torstai 10. marraskuuta 2011

En pysty ajattelemaan majavaa pizzassa

Puut harmaantuivat yhdessä yössä.
Yhden talon pihalla on leikkilampaita, toisen peltilehtimiä.
Tuttu teki majavapizzaa. En pysty ajattelemaan majavaa pizzassa.
Kerran jouduin syömään pupukastiketta, teki mieli jänistää.
Junassa mietin, kuinka upeita kuvia huurteisilta pelloilta saisi.
Perillä luen satuja kolmen raavaan miehen kanssa.

24 kommenttia:

  1. Krokotiiliä ja kengurua olen syönyt, jälkimmäinen oli jopa hyvää - oikein laitettuna. Majava kuuluu niihin suloisiin joita ei voi syödä, eikä pupujusseja. EI sen jälkeen kun koulussa aikanaan jouduin nylkemään pupun. Vieläkin puistattaa...

    Tänään ei ollut enää pakkasaamu. Askel painui syvälle pururadalla ja koiran tassut olivat ihan ravassa.

    Oikein hyvää päivän jatkoa Sinulle! Ja kuonolaiselle rahnutus.

    VastaaPoista
  2. Meillä syötiin pienenä niin paljon jänistä, että se oli liian arkista meille lapsille. Veljeni kanssa maustoimme jäniksenkoipia broilerimausteella, että saimme niihin vähän eksoottisempaa, broilerin makua... (Tänään maku on muuttunut ja riista on herkkua. Majavaakin maistaisin, mutta pizzassa kuulostaa aika hurjalta!)

    VastaaPoista
  3. No en minäkään. Onko tässä oikeasti majava haudattuna, vai syökö joku oikeasti majavaa? Kesän suurimpia luontoelämyksiäni oli nähdä majavaperhe yöuinnilla Jänisjoessa. Siellä oli niiden paikka, ei Italialaisessa taikinapyörylässä.

    Raavaat miehet satujen ääressä kuulostaa paremmalle. Saduista ei ole haittaa kenellekään. Päinvastoin.

    VastaaPoista
  4. Minä ajelin eilen Hämeenlinnaan ja kuolasin huurremaisemia. Ei kameraa, ei tosian aikaakaan mukana, joten piti tallentaa vain mieleen. Tänään menen uudestaan, kamera ja aikaakin on nyt, mutta en tiedä onko tänään huurreaamu, en ole katsonut vielä ulos. Hyvää perjantaita sinne, huurteinen voisi tehdä hyvää tänään :)

    VastaaPoista
  5. Ikki: Minä olen kanssa tuollainen hassu, että ajattelen, että jotkut eläimet on jotenkin enemmän syötäviä kuin toiset. Toiset on liian söpöjä syötäviksi. No, minä en kyllä nykyään syö kuin kalaa, joten muut eläimet olen jättänyt rauhaan ihan siksi, etten halua syödä niitä. Mutta onhan se kalakin eläin. Ei ollut huurretta, ei.
    Nonna: Tiedän monia, jotka syö jänistä. MInusta se ei kyllä oikeasti maistunut kovin hyvältä, tuosta on tosin varmaan viisitoista vuotta aikaa, joten enhän mä edes muista tarkasti.
    Mine: Niin, kyllä se totta on...voihan se olla hyvääkin, mutta jotenkin se majava on sellainen satuolento, etten osaa ajatella sitä lautasella. Se kuuluu johonkin ihan muualle. Miehet satuja lukemassa oli oikein siistiä :)
    Satu: Oli kyllä uskomattoman upean näköistä. Tänään ei muuten ainakaan täällä enää ollut. Ihan plussakeli...höh. No, en olisi tänäänkään päässyt kuvaamaan, joten ehkä viikonloppuna. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Nyt olen kade: olisinpa minäkin ollut lukemassa satuja kolmen raavaan miehen kanssa!

    Onko tuo majavapizza jokin kielikuva vai oikeastiko pizzaan majavanlihaa?! Ja vielä pizzaan, ettei mitään pihviä tms.? Outo maailma tämä.

    VastaaPoista
  7. juu ei majavaa eikä mitään muutakaan elukoita minun pitsaani kiitos.

    huurre ja usva on kauniita asioita. niitä tekisi mieli kuvata, mutta sitten ne kuvat ei kuitenkaan olekaan enää sama asia.

    VastaaPoista
  8. Vai että majavaa pizzassa? En ole koskaan nähnyt jäniksen lihaa kaupan lihatiskillä, tuskin olisin ostanutkaan.
    Uskomattoman kauniita aamuja, välillä sumua ja välillä kuuraa.
    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  9. Yäks. Mutta eipä ollut tehotuotettua majavaa. Vai?

    VastaaPoista
  10. Pupukastiketta :)

    Minä niin pidän sinun sanailustasi. Saa hymyn korville joka kerta.

    VastaaPoista
  11. Ei menisi alas, ei majava eikä muukaan riista.Kohta ei varmaan mikään liha kun oikein alan pohtimaan miltä mikäkin näyttää luonnossa :).

    Minä kierrän blogista toiseen ja ihailen huurrekuvia, kaunista.

    VastaaPoista
  12. Tie on kevyt: Satujen lukeminen oli kyllä varsin mukavaa :) Juu, oikeata majavaa...voihan se olla vaikka kuinka hyvää, en minä tiedä, kun en syö lihaa, enkä ainakaan majavaa.
    Outi: Niin, eivät kuvat koskaan ole. Vaikka kuinka yrittäisi taltioida todellisuutta, jotainhan niistä puuttuu, ainakin ne kaikki tuoksut, lämpötila...
    Marjatta: Riistaa on tosi vähän kaupasta saatavilla. Minä olen kyllä periaatteessa sitä mieltä, että riistaliha on sata kertaa parempaa kuin tehotuotettu, paljon eettisempää. Onhan se pupukin saanut elää iloisena metsässä.
    RvaReipas: Eipä ollut ei, tuohon ylempään vastaukseeni viitaten, eettisempää lihaa se majava on.
    Jaana: Kiitos, se on kivaa, jos saa ihmiset hymyilemään :)

    VastaaPoista
  13. Pikkujutut: Ei pidä miettiä :) Minulla vähän sama, olen herkkis. Mutta minäkin ihailen huurrekuvia, ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
  14. Eilen illalla ihailin kuvaasi pitkän tovin, satukuva se on, vaan kommentit eivät auenneet. Kelpasihan tuota tulla toistamiseenkin katsomaan, ja kertomaan ihailustaan. :)

    VastaaPoista
  15. Minne se ihana huurre katosikaan? Se todella teki maisemasta harmaan. Sitä ennen ei montaa hetkeä niin päivässä melkein puiden lehdet putosivat. Ei haittaa lehdettömyys, kuhan olisi sitä kuuraa :)

    Mukavaa viikonloppua Lahdesta!

    VastaaPoista
  16. Ihana ihmeellinen kuva.
    En ole ikinä ajatellutkaan, että joku söisi majavaa...

    Huurteisilta pelloilta olisi saanut upeita kuvia, kuljin ilman kameraa ja nyt on huurteet poissa.

    VastaaPoista
  17. Minä olen syönyt joitakin kertoja jänistä, minulla oli metsästäviä ystäviä. Tykkäsin kyllä, riistasta pidän muutenkin. Ajatus majavasta lautasella kyllä puistattaa.

    VastaaPoista
  18. Minä olen syönyt joitakin kertoja jänistä, minulla oli metsästäviä ystäviä. Tykkäsin kyllä, riistasta pidän muutenkin. Ajatus majavasta lautasella kyllä puistattaa.

    VastaaPoista
  19. Olina: Kiitos, kiitos. Tuo heijastus oli niin herkullinen, että piti kuvata.
    Hanne: Niin, minullekin tuli ikävä huurretta, se oli kaunista. Mutta eiköhän se tule takaisin. En olekaan moneen kuukauteen käynyt Lahdessa, voisi taas tulla :)
    Leena: Kiitos. Minäkin ilman kameraa ihan orpona junassa. Minäkään en ollut ajatellut, että majavaa voisi syödä, mutta miksei.
    Merja tai Laura tai kumpikin: Ihan hassua, teiltä kummaltakin tuli tämä kommentti samaan aikaan, bloggeri sekoilee, eilenkin se sekoili. Mutta siis...minä en kyllä tykännyt jäniksestä, mutta ehkä se oli huonosti valmistettu tai sitten ajatus vain pupusta vain teki sen.

    VastaaPoista
  20. On se tiivistä, tämä sinun proosasi.

    VastaaPoista
  21. Ei majavaa pizzaan tosiaankaan! Eikä pupua soosiin, vaikka niin on minunkin soosissani ollut, tilanteessa jossa ei voinut kieltäytyä.

    JUnasta näkee aina niin kauniita kuvauksellisia peltoja, muttei niiden perään kyydistä kameralla ehdi. Se on sääli.

    VastaaPoista
  22. Mari Kokkonen: No niinpä, lyhyestä virsi kaunis :)
    Liivia: Minulla ihan sama, en voinut kieltäytyä, vaikka mieli teki. Silloin tosin vielä söin lihaa, ettei se ollut ihan mahdoton ajatus. Se tunne, kun katselee maisemia junan ikkunasta, on jotenkin erityinen...että on osa maisemaa ja kuitenkin vain ohikulkija...en osaa selittää.

    VastaaPoista
  23. Ohhoh majavaa, ei kiitos minulle. Poro/peura/hirvi menee, mutta ei muut. Edellisessä bloggauksessa olleista pikku ihmisistä en olekaan aikaisemmin kuullut/nähnyt. Ihania, valloittavia.

    VastaaPoista
  24. Villasukka: Ei minullekaan :) Nyt sun täytyy lähteä löytöretkeilemään ja etsimään pieniä ihmisiä. Luulen, että niitä on muitakin kuin nämä.

    VastaaPoista