maanantai 31. lokakuuta 2011

Jos matkaseurana on Sumo-vaari


Sain viisi tyhjää lahjapakettia.
Antakaa minulle kymmenen minuuttia niin nukahdan.
Meillä on laina-auto, se on ihmeellinen: ovet avautuu kaukosäätimestä, ratista painamalla laulu kovenee ja lämpötilan saa säädeltyä tuolia kohti.
Ihmeellistä, kun oma auto on kasari, vain olkatoppaukset puuttuu.
Lapsen tyynyssä lentää unilepakot. Miten joku voi nukkua pää alaspäin?
Minä olen nukkunut ilmassa, laivassa ja junassa. Se ahdistaa, jos hytti on veden alla.
Paras on se juna, jossa on samovaari. Jos matkaseurana on Sumo-vaari, voi tulla ahdasta.
Ne katsoo ohjelmaa, jossa murretaan myyttejä. Minä haluan uskoa, että auto räjähtää, kun se tippuu kielekkeeltä.
Luumu olikin madon koti. Anteeksi.

28 kommenttia:

  1. Mulle saattaisi riittää viisi minuuttia. Naurattaa tuo teidän kasari ilman olkatoppauksia!

    VastaaPoista
  2. hihii, samovaari ja Sumo-vaari. Sumo-vaari on mun mielikuvissani kasa ruttuista nahkaa, läskeimmät ajat ovat jo takana päin, mutta hieman liian iso nahka muistuttaa painijan huippuajoista.

    joskus tulee vahingossa syötyä vattumatojen koteja. anteeksi vain siitäkin.

    VastaaPoista
  3. Satu: Joo, se on sellainen, vähän lommoinen, mutta kestävä tyyppi. Nyt se vaan on korjattavana. Eikä mittarissa ole vielä edes 400 000, edellisellä päästiin paljon yli.
    Outi: Joo, just noin! Sumo-vaari-reppana on vähän laihtunut ja läski on jäänyt roikkumaan siihen ympärille. Että me kehdataan, toisten koteja syödään :)

    VastaaPoista
  4. Kasarit on justiinsa niin persoonia. Eka oma autoni oli sellainen pikku Honda, josta toisena päivänä hajosi startti. Isäpuoli on käsistä kätevä ja teki siihen nappistartin, sellaisen pyöreän ja oranssin. Rekisterinumerossa oli kirjaimet HOC, siitä tuli sitten Hokki. Hokki ei pitänyt talvesta vaan ovet jäätyivät aina kiinni. Mies kiipesi yliopiston pihalla paksista ulos ja sisälle luennoille mennessään. Pohjanmaalle mentiin ylioppilasjuhliin. Talvella. Matkalla hajosi lämmitys. Onneksi oli suorat tiet ja muutaman kymmenen kilometrin välein pysähdyttiin raappaamaan ikkunoita ja hyppimään itsemme lämpimäksi. Näitä tarinoita olisi sata ja kaikista tulee hyvä mieli. Oi niitä aikoja ja kasarikaaroja. Pitäkää omaanne hyvänä hymyillen.

    VastaaPoista
  5. Vain olkatoppaukset puuttuu, muaahhhaaaa!

    Meillä on nuo laina-auton kaksi ensimmäistä ihmeellisyyttä, kolmaskin kyllä kelpaisi. Mutta muistan lapsuusajan autot joissa ei ollut edes turvavöitä, ainakaan takana. Siellä vaan päällekkäin keikuttiin..

    VastaaPoista
  6. Mine: Mun eka auto oli Skoda. Se oli kyllä aika kestävä menopeli. Mutta muistan kyllä Kuplan, jonka pyyhkijät ei toiminut rankkasateella jne. Nykyisessä autossa ikkunat ei yleensä jäädy sentään sisältä... Vanhat autot on aika hellyttäviä.
    Merja: No niinpä :) Minäkin muistan, kun ei ollut turvavöitä. Notkuttiin siinä välissä puoliksi etupenkillä.

    VastaaPoista
  7. Tuli tosi hyvä mieli viimeisestä lauseesta. :)

    VastaaPoista
  8. Oi muistan niin hyvin nuo ihanat kasariajat...

    Minä en ole nähnyt samovaarijunassa sumo-vaaria. Olis mukava tavata.

    VastaaPoista
  9. Ihana :-)
    Luokkakaveri sovitteli jumppatunnin jälkeen olkatoppaukset hartaudella. Ne oli sellaiset irtoversiot, viritti rintsikoiden olkaimien alle.
    Kätevää, muhkeana paidalla kuin paidalla. Olat.

    VastaaPoista
  10. Olen tainnut olla kerran tuollaisen olkatopatun kasariratsun kyydissä:) Unohtumattomat kaksi kilometriä takapuoli jäässä.

    Sinun kirjoituksista tulee niin hyvä mieli.

    VastaaPoista
  11. Minäkään en halua nukkua veden alla, kurjaa varsinkin kun talvella jäät kolisee. Joskus oli meillä aina halvimmat hytit ja ne oli varmasti siellä ihan alimpana. On ne meillä kyllä halvat vieläkin, silloin kun on. Yleensä ei ole.

    Jonkun koti. Voi että. Ihana viimeinen lause. Ystävällinen kuitenkin.

    VastaaPoista
  12. Jäätä, hm, väärä vuodenaika. New Yorkissa oli kuulemma kova lumisade. Ei uskoisi.

    VastaaPoista
  13. Ilona: Niin, melkein tuli mato haukattua puoliksi, reppana :(
    Jaana: Jos tapaat Sumo-vaarin kerro toki terveisiä, minunkin kyllä tekisi mieli siihen junaan.
    RvaVaaksanheimo: Minulla tippui kerran työhaastattelussa olkatoppaus hihaa pitkin lattialle. Se oli aika vitsikästä.
    Celia: Voi sinua onnellista :) Voin kuvitella sinut siellä hytisemässä. Mukavaa, jos saan jonkun hyvälle mielelle.
    Himalainen: Minullakin tulee epämukava olo, jos tiedän, että olen kaukana veden alla. Nyt en ole aikoihin nukkunut laivassa, vaikka tekisi mieli vähän lähteäkin lahden yli. Mutta ehkä yrittäisin päästä siihen pinnan päälle, jos yöllä menisin. Kiitos :)
    RvaReipas: Minäkin luin tuosta lumisateesta, huhuh. Tuo on muuten lasinpala, joka löytyi rannalta.

    VastaaPoista
  14. oi ihanaa! sait mun nauramaan ääneen näin pitkän työpäivän päätteeksi...! voi mato parkaa, joka kotinsa menetti.

    VastaaPoista
  15. Beautiful blue...so peaceful...

    VastaaPoista
  16. Etta: Voi kuinka hyvä. Kunnon naurut työpäivän päätteeksi on poikaa :)
    Judith: It´s blue everywhere now :)

    VastaaPoista
  17. Se ohjelma, joka murtaa myyttejä, on pilannut minulta monet toiminta-pätkät, kun tietävän täytyy pudistella päätään: "ei tuo oikeasti ole hei mahdollista!". Vaikka ovat ne myytinmurtajasedät ihan hauskojakin. :)

    VastaaPoista
  18. Olina: Niinpä! Minä en yleensä katso sitä, mutta olen nähnyt pätkän sieltä ja toisen täältä, ne sedät on tosiaan aika vitsikkäitä. Ja vitsikäs on formaattikin.

    VastaaPoista
  19. Joko siellä on jäätä? Jestas. Onneksi on samovaarejakin, sellaiseen junaan menisin mielelläni! Meillä oli samovaari jääkaapin päällä, odotti hiiliä tehdäkseen teetä, sai ne viimein kesällä.

    VastaaPoista
  20. Anniina: Tuo on onneksi lasinpala, ei jäätä :) Minusta samovaari olisi hieno, olen sellaisesta haaveillut. Siinä olisi tyyliä, kun sillä keittelisi.

    VastaaPoista
  21. Oivoi olkatoppaukset :)
    Vedenpinnan alapuolella on minustakin kurja nukkua, jotenkin levoton olo tulee. Samovaari-junassa en ole koskaan matkustanut, haluaisin kyllä.

    VastaaPoista
  22. Kiitos taas ihanista ajatuksistasi, lauseistasi, tunnelmasta täällä=)

    VastaaPoista
  23. Leena: Niinpä...tulee sellainen tukehtuva olo, mulla taitaa olla pieni klaustrofobia, joten en haluaisi edes sukeltaa, vaikka uskon, että se on sairaan hienoa.
    Hanne: Kiitos kun kävit, minä olen niin kiireinen, etten ehdi juuri mihinkään kylään, nyyh

    VastaaPoista
  24. Harva mato saa noin kohteliaan anteeksipyynnön tai huomaavaisen kohtelun! Minua se kummasti liikutti.
    Omaan nukahtamiseeni tarvitsen yleensä vain minuutin. Olen tosi haka siinä lajissa!

    VastaaPoista
  25. Hauskoja oivalluksia

    Yhden ainoan kerran olen ollut Pietarissa, teetä tarjottiin tosiaan idyllisestä samovaarista, mutta Sumo-vaaria ei näkynyt. Tulikin mieleen, että onko samaan tapaan teetarjoilua Allegro-junassa?
    Ihanat, kamalat olkatoppaukset tuottivat joskus yllätyksiä liikkumalla omaan tahtiinsa.

    VastaaPoista
  26. Voi miten herttainen teksti!
    Mä symppaaan vanhoja autoja, kun itsekin sellaisella kotterolla ajelen. Ei se ole vielä tielle jättänyt, vaikka välillä sitä saa houkutella liikkeelle...
    Meillä on säästössä vanhoja kasarivaatteita (miten yllättävää). Yhdessä puserossa oli kahdet toppaukset päällekkäin!

    VastaaPoista
  27. Voi matoa!

    Matkustin joskus niin monta kertaa veden alapuolella, että hyttinumeron perusteella tiesin, missä hytti sijaitsee. Enää en muista.

    Haluaisin samovaarin. Ne on niin hienoja. Mies sanoo, että ei ole käyttöä. Mutta eikö olisi hienoa tehdä pieniä halkoja ja niillä pitää teetä lämpimänä. Tai glögiä.

    VastaaPoista
  28. Pirkko: Liian harvoin tulee maan matosia muistettua :) Minäkin nukahdan usein tuossa minuutissa jo, mutta kymmenen minuutin unetkin jo virkistää.
    Marjatta: Juu, ne toppaukset saattoivat tipahtaa koska vaan, jännitystä elämään. Minä en tiedä, onko Allgrossa samovaarit, epäilen.
    Tie on kevyt: Taisin olla herttaisella tuulella. Mun mielestä vanhoissa autoissa on luonnetta enemmän. Kun niillä on kaikkia kummallsia tapoja ja kremppoja. Mutta kahdet toppaukset, aika extremeä.
    Laura: Oho, sinä olet tosiaan seilannut. Minäkin olen aina halunnut samovaarin, mutta veikkaan että siitä tulisi meillä vain koriste.

    VastaaPoista