tiistai 29. marraskuuta 2011

Hui...huihuihui

Juttelen itselleni liikenteessä. Tänään sanoin:
- Hui...huihuihui.
- Että tällä tavalla tällä kertaa.
- Meneeköhän tämä mihinkään...ei...eieiei..
- Hups.
- Kyllä tämä tyttö lähtee.
Ja tämän kaiken juttelin ihan vaan itselleni. Kävellessäni.
Jos siis kuulette jonkun sättivän itseään suojatiellä, liikennevaloissa tai ihan missä vaan, se olen minä.

25 kommenttia:

  1. Minä juttelen itselleni kotona ollessani ja välillä teen hassuja naaman ilmeitä peilin edessä. Täytyy toivoa, ettei asunnossa ole piilokameroita.Että onhan meitä muitakin ;)

    VastaaPoista
  2. Hih :) :). Kun aikoinani kävin autokoulua, opettajani sanoi minua vuoden luontoääneksi, koska puhuin itsekseni koko ajan.

    VastaaPoista
  3. Niina: Sinäkin :)
    Jaana: Minä juttelen itselleni harvemmin missään muualla kuin liikenteessä. Kotona voin laulella.
    Pirkko: Sinäkin ilmoittaudut, jee, meitä on monta.
    Villasukka: Hihih. Tuo on jo aika hyvä. Minä olen kuvitellut, että autossa ihmiset sättii muita autoilijoita, muttei itseään, tai ainakaan kävellessään.
    Katja: No hyvä juttu. Nyt näen sellaisen filmin pätkän, jossa Niina, Pirkko, sinä ja minä kohdataan ja kaikki pajattaa itsekseen :)

    VastaaPoista
  4. (Se voisi olla ihan realistinen elokuva. Dokumentti: Naisten puhetta.)

    VastaaPoista
  5. Katja: Jes, dokumentti sen olla pitää. Tuo nimikin on hieno :)

    VastaaPoista
  6. Hih, olet ihan hassu! Joskus hiivin vielä sun taakse liikennevaloissa ja salakuuntelen!

    Kiitos lounasseurasta eilen!

    VastaaPoista
  7. Minä käyn jatkuvaa dialogia itsekseni autolla ajaessani. Se kuuluu jotenkin näin: -Älä nyt vaan tule sieltä. - No, niin, kannattikos se nyt änkeä, paljonkos voitit? - Pysy NYT siellä omalla kaistallasi. Kertoikos joku autokoulussa mitä tarkoittaa RYH-MIT-TY-MI-NEN (venytettynä) - Helpottiko? -Kyllä kannattaa töötätä, sen johdosta voin jo yhden mummon yli ajaakin.

    Mutta en käytä itse koskaan torvea. (Riittää, että autoa ajaa sellainen.) Lopuksi sanon, että lähes yhdentoista vuoden kurvailusta Istanbulissa ilman kolareita ja torven tööttäämistä pitäisi minusta minulle luovuttaa Mannerheimin ristikunnan mustanpunainen ruusu -ansiomerkki. Tai ainakin teiden ritari-maininta.

    Nyt tämäkin tyttö lähtee. Hyvää yötä.

    VastaaPoista
  8. Laura: Oli ihan huippua, kiitos itsellenne. Pitkä, hauska, rentouttava lounas, sinun ja pikkupirpanan kanssa, mikäs sen hauskempaa. Joo, hiivi vaan :)
    Mine: Täten kyllä myönnän sinulle ihan minkä ristin vaan! Olet kyllä aika velho naiseksi, kun kurvailet Istanbulissa. Minä en ikinä ikinä pärjäisi siellä ratissa. Olen muutenkin aika nyssö kuljettaja, joten sinne kun minut laittaisivat, siitä syntyisi täysi kaaos. Joten siinä ei kuule paljon haittaa, jos vähän juttelet muille kuljettajille siinä samalla :)

    VastaaPoista
  9. Minulla ei ole ajokorttia mutta käyn hiljaisia keskusteluja itseni kanssa kävellessä. Joskus keskustelut muuttuvat äänellisiksi. Varsinkin jos olen tuohtunut. Onneksi nykyään on kaiken maailman kännyköitä ja muita, kaduilla höpöttäviin ihmisiin on totuttu..

    VastaaPoista
  10. Tai se voin olla myös minä:) Yleisin lause on: " Ei voi olla totta!"

    Voi mikä sulotar ekassa kuvassa!

    VastaaPoista
  11. RvaReipas: Juu, en minäkään kovin kovaa puhu. Mutta ääneen nyt kuitenkin, ja vähän niin kuin vahingossa.
    Liivia: Voi että kun me kaikki itseksemme höpöttäjät osuisimme sattumalta yksiin :) Tyttö on tätä nykyä ihastunut koruihin. Niitä pitää olla paljon!

    VastaaPoista
  12. Juu, minäkin ilmoittaudun itsekkeen puhuvien joukkoon, autoa ajaessani puhun tosin yleensä autolleni, "mene mene MENE" (jos vaikka lähden kolmesella liikkeelle):D ja muuta vastaavaa. Kaupassa usein hyräilen itsekseni :)

    VastaaPoista
  13. Itsepuhelu on parasta terapiaa. Kotona meiltä kuuluu välillä hirmupölpötys ollessani yksin :)

    VastaaPoista
  14. Pitäisköhän nyt huolestua, kun tuolla lailla höpiset?! Minä puhun joskus itsekseni, kun leivon jotain vaikeaselkoista baakkelssia...se auttaa keskittymään, kai.

    VastaaPoista
  15. Minä myös. Yleisimmät tuo Liiviankin mainitsema "Ei voi olla totta!" tai sitten "Kuka/Joku on taas..." tai "Missä mun..."

    Kaunis nuori neito ja kutsuva valo ylimmässä kuvassa.

    VastaaPoista
  16. Jos kuulet jonkun kiroavan raskaasti autonratissa, se olen minä.
    Kaunis tyttö, kaunis talo.

    VastaaPoista
  17. Huvittavaa, en tiennyt, että kävellessäkin "joutuu" puhumaan... Autossa tulee kyllä puhutuksi etenkin aamuisin, tässä vain pikku esimerkki: "Mene nyt, kun kerran siihen änkesit!" Pienen auton eteen kun kiilataan jatkuvasti etenkin Audeilla ;-)

    VastaaPoista
  18. Aleksandra: Hyraily kaupassa kuulostaa kivalta, olisi mukava shoppailla sinun vieressäsi. Joo, minäkin maanittelen joskus autoa :)
    Wihtori: Minä taas en kotona ikinä puhu itsekseni, en ainakaan ole tiedostanut, liikenteessä vaan.
    Tie on kevyt: Juu, saa huolestua :) Minusta leipominen on taas ihan hirmu rauhoittavaa ja meditatiivista. Siksi niitä leipomuksia varmaan joskus syntyykin kamalan paljon.
    Katja: Meitä on koko yksinpuhuvien lauma. MInua huvittaa se, että olen sitten vielä ihan nolona, kun olen vaikka valoissa höpötellyt itsekseni. MIksi ihmeessä :)
    Elämäni matkat: Okei, hyvä tietää. Meillä on nyt hyvät tuntomerkit.
    Kuukki: Minäkin tiedän, että ihmiset höpöttää ratissa kamalasti. Minä taas en ratissa yleensä puhu mitään. Mutta joskus voi kyllä päästä tuollaisia sinun huomautuksiasi. Törkeää, kun pientä autoa ei kunnioiteta.

    VastaaPoista
  19. juu, sitä tapahtuu;)
    hirmu kaunis kuva Rubikin kuution mestarista!

    VastaaPoista
  20. Kyllä, kyllä, itsekseni puhun ja välillä laulankin...

    VastaaPoista
  21. Outi: Niinpä :) Kiitos, tuossa tyttö tosin ratkoo yhtä chileläistä pulmapeliä, mutta osaisi ehkä Ribikinkin.
    Marjatta: Tervetuloa joukkoon :)

    VastaaPoista