatko sitten olla vaan?
    RouvaKameleontti: Villat olivat kauniita, vaikka taisimmekin suurimman osan ajasta notkua rannoilla ja kallioilla.
    Pirkko: Minä rakastan kaikkia paikkoja silloin, kun ne ovat hiljaisia, sesongin ulkopuolella. Tämä koskee siis juuri sellaisia sesonkipaikkoja, joihin ryntää turisteja kesällä pilvin pimein. Suurkaupunkiin ihmiset kuuluu, muttei pieniin merenrantakaupunkeihin.
    Kuukki: Taitaa olla Hanko sinulle(kin) tuttu paikka. Jos olisin surffari...en ole ikinä edes kokeillut. Nuo kuvat on Marian antikvariaatista, mutta se on varmaan muuttanut nimensä. On siinä Raatihuoneentorilla.
    Mira: Tuo oli tosiaan viehättävä kahvila-antikvariaatti-käsityöläiskauppa.
    Ritva: Totta, vesi on varmaan se oleellinen juttu minullekin. Minä sentään tiedän, minne se sydän jäi, mutta voi sinua poloista :(
    Leena: Metsäkin on niin hyvä paikka. Kai se on luonto ylipäätään, kun antaa tasapainoa.

    VastaaPoista
  19. Solen: Voi sinua onnellista. Minusta olisi aika ihanaa viettää kesä Hangossa ja lukea koko kesä kirjoja rannalla, oi että :)

    VastaaPoista