keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vilkuttanut junasta toiseen

Tänään olen kohdannut lapseni Karjaalla. Vilkuttanut junasta toiseen junaan,
matkalla vastakkaisiin suuntiin. Hän sinne, missä minä kasvoin. Minä sinne, missä hän kasvoi.
Junassa itkin, se johtui vähän siitä että ollaan matkalla eri suuntiin.
Talvisaappaista meni vetoketju rikki ja pelkäsin, että viinilasi tippuu pidikkeestään lautasen reunalta.
Ei tippunut.
Sain lahjaksi Rosa Liksomin yllättävältä taholta.
Kävin Primulassa syömässä yllättävässä seurassa. Taisi olla tämän joulun ainoa rosolli ja laatikot, sillä joulupöydässäni on yllätys.
Kohta menen Rosan kanssa sänkyyn. Kauniita unia!

16 kommenttia:

  1. Surullista, että menitte eri suuntiin. Toivottavasti kohtaatte taas pian. Kauniita unia sinnekin.
    Jos olisin järkevä menisin itsekin kipin kapin nukkumaan, mutta tässä kohtaa en ikinä ole järkevä.

    VastaaPoista
  2. Rosan haluan minäkin lukea, hän on vanha suosikkini. Itse menen sänkyyn Riikan esikoisen kanssa, odotan, että hänestä tulee uusi suosikkini.

    Öitä !

    VastaaPoista
  3. Karjaalla olin minäkin tänään matkalla Turusta Helsinkiin. Ja aion myös mennä sänkyyn Rosan kanssa, vaikuttaa lupaavalta...

    VastaaPoista
  4. Villasukka: No se oli hassua ja vähän surullistakin, koska kohta menemme todella eri suuntiin. Tuli se mieleen. En minäkään mihinkään nukkumaan.
    Petriina: Minäkin olen tykännyt Rosasta ja odotan sänkyhetkeä Rosan kanssa :)
    Jaana: Oo, ehkä mekin olemme menneet ristiin. Meillä on siis ihan samanlainen päivä ollut ja tulossa samanlainen iltakin.

    VastaaPoista
  5. Onpa paljon tapahtunut päivän aikana: rikas elämä! Toivon että juluna saan Liksomin kirjan, hänellä on notkeaa ja värikästä tekstiä.

    VastaaPoista
  6. Minä kaipaan yllätyksiä joulupöytääni. Ehkä saankin?

    Täältä puuttuu pikkujoulut, mutta huomenna olemme miehen kanssa menossa kunniakonsulin järjestämille itsenäisyyspäväkekkereille. KAHDEN. Voi se on aina juhlaa, se kaksin meneminen. Edellinen konsuli oli antelias mies ja järjesti mielettömät kekkerit. Tämä uusi on äveriäs mies, mutta kitsastelee tarjoiluissa. Meitähän ei kukaan pidätä. Voidaan poistua syömään lähiravintolaan, jos tulee nälkä.

    Hyviä hetkiä Rosan kanssa.

    VastaaPoista
  7. Mä saan kunnian mennä tyttäreni joulupöytään tai mies laittanee kaiken ruoan. Tunnustan - tytär on tehnyt eläissään kerran ruokaa. TV:ssä, Liemessä ohjelmassa. Valitsi kokin aviomiehekseen. :)

    Mulla oli seurana Läckberg ja ratkaisematon murha.

    Ja tuo itkeminen. Olen huomannut mitä vanhemmaksi tulee sitä herkemmässä se on...

    VastaaPoista
  8. Leena: Minäkin olisin toinut Rosaa joululahjaksi, mutta sainkin sen nyt kivana yllätyksenä etukäteen. Kyllä olin iloinen.
    Mine: Ehkä saat turkulaisia herkkuja? :) Kuulostavat hienoilta nuo teidän kunniakonsulijuhlat, mutta harmillista jos ei juhlissa ole tarpeeksi syötävää, sehän on juhlien tarkoitus, syödä, syödä ja juoda ja nauraa.
    Ikki: Kokin valmistama joulupöytä kuulostaa aikas maukkaalta. Varmasti hyvät sapuskat sinulla tiedossa. Tyttäresi on rohkea nainen, kun on mennyt Liemessä-ohjelmaan (en tosin tunne formaattia, mutten menisi suin surminkaan mihinkään ohjelmaan). Ratkesiko murha jo?

    VastaaPoista
  9. Minäkin tahdon sen kirjan, tykkäsin sen ulkoasusta ja taitosta ja pehmeäkantisuudesta kun hipelin kaupassa.
    Mutta joululahjoja ei tänä vuonna tipu. Itse itselleni olen jo kirjan kuitenkin ostanut.

    VOi kun olisi ihanaa olla matkalla jouluna ja istua toisenlaiseen joulupöytään.

    VastaaPoista
  10. minä korjasin 2v. sitten rikkoutuneen vetoketjun talvisaappaista paperinarulla. se täytyy vaan aina aika-ajoin vaihtaa, se naru. voisi tietenkin olla paikallaan käydä myös suutarilla..

    Odottelen kans kiinnostuneena mitä meidän joulupöydästä löytyy tänä vuonna. viime vuonna se oli kalaa banaaninlehteen käärittynä, tänä vuonna jotain ihan muuta.
    Iloista matkanodotusta!

    VastaaPoista
  11. Oi voi tuo eri suuntiin meneminen, muuta en nyt tähän virka.

    Luin Liksomin jo ennen palkitsemista, mutta enpäs sano siitä vielä mitään, ennen kuin olet sinäkin lukenut. Mulle käy ainakin niin, että jonkun sanoma juttu kirjasta, jota itse en ole vielä lukenut, kummittelee koko lukemisen ajan päässä.

    VastaaPoista
  12. joulupöydän yllätystä odotellaan ;) lähdetkö matkalle?

    VastaaPoista
  13. voi ei, älä itke! mä unohdin ottaa kirjan mukaan, niin nyt olen sitten vaan piirtämisen ja tietokoneen armoilla illat.

    VastaaPoista
  14. Voi, olipas kiva juttu, vaikka haikea vähän.

    Mua aina jännittää ne viinilasit. Meillä kotopuolessa kun on ollut tapana laittaa se muki traktorin renkaan päälle siksi aikaa, kun rupatellaan.

    Ja kerran mulla hajosi töissä saapikkaan vetskari. Jouduin vetämään pikkusiteen pohkeen ympäri, että pääsin suutarille.

    VastaaPoista
  15. Liivia: Minäkin tykkään hirveästi tuon kirjan ulkoasusta. Tosi upea, hiplaan ja hiplaan. Pääsin vasta alkuun, enhän mä ehdi ikinä lukea, tylsää.
    Outi: Mies osasi korjata sen vetoketjun, jee. Säästyi varmaan 40 euroa. Hyvä, että miehessä on vähän suutarin vikaa. Minäkin odotan jännityksellä, mitä eksyy joulupöytään :) Matkakuume ei ole ehtinyt tulla, kun en ollenkaan tajua, että muutaman päivän päästä olemme taas ihanassa paikassa.
    Tie on kevyt: Kirja on ihan alkutekijöissään. Se saa olla minun joululukemiseni. Jos saisin vaikka lentokoneessa luettua kirjan.
    Mira: Juu, taas mennään viime kesäiseen kaupunkiin, erilainen joulu tiedossa, kivaa.
    Sarasara: Voi kiitos, noin harmaata täällä on koko ajan.
    Etta: No, vähän kyllä itkin, mutta ei se mitään. Itkeminen on ihan hyvä juttu.
    Laura: Ne pidikkeet on ihan kammottavia. Seistä tungoksessa sellaisen lasin kanssa ja pelätä, että koska joku tuuppaa lasin rikki lattialle. Toi traktorin pyörä olisi paljon parempi. Mä selvisin onneksi ilman sidettä, mutta piti kävellä vähän varoen.

    VastaaPoista