perjantai 30. joulukuuta 2011

Istabul - kalaleipää Galata-sillalla


Kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivoihin, tulemme toisille rannoille, kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivaan.
Kesäöisin  kuuntelimme kissojen mouruntaa ja hikoilimme lakanoissa, nyt kissat ovat vaiti ja ikkunat kiinni. Talvi huputti kaupungin, on hiljaisempaa.
Kuu on kruunu kaupungin päässä.
Balik ekmek, kalaleipää Galata-sillalla. Satoja miehiä sillalla, he seisovat siellä auringon nousussa, he seisovat siellä auringon laskussa, polttavat tupakkaa, juovat teetä ja pujottavat syöttejä.
Kalamarkkinoilla kukaan ei jää ilman kalaa.

12 kommenttia:

  1. Raikkaita kuvia. Jumiuduin hetkeksi noihin mukeissa oleviin pikkukaloihin ja matoihin... Onko ne madot ihmisille syötäväksi?

    Hyvää uudenvuoden aikaa!

    VastaaPoista
  2. Tiedätkö; en ole ikinä syönyt kalaleipää. Ei tee vähäänkään mieli. Eikä oikein mitään muutakaan Istanbulin kalaa. En tykkää kalaravintoloista. Eivät mausta kaloja ja ne maistuu liian -kalalle.

    Kuvistasi tykkäsin kuitenkin. Ja kalamiehistä Galatan sillalla. Ja kalaleipien tuoksusta ohi kävellessä. Sekä kalojen ihmettelemisestä kalamarkkinoilla. Miten niitä piisaakin, kaikennäköisiä ja kokoisia.

    VastaaPoista
  3. Katja: Kiitos. Nuo olivat käsittääkseni kalojen syöttejä, toivon mukaan :) Iloista uutta vuotta sinnekin!
    Mine: Mitä ihmettä?! Et ole syönyt kalaleipää? Onpas hassu juttu. Minusta ne ovat hyviä, muuten en kyllä tainnut kalaa reissussa syödä. Enkä yleensä tykkää valkoisista sämpylöistä, mutta tuossa ne menee. Ja ulkoilmassa nautittuina, nam. Tuo kalojen tuoksu on tosiaan aikas huumaava.

    VastaaPoista
  4. Kadehdin uskallustasi kuvata ihmisiä, itseltäni se puuttuu vielä täysin. Pelkään saavani huudot, vaikka vain osoittaisin kameralla sinnepäin. Istanbulissa tosin taitavat olla tottuneet turisteihin ja kameroihinsa. :)

    Nyt tekisi mieleni turkkilaista omenateetä. Onneksi sitä löytyy kaapista!

    VastaaPoista
  5. Mieli tekisi maistaa kalaleipää. Mä vaan tein kaiken joulun jälkeen eilen ihan suomalaisia haukipihvejä vihannesmuhennoksella. Vaihtelua lihalle.
    Jonakin päivänä minäkin koen tuon värikylläisyyden vaikka nyt on paha paikka kun mies halusi "poltetun oranssin" päiväpeitteen ja mä sitä karsastan...

    VastaaPoista
  6. Edelliseen postaukseen kirjoitit kaupungin melankoliasta, juuri se vetoaa monesti minuunkin. Ihanaa uutta vuotta sinne. Pitäkää lujasti toisistanne kiinni ja nauttikaa yhdessä olosta :)

    VastaaPoista
  7. Ihana kalapostaus!!
    Pitääkin itsekin hankkia kalaa, kalakaupasta!

    Ihania hetkiä Uuden Vuoden aatonaattona!

    VastaaPoista
  8. Ja taas tuli Napoli mieleen, vaikkei ukot näytä napolilaisilta. Jotenkin samaa menoa.
    On kyllä suuri rikkaus saada kokea jokin rakas paikka eri vuodenaikoina. Ihan eri kokemuksia.

    VastaaPoista
  9. Ansku: Kovin rauhallisesti suhtautuivat kuvaamiseen. Yritän kuvata vain yleisillä paikoilla, sehän on luvallista. Olen huono kysymään lupaa.
    Ikki: Haukipihvi kuulostaa ja maistuu hyvältä. Minä olen kalan ystävä, muuta lihaa en syökään. Poltettu oranssi...sehän voisi olla kivakin. Olen tosi huono väreissä.
    Villasukka: Totta, minä olen melankolian ystävä. Olen itsekin melankolikko, vaikka tuttavat eivät sitä kovin helposti uskoisi. Ystävät kyllä tietävät, että minussa on ihan toinen, surumielisyyteen taipuva puoli. Me pidämme kiinni, vielä kaksi yötä, sitten joudun luopumaan.
    Hanne: Kiitos. Kala vetoaa, ja varsinkin erilaiset markkinat, ne ovat visuaalisia. Samoin sinne!
    Liivia: Minä en ole käynyt Napolissa, mutta sinun matkasi jälkeen tekisi mieli. Jotenkin ajattelen, ettei Italia ole minun maani, mutta silti tekisi mieli uudestaan Venetsiaan, Sisiliaan, Etelä-Italiaan...krooninen matkakuume ja vaellusvietti.

    VastaaPoista
  10. Mietin sitä, että kalastaisi vaan, aamusta ehtooseen. Joisi sitä teetä, vetäisi ne sauhut. Ja seuraavana päivänä sama kuvio. Jään nyt ihan tosissani miettimään sitä.

    VastaaPoista
  11. Jälleen ihania matkakuvia. Kiitos kun jaat! Hyvää, seikkailuntäyteistä uutta vuotta!

    VastaaPoista
  12. Satu: Se voisi olla rattoisaa, että päivät toistuisivat samanlaisina. Ainakin se olisi vaihtelua tähän nykyiseen. Olisi aikaa ajatella, kun vaan kalastelisi...minä saattaisin kyllä kyllästyä aika nopeasti.
    Taina: Kiitos paljon. Matkakuvia on mukava postata, kun niitä tulee otettua niin paljon. Samoin sinlle seikkailukasta uutta vuotta!

    VastaaPoista