sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Toukan unelma perhosesta

Oli Ravintolapäivä. Soitettiin parvekkeen alla kelloa ja tilattiin leivonnaisia. Ne laskeutuivat taivaasta korissa ja maistuivat hyvältä.
Tarot-kortit kertoivat minulle, että kaikki on hyvin.
Koira vinkui, kun näki oravan.
Toukan unelma perhosesta, sen minä tunnistan.
Sidoin käteeni nahkahihnan, ajattelin että niin en unohda koskaan.

29 kommenttia:

  1. Suloinen ravintola siellä! Tuo joulukissamuki, pikkuleivät, kaikki. :)

    Teillä koira vinkui oravalle, meillä hoitokoira (joka on meillä kaksi viikkoa) ei edes huomannut eilen hevosta, joka kulki eilen melkein sen kuonon vierestä.

    VastaaPoista
  2. Hihi, taidanpa tietää missä kotikissakanttiinissa vierailitte :)
    Meillä vinkuu (no kiljuu paremminkin) lapsi kun näkee oravan.. "ovava!" hän huutaa ja tähyilee puihin.

    VastaaPoista
  3. Taivaasta laskeutuvia leivonnaisia, sellaisia tänne heti nyt kiitos! Ne vosivat pelastaa tämän alakulon. Ihan huisin söpöt kuvat! Mukavaa sunnntaita sulle. Mä karkaan nyt tammien luo hengittämään.

    VastaaPoista
  4. Katja: Varsin mukavaa oli tuolla kyllä :) Meidän koira tulee ihan sekopäiseksi kaikista eläimistä, sillä on nuo metsästäjän vaistot aika herkässä. Teidän hoitokoira ei taida olla metsästäjä.
    Outi: Ihan totta! Et kai ollut itse siellä parvekkeella keikkumassa? Tuo oli tosi hauska kotikissakanttiini, hauska idea. Vikuva lapsi ja koira :)

    VastaaPoista
  5. Hienot kuvat ja kiva tunnelma ravintolassanne! Onko pitkäkin jono pöytävarauksia?

    VastaaPoista
  6. No voi jummi kun taas oon täällä missä mitään ei tapahdu, olisin kernaasti istunut teidän symppikseen kahvilaan!

    Tampereellakin oli syksyllä ravintolapäivä, minä vaan en siitä tiennyt. Seuraavana päivänä lehdestä luin ja jotenkin kiukutti. Nyt pitää olla tarkkana, ettei ensi vuonnakin mene ohi.

    VastaaPoista
  7. on ihanaa huomata ne hetket joita ei halua unohtaa.

    VastaaPoista
  8. Niin muru tuo teidän "pikkuinen"!

    Mekin osallistuttiin ravintolapäivään ensimmäistä kertaa. Tosin oli niin täyttä, että otettiin kakut take-awaynä.

    Mutta arvaas mitä - meilläkin on taas koira!

    VastaaPoista
  9. MarjaLeena: Tuolla ei onneksi ollut yhtään jonoa, saatiin kuumaa mehua ja keksejä heti, kun soitettiin kelloa.
    Liivia: Tampereella oli varmaan eilenkin ravintolapäivä. Minun piti olla tämän viikonloppu pois Turusta ja olin unohtanut koko Ravintolapäivän, onneksi työkaveri muistutti. Oli ihan hauskaa. Tosin matka jäi vähän lyhyeen, kun ostettiin tuo lokerikko ja sitten käännyttiinkin kotiin, kun se painoi niin pirusti.
    Maria: Totta, ne pitäisi painaa johonkin syvälle mieleen.
    Laura: Niinpä :) Ja mitä, onko teillä taas koira? Ihanaa. Onko se pentu? Millainen koira? Oi oi, nyt pitää kyllä tavata ja vaihtaa koirakuulumisia.
    Katriina: Eikös vaan ollutkin :)

    VastaaPoista
  10. Ihanat, taivaalta laskeutuvat herkut :) Arjessa ON taikaa ;)

    VastaaPoista
  11. Tuo Ravintolapäivä on verraton idea. Juuri eilen illalla miehen kanssa puheltiin, että olisi hurjan hauskaa joskus osallistua siihen, siis ihan oman "ravintolan" myötä. Kai siihen saa osallistua missäpäin Suomea tahansa? Täällä kaukana kun yleensä missataan kaikki tuollaiset hauskuudet, niin miksei sitten järjestäisi itse. :)

    VastaaPoista
  12. Oi, tuolla olisin halunnut olla mukana,..
    koiria, perhosia, oravia...lentäviä herkkuja!!

    VastaaPoista
  13. onpas mukavan näköistä :) Oon haaveilut taroteista jo pitkään, vois kyllä vihdoin hankkia!

    VastaaPoista
  14. Symppis kahvila. Kunpa nyt taivaasta laskeutuisi pari pullaa sunnuntai-iltapäivän iloksi.
    Meillä koira ihan sekoaa oravista.

    VastaaPoista
  15. Oi ihanaa! Minäkin haaveilin osallistuvani ravintolapäivään (jo ehkä kolmatta kertaa - eikös tämä ollut kolmas kerta?), mutta en jaksanut enää raahautua mihinkään kun aamupäivä meni talkoillessa ja asioita hoitaessa. Mutta ehkä ensi kerralla avaan oman bisneksen. Näyttää niin hurmaavalta tuo kadunvarren kahvila!

    VastaaPoista
  16. Susa: Eilen ainakin oli :)
    Ansku: Eiköhän siihen voi osallistua. En ole niin perehtynyt, kun minusta ei olisi ravintolaa perustamaan, ehkä joku pieni kahvila vielä menisi, muttei ravintolaa. En ole mikään kokki.
    Hanne: Joo, lentävät herkut oli hauskimpia.
    Aleksandra: Minulle ennusti eräs, joka on tehnyt hommaa jo parikymmentä vuotta. Tämä oli vasta toinen kerta.
    Leena: Niin, kun se toimisikin aina niin, että kilkuttaa vaan kelloa ja avot, herkut ovat täällä.
    Frost: Taisi olla joo kolmas kerta...mutta avaa ihmeessä oma ravintola, pienet ja mutkattomat ovat kaikista parhaimpia.

    VastaaPoista
  17. ihana tuommonen kori ikkunasta-kahvila.
    me ollaan oltu kahtena ravintolapäivänä täällä helsingissä liikenteessä, mutta jotenkin aina sen verran myöhään, että jääty nuolemaan näppejämme herkkujen loputtua jo. niinpä me tänä vuonna varmistettiin herkut laittamalla tryffelirisottoa ihan omassa keittiössä. ja syötiinkin se kaikki ihan itse. ihan kiva ravintolapäivä siis meilläkin.

    VastaaPoista
  18. Kuullosti todella hauskalta. Mä missasin koko ravintolapäivän, vaikka omassa kaupunginosassa näinkin, että oli puurotarjoilua puistossa. Ihmettelin, mikä juttu kyseessä. Vasta illalla telkkarista kuulin jutusta :(

    VastaaPoista
  19. Outi: No tuo oli kyllä ihan huippu. Tryffelirisotto, vau. Me ollaan jotenkin laiskistuttu ihan kamalasti ruoan laittajina, en tiedä, mikä sen tekee, mutta aina on vaan samoja pöperöitä. Pitäisi ryhdistäytyä.
    Bullukat: No minäkin missasin ekalla kerralla, tokalla kerralla en ollut kaupungissa, mutta nyt onneksi pääsin vähän jo herkkujen makuun.

    VastaaPoista
  20. Tuo ravintolapäivä kuulostaa ihan mahtavalta. Minusta Suomessa saisi muillakin aloilla hieman madaltaa yrittämisen rimaa. Olisi kiva nähdä mitä ihmiset saisi aikaan, kun saisi vaan luovasti suoltaa. Eikö se olisi kaikkien etu?

    Tulimme juuri ystäviltä syömästä. Sekin on ihanaa vaihtelua omiin kokkauksiin. Täälläkin keittiössä kokki näet helposti sortuu samoihin tuttuihin ratkaisuihin. Pitäisi olla jossakin reseptiosasto, joiden ohjeilla saisi varmasti hyviä ruokia. Huonoja kun ei viitsisi tehdä, mutta kun etukäteen ei reseptien perusteella voi tietää...

    VastaaPoista
  21. i i i hanaa <3 tästä tuli mieleen sellanen lasten kirja jossa lapsen rakentaa rannalle veden päälle talon kaikista löytyneistä laudoista ja kankaista, mälsää ku en muista sen nimee, se on niin kaunis kirja :/

    VastaaPoista
  22. Eikä!? Miten en koskaan kuule mitään....ja viimeksi ystäväni olivat olleet ja pyysin että seuraavan kerran kertovat...kyllä täällä korvessa vaan olen näköjään kaikesta paitsiossa.

    VastaaPoista
  23. Mine: Tämä oli kyllä tosi kiva tempaus taas, viimeksi taisi olla elokuussa. Mutta on totta, että Suomessa yrittäminen on tehty ihan mahdottoman vaikeaksi ja kalliiksi. Ai sinulla sama ongelma, minä olen jotenkin ihan taantunut keittiössä.
    NJJ: Oi, mikäköhän kirja se mahtaa olla. Kuulostaa nimittäin aika kivalta.
    Liivia: Aiai, eivät ole kertoneet sinulle. Kurkkasin, että oli Tampereellakin jotain juttuja. No, ehkä hekään eivät tienneet, juurihan tuo elokuussa viimeksi oli.

    VastaaPoista
  24. Se meidän hoitokoira on springerspanieli, mutta ei taida silti ymmärtää muista eläimistä mitään. ;) Oikeasti sillä oli hevosen kohtaamisen hetkellä kiire nuuskia jotain jälkiä pusikoissa. Oli silti jotenkin metkaa, miten se ei huomannut niin isoa eläintä.

    VastaaPoista
  25. Katja: Minusta spanielit ovat söpöjä, ne ovat jotenkin lutusia. Sillä oli varmaan niin hyvä vainu, ettei malttanut nähdä mitään muuta. Kerran näin koiraohjelman, jossa koiran piti isäntänsä kanssa mennä norsun lähelle, toiset eivät suostuneet, toiset seurasivat kiltisti isäntäänsä.

    VastaaPoista
  26. Hurmaava paikka, mikä vaan maistuisi hyvälle joulukissa-mukista!

    VastaaPoista
  27. Ihan hengästyttää, kun näitä luin!

    Ja voi, Minulta on mennyt Ravintola-päivä jo kahdesti ohi!

    VastaaPoista
  28. Nämä ravintolapäivät ovat mukavia poikkeuksia arkeen. Osaa on pitänyt ottaa jo kauemman aikaa, mutta aina se on jäänyt sekä ravintolavieraana että ravintoloitsijana. Ehkäpä jonain päivänä...

    VastaaPoista