keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Kaupunki on lumottu

Kiitokset kuvista miehelle, joka löysi pienet ihmiset.
Mustat kissat valloittavat kaupungin.
Ne hiipivät kaduilla, mouruavat alikulkutunneleissa, venyttelevät aamua tassuista.
Ja kymmensenttiset muuttivat joen rannalle. Ne kantavat syleissään joutsenia ja sukeltavat Aurajoen mutaan snnorkkelin kanssa. Kiipeävät seinillä.
Kuka ne synnytti, kun yhtenä aamuna ne vaan olivat siellä, odottamassa meitä, jotka kuljemme kiireisin silmin.
Sitten sen keksin, kaupunki on lumottu.
Toivottavasti tämä lumous ei pääty milloinkaan.

31 kommenttia:

  1. Lumoaisipa joku tämänkin kaupungin!

    VastaaPoista
  2. Voi ei miten ihania! Minäkin haluan pienet ihmiset tännekin meitä lumoamaan ;)

    VastaaPoista
  3. Kyllä joku keksii:). Pikkuihmiset saa hyvälle mielelle meidät isommat. On tainnut kiirettä pitää siellä lumotussa kaupungissa?

    Minä tulin juuri turistioppaan toimesta täällä ei niin lumotussa kaupungissa. Kierrettiin Sultanahmetit ja Topkapit ripsakassa syyssäässä. Vieras oli ihastuksesta ymmyrkäinen ja siitä tulee merkillisen omahyväinen olo. Ikään kuin kaupungin hienous olisi jotenkin minun ansiotani.

    VastaaPoista
  4. Nuo pikkuihmiset huomasin kuukausi sitten, kissoja en vielä ole nähnyt.
    Ehkä kaikki ovat saaneet pienen kulttuurikipinän?
    Ja muuten ensi torstaina on avoimet ovet, Taideakatemian yö klo 18 lähtien, Tervetuloa! Ja nappaa hihasta, mä siellä jossakin pyörin...

    VastaaPoista
  5. Kirsikka: Toivotaan, että taikuri tulee sinnekin.
    Susa: Sinne kanssa siis täytyy lähettää vähän taikaa.
    Ikki: Siis viikon päästä torstaina? Toivottavasti ei huomenna, koska huomenna olen Helsingissä iltaan asti. Kuulostaa nimittäin tosi kivalta, täytyy yrittää tulla :) Kiitos kutsusta.

    VastaaPoista
  6. Mine: Kai sitä on vaan niin ylpeä omasta kaupungistaan. Kyllä minäkin tykkään, jos joku kehuu Turkua, otan sen ihan itteeni :) Ja kyllähän sinä upeita paikkoja ole saanut esitellä. Täällä on tosiaan kiire vienyt minua, tylsää. Mutta on ollut myös mukavia juttuja, ystäviä ja teatteria, joten kaikki hyvin.

    VastaaPoista
  7. Oi haluaisin tulla sinne lumottuun kaupunkiin. ehkä "varastaa" sitä lumousta meidänkin kaupunkiin!

    VastaaPoista
  8. Ihana ajatus; lumottu kaupunki. Samoin nuo kissat ja pikkuihmiset. Miten vähällä sitä saisikaan aikaan hymyä ja hauskuutta, kunpa viitsittäisiin monessa muussakin kaupungissa (eikä ainoastaan kulttuurivuonna)!

    Kaipaan näiden kuvien valonsäteitä. Minä olen jo siirtynyt kalenteriin, jossa töihin lähtiessäni on pimeää ja kotiin palatessani samanlaista...

    VastaaPoista
  9. Tuo tyttö ja lintu vetoaa minuun, mutta nuo kaikki olisi hieno nähdä. Miltähän näyttävät kun kurkkivat lumesta?

    VastaaPoista
  10. Hanne: Tervetuloa vaan, sinulla on onneksi lyhyt matka.
    Ansku: Niin on :) Minustakin tuo on ihan mahtavaa, että joku ilahduttaa muita tuollaisilla asioilla. Voi olla, että jossain on kerrottu näistä pienistä ihmisistä, mutta minä en ole nähnyt tai kuullut tarinaa.
    Merruli: Minustakin se on hellyttävin, jotenkin ihan pakahduttavan kaunis. Täytyy toivoa, että viipyvät täällä lumen tuloon asti.

    VastaaPoista
  11. Mahtavaa! Mulle tulevat mieleen neulegraffitit, jotka on myös tehty piristämään ohikulkijoiden päivää tylsässä ympäristössä!

    VastaaPoista
  12. Nonna: Totta, nekin on kivoja. Kaikki tuollainen yllättävä kaupunkikuvassa on hienoa.
    Maria: Hyvä juttu :)

    VastaaPoista
  13. Minä näin tuon pienen sukeltajaukkelin elokuussa. Mutta niitä on lisää! Ihania. Helsingistä en äkkiseltään muista kuin pienen hiiren kansallisarkiston rappusilla. Se on suosikkini. :)

    VastaaPoista
  14. Awh, ihania, lumottuja totta tosiaan. Toivon, että jäävät pysyväksi iloksi.

    VastaaPoista
  15. Vau, mahtavaa kun joku ehtii lumoamaan kaupunkia. On kyllä hienoja pieniä asioita. Jotakin taikaa myös niiden ihmisten liikkessä, jotka huomaavat.

    VastaaPoista
  16. Pikkujutut: Niinpä :) Minäkin toivon, että jäävät tänne, että kotiutuvat.
    Varista: Minustakin kovin huomaavaista. Ja hauskaa. Ja kuinka paljon tuollainen voi ilahduttaa.

    VastaaPoista
  17. Toivottavasti Turku pysyy lumottuna niin kauan, että minäkin ehdin käydä siellä!

    Ensimmäisessä kuvassa musta kissa kohtaa suuren teknologiafirman... ettei vain olisi ollut lakkoilijoiden asialla ;-)

    Mine, Istanbul on AINA lumottu ;-)

    VastaaPoista
  18. Vau, ajatella jos noita on joka paikassa ja nämä yksilöt rupesvat vahingossa näkyvisi. Tonttu parat.

    VastaaPoista
  19. Kuukki: Pidetään peukkuja, eiköhän, vaikka tämä kulttuurivuosi kohta loppuukin. Se voi kuule ollakin, että kissalla on iso sanoma. Mutta siitä olen samaa mieltä, että Istanbul se vasta lumottu onkin.
    RvaReipas: Haa, olisikohan siinä käynytkin niin? Hauska ajatus :)

    VastaaPoista
  20. Oi, täytyypä aukaista silmät huomenaamulla. Kiitos vihjeestä :)

    VastaaPoista
  21. Tuo rännikourua kiipeävä on mainio. Valloittavia otuksia. Niin kaunista teikäläisillä päin.
    Hyvä mieli välittyi tänne hallaisen betonikaupungin pimeyteen, kiitos siitä.

    VastaaPoista
  22. Kuukki: Nyt hyrisen taas mielihyvästä. Onhan tämä kuitenkin MINUN kaupunkini:).

    VastaaPoista
  23. En o tommosiakaan nähny. Pittääpä aukasta silimät.

    VastaaPoista
  24. tässä tämä taas
    http://sokeriruokoperhonen.blogspot.com
    ;)

    VastaaPoista
  25. Erja: Juu, silmä tarkkana nyt :) Ehkä niitä on paljon lisääkin.
    JeanD: Minustakin nuo ovat sympaattisia tyyppejä, saisivat vallata koko kaupungin. Kyllä täältäkin löytyy betonia, ja hallakin on nyt ulkona, ensimmäinen pakkasaamu.
    Mari Kokkonen: Unihiekat pois silimistä :) Minä kävelen usein niin horteessa, etten nää mitään.
    Ikki: No voi kiitos. Nyt laitan sen heti kirjanmerkkeihin :)

    VastaaPoista
  26. Oh...how gorgeous are these little sculptures, must be lots of fun discovering them..the little black cat too! Discovering street art is something i really enjoy.
    PS..i would like to pick up the sculpture of the little boy holding the bird and take it home!! :)

    VastaaPoista
  27. ihan mahtavaa, tykkään just tuommosesta. pienestä ja lähes huomaamattomasta. ainakin huomaamatonta niille joilla ei ole aikaa eikä halua nähdä. mutta kun hieraisee silmiään niin siellä se on.

    keski-euroopassa olen törmännyt yhteen ja samaan kissagraffittiin suurkaupungeissa. useimmiten ylhäällä kattojen rajassa. aina hymyilyttää kun näkee että ai, tännekin se maalari on kiivennyt.

    VastaaPoista
  28. Judith: They are so lovely. Many many little people in unexpected places. Discovering is the thing, which makes it even better. Suprise :)
    Outi: Niin, se on jotenkin niin hienoa, kun löytää jotain, huomaa jotain mikä on ollut piilossa. Onkohan se joku kissagraffitiliike vai yksi ihminen vain, joka on kovin ehtiväinen?

    VastaaPoista
  29. Enemmän tämmöstä ja tänne kans! Lumoavat pikkuihmiset ja lumoavat kuvat!

    VastaaPoista
  30. Hmm, olen tainnut huomata muutaman pikkuihmisen. Jotakin tuttua niissä on. Mutta minun pääni on niin hatara tätänykyä. Kissojen perään haluan lähteä heti, kun palaan kaupunkiin!

    VastaaPoista