keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Kynnetyt pellot kuin liskon selkä


Kaupunki on veden alla.
Kävin tehtaassa, siellä oli karkkiautomaatti, josta tuli korvatulppia. Teki mieli syödä ne. Ja muutakin ihmeellistä: yhdelle rullalle mahtui 32 kilometriä paperia.
Kävin arvokkaassa toimistossa: istuin patsaiden keskellä ja kivetyin pikku hiljaa. Bulevardilla puut viskoivat viimeiset lehdet asfalttiin ja seisoivat alasti ihmisten tulla.
Kun istuu junassa ja kuuntelee vierustovereita tarkasti, saa uuden käsityksen: kaikki muut ihmiset mokailee ja säätää, mutta ne jotka istuu junassa, on virheettömiä.

Minä huomasin:
Kynnetyt pellot kuin liskon selkä.
Pensaat kruunuja pellon sänkitukassa.

29 kommenttia:

  1. kirjoitatko noita huomioita päivän mittaa johonkin pieneen, salaperäiseen vihkoseen ylös? yllättävän kauniita kuvia turusta :)

    VastaaPoista
  2. Minulla on muuten vihko aina mukana ja joskus jopa käytän sitä. Nyt oli edessä läppäri, joten ajatukset siirtyi suoraan sinne, kätevää :)

    VastaaPoista
  3. Kaupunki veden alla on kauniimpi kuin veden päällinen. Kuvissa on muutenkin mukava tunnelma. Tekisi mieli istua tuohon juomaan kuppi kuumaa ja pyytää vilttiä harteille lämmittämään.

    Me saimme juuri vieraan Suomesta ja vedän täällä kaksin käsin salmiakkia. Ja kohta lakuja. Kunpa joku nyt sanoisi minulle, että kohtuus kaikessa.

    VastaaPoista
  4. Upeita kuvia jokirannasta... mä näen sen vain päiväaikaan - iltaisin ei tule naapurikuntaan lähdettyä.
    Ja sanat, ne soljuvat kuin nuo uivat ankat.

    VastaaPoista
  5. Kynnetyt pellot ovat tosissaan kuin liskon selkä :). En pidä ihmisistä jotka eivät näe itsessään koskaan mitään vikoja. Ovat vain niitä täydellisyyksiä mukamas. Tästä aiheesta voisin keskustella pitkään. Kauniit kuvat :).

    VastaaPoista
  6. Mine: Minustakin se on usein kauniimpi, kaikki pinnanalalainen. Minä en ainakaan huuda täältä, että muista kohtuus. Nyt syöt niin paljon salmiakkia, että napa raikaa :)
    Ikki: Kiitos. En minäkään iltaisin jaksaisi lähteä mihinkään, mutta tänään oli tanssitunti, huomenna teatteri...taidankin siis ollä lähteväistä sorttia.
    Villasukka: Sinustakin, totta niin minustakin. Juu, oikein rupesi naurattamaan kun kuuntelin stereona, kuinka täydellisiä ihmisiä ympärilläni olikaan.

    VastaaPoista
  7. Vähenisiköhän mokailujen ja säätämisen määrä minulla, jos istuisin enemmän junassa.
    Viime viikolla katselin ikkunasta kun sänkitukka muuttui liskon selkänahaksi.

    VastaaPoista
  8. Ihanan seesteiset tunnelmat on kuvissa. Minulle tulee ihme fiilis valoista ikkunoissa pimeällä, sellainen tulitikkutyttö-efekti. Nämä talot ovat tosin vähän liian hienolla paikalla, rumassa lähiössä tunne (jostakin syystä) vielä voimistuu.

    VastaaPoista
  9. Mä taas huomaan junissa ja julkisissa aina sen miten hentoja me kaikki ihmiset ollaan meidän pikku elämissämme. Ja samaan aikaan pohdin että oonko ainut joka huomaa miten kauniin pinkiksi taivas ja pilvet muuttuu auringon laskiessa <3

    VastaaPoista
  10. Merruli: Juu, kyllä se näiden rouvien keskustelun perusteella muuttuisi ihan erilaiseksi :)
    RvaReipas: Minullekin valot ikkunoissa tuovat jonkun tunteen, mutta en osaa noin hienosti määritellä sitä. Se on jotain niin epämääräistä, liittyy johonkin ihmisyyteen, yksinäisyteen ja yhteisöllisyyteen.
    NJJ: Minun olisi pitänyt osua sinun viereen istumaan:) Minä nautin siitä, kun maisema ikkunan takana vaihtuu. Junassa olemisessa on jotain erityistä, bussissa melkein sama, tykkään vaan jotenkin enemmän junista, vaikken kyllä pendolinoista.

    VastaaPoista
  11. Upeita kuvia, todellakin vedenalainen kaupunki.

    Kauniisti osaat ilmaista huomiosi, olen vaikuttunut.

    VastaaPoista
  12. Viimeiset lauseet oli runo.

    Junassa on tunnelmaa. Se on ehdottomasti lempikulkuneuvoni. Bussissa tulee huono olo, ja sehän voi mennä mihin vain, juna sentään pysyy raiteillaan. Pendoliinot ei kyllä ole kivoja, tulen merisairaaksi siitä vauhdista, eikä maisemia näe kunnolla kun vain viuhahtavat.

    VastaaPoista
  13. Oih, tässä se nähdään meikäläisen kohdalla tuo junassaistumattomuden kirous ;)
    Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
  14. Vedenalainen kaupunki lumosi mut nyt, kuva ja ajatus. Tekisi mieli just nyt sellaista seikkailua, vedenalaisessa kaupungissa. Järjestetäänköhän sellaisia missään?

    VastaaPoista
  15. Minä pidän aamujunista. Kello seitsemältä kanssamatkustajat vaikuttavat jollain sympaattisella tavalla haavoittuvaisilta. Kolmen jälkeen ne ovat jo koonneet itsensä näiksi virheettömiksi suorittajiksi.


    (Jukra, 32 kilometriä!)

    VastaaPoista
  16. Jaana: Kiitos. Minua on aina kiehtonut vedenalainen, heijastumat, pinnanalainen...
    Liivia: Kiitos :) Minäkin tykkään junista, vanhoista junista eniten, paitsi että niissä ei ole pistorasiaa ja se on huono juttu. Mutta pendolinossa minullakin tulee helposti huono olo.
    Elämäni matkat: Voin vakuuttaa, että me junassa istujat emme ole yhtään viisaita.
    Satu: Täytyy kuule lähteä sukellusmatkalle, ei tässä muu auta. Sukeltaminen voisi olla kyllä kivaa, vähän vain hirvittää se, kun on tuota ahtaanpaikankammoa.
    Jean D: Minustakin ihmiset on sympaattisia aamujunissa ja pohjoiseen menevissä junissa...mutta kyllä siellä monilla on jo täysi vauhti päällä klo 7 aamusta. Minä en voi tajuta tuota 32 kilometriä, aika huimaa.

    VastaaPoista
  17. Voin samaistua patsaiden keskelle kivettymiseen, tai ainakin se on tapahtunut minulle useammin kuin kerran.

    Ihana teksti ja kuvat myös:)!

    VastaaPoista
  18. Yhdestä mokasta tuli tänään vihreä ja upea Jäärän hattu. Ihan vanhingossa ja tekijä nauroi.n
    Tuon liskon selän näen muistikuvana,
    ei niin kaikkein houkuttavin.
    Onneksi ei tarvitse tehdä työtä siellä liskon selällä. En osaisi enkä varmaan edes jaksaisi.

    VastaaPoista
  19. Useasti kuvissa todellisuus on kauniinpaa.
    Kaupunkikin näyttää sadulta.
    Haluaisin junamatkalle. Ottaisin omat eväät mukaan.

    VastaaPoista
  20. Hauskoja huomioita - miten aina oivallatkin! Nauratti tuo virheettömät kanssamatkustajat! Melkein tekee mieli junaan, jotta saisi kuulla selostusta siitä, miten muut mokailevat...

    Mietin ihan samaa kuin Ettakin, että mihin kirjaat ylös havaintojasi vai pysyykö ne päässsäsi. Mulla on pieni muistivihko laukussa. On mulla sanelulaitekin ja nykykännykkäänkin voisi sanella, mutta kirjoittaminen on kätevämpää. Ainakin julkisilla paikoilla. Onneksi sulla on usein läppäri mukana, niin saadaan lukea hauskoja mietteitäsi.

    VastaaPoista
  21. Onpa uskomattoman kaunis kaupunki tuo Turku - vähän noloa sanoa, etten ole käynyt koskaan... Se aukko sivistyksessä pitää korjata vaikka ensi kesälomalla ;-)

    Lähijunista en tykkää, mutta riittävän pitkiä junamatkoja rakastan kuten interrailia. Parasta (tai ehkä pahinta...) olisi matkustaa junalla Siperian halki Pekingiin. Tässä iässä vain kaikki ovat niin mukavuudenhaluisia ja seikkailumielensä kadottaneita, ettei kukaan suostu lähtemään sellaiselle reissulle...

    VastaaPoista
  22. Ihan mahtavia kuvia, varsinkin vihreansavyt tuolla aiemmin ja sitten se kakkukuva, tykkasin! Aika ei riita lukemaan kaikkea vaikka juuri taalla pitaisi ehdottomasti lukea. Palaan viela!

    VastaaPoista
  23. Niin kaunis kirjoitus. Olet ihmeellinen kirjoittaja.

    Junat ovat muuttuneet niin paljon sen jälkeen, kun kännykät saapuivat raiteille. Hämmentävää.

    VastaaPoista
  24. Mitkä kuvat!
    Yksi syy tulla tänne, vedenalainen kaupunki löytyy ihan tuosta meidän nenän alta, snorkkelin takaa on hyvä katsoa.

    VastaaPoista
  25. Taas niin kaunista että!
    Helsingin sinisissäkin kuulee usein kummia, ja kumman usein myös siellä istuvat ne vieheettömät.

    VastaaPoista
  26. Such a lovely sense of calm and stillness.

    VastaaPoista
  27. minä näin liskon selässä just joutsenia. kokoontuivat lähteäkseen etelään. sitä oli kiva katsella, vaikka vähän ikävä tulikin.

    VastaaPoista
  28. Nämä kuvat! Ja sanat. Kauniita ovat niin.

    VastaaPoista
  29. Maiju: Kiitos, minullakin on tosiaan tapana kivettyä tietyissä tilanteissa tai häipyä tapettiin.
    RouvaKameleontti: Joskus mokat ovat niin hyviä, voi syntyä jotain yllättävän hienoa. Minäkään en osaisi tehdä pellolla mitään. Joskus olen ollut perunaa nostamassa, siinä kaikki.
    Hanne: Omat eväät maistuu paremmilta. Muovitetut sämpylät ei ole koskaan niin hyviä.
    Tie on kevyt: Juu, vihko on kyllä aina mukana, mutta kamera ei valitettavasti. Sitten usein näkee jotain, kun ei ole kameraa. Sanoja painan joskus mieleenkin, mutta koska olen niin huonomuistinen, on parempi kirjoittaa ne heti ylös.
    Kuukki: Oioi, minä olen haaveillut kanssa tuosta Siperian junasta vuosikausia. Olen päättänyt, että joskus se vielä toteutuu, vaikka sitten eläkepäivillä.
    Martta: Kiirettä pukkaa täälläkin, mihinkään ei ole aikaa ja jos josssain välissä on aikaa, nukkun tai makaan muuten vain ajattelematta mitään.
    Celia: Totta. Kokonainen junan ulkopuolinen maailma on tullut mukaan junaan. Se ei pysykään enää siellä ikkunoiden takana. Kiitos sinun ihanista sanoista :)
    Pikkujutut: Snorklaaminen on varmaan tosi kivaa, en ole sitäkään kokeillut kuin joskus lapsena.
    Pirkko: Sinnekin ne ovat siis ehtineet :) Nyt on kyllä ollut kauniita sinisiä hetkiä.
    Judith: Thank You. It´s river Aura and our city there.
    Outi: Tuli jo ikävä, ennen kuin ehtivät edes lähteä...niin käy joskus.
    Olina: Kiitos kovasti.

    VastaaPoista