maanantai 31. tammikuuta 2011

Vessassa asuvaa hämähäkkiä en tapa


Tänään olen tanssinut bachataa kuubalaisen kanssa, syönyt sushia ja lukenut skånelaisesta järvestä, joka ei ole järvi ollenkaan. ”Pienille valehteleville toukille ei kasva koskaan siipiä”.  Anne Swärdin Viimeiseen hengenvetoon on huikean aistillinen, täynnä myyttistä alkuvoimaa, mutta olen vasta alkumetreillä.

Vuoropuhelu talvisessa Turussa:
Mies: Onks sulla tulta?
Minä: Ei valitettavasti.
Mies: Onpa kiva nähdä äiti ja tytär siinä kulkemassa yhdessä.
Minä: No, meillä onkin kivaa.
Mies lapselle: Tiedätkös kuinka paljon äiti sinua rakastaa?
Lapsi: (pään pudistus)
Mies: Aivan loputtomasti, se ei lopu koskaan.

Taivaalla kolmen tähtivyö, meillä lumesta kokkareiset lapaset ja verisiteet.
En ole taikauskoinen, mutta vessassa asuvaa hämähäkkiä en tapa.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

On viety chileläinen pulkkamäkeen


On viety chileläinen pulkkamäkeen. Rohkeimmat laskivat seisaaltaan, en minä.
Pelattiin jalkapalloa pleikkarilla. Chileläinen voitti, tietysti. Vaikka meillä oli Hyypiä ja Litmanen.
On käyty kirpparilla. Nuket saivat vaatteita, loppuu se nakupelleily.
On valvottu myöhään ja vielä myöhempään. Yli puolen päivän maattu peiton alla.
Baarissa oltiin ja juteltiin, kunnes meidät heitettiin ulos. Miksi baari menee jo kahdelta kiinni?
On syöty tapaksia ja viety koira metsään.  Se löysi kotiin.
Nyt ne nauraa sohvalla, pelaa jotain hassua peliä, jossa pitää romuttaa toisten autot.

Metsässä puu nielaisi kuun. Vääntyi sirpin muotoon.

perjantai 28. tammikuuta 2011

Junassa barbi laulaa venäjäksi


Ennen yhdeksää aurinko nousee. Junassa  barbi laulaa venäjäksi kannettavani vieressä. Äiti palmikoi, perhe nauraa, ovatko matkalla Pietariin.
Päässä varjokuvina Biutiful. Upea leffa, menkää katsomaan.
Yöllä näin kovin elävän unen ystävästä, jota en ole tavannut pitkään aikaan. Hän makasi kattoterassilla.  Oli rakastunut ja lähdössä matkalle.
En koe porraskäytäväkauhua, mutta vedän ulko-oven illalla perässäni kiinni.
Syön Sodexon ruokalassa ja rautatieasemalla. Ajan metrolla ja kävelen auringossa.
Torkkelinmäellä kuulutetaan: "Olkaa hyvät ja siirtykää saliin". Houkuttelevasta kutsusta huolimatta jään ulos aurinkoon, jota olen ikävöinyt.
Karjaalla kuulutetaan: "Joudumme odottamaan Turun suunnasta tulevaa junaa, mutta ovet ovat avoinna laitureille." Kieltäydyn jälleen houkuttelevasta tarjouksesta.
Minun hytissä kaikki nukkuvat. Joskus ajatuksista ei saa kiinni, ne kujeilevat, näyttävät pitkää nenää, katoavat kulman taakse.
Kukkuu, huomenna menen Maaritin keikalle. Menkää tekin johonkin kivaan paikkaan ja pitäkää hauskaa.
Näkemiin ja kuulemiin täältä Turusta.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Kiltin rouvan lyhyt kapina


Mietin vain päiviä, joita ei tullutkaan.
Taivaalla on kaikki harmaat, sade raidoittaa junan ikkunan. Koskaan ei tiedä, milloin on aika.
Nuori pari puhuu viittoen puun alla, peittävät toisensa suudelmin, lintu laulaa puussa yläpuolellaan.
Mies tuli toiselta puolelta maapalloa. Rakkaus toi sen tänne.
En halua hienoa autoa, en halua tilata kuvastosta, en halua nukkua viiden tähden hotellissa.
Haluan mennä tuohon valkoiseen metsään ja kävellä kinoksissa, kunnes jokaista lihasta särkee.
En halua talopakettia, en Tupperware-kutsuja, en mankeloituja lakanoita.
Haluan jammailla tyhjässä junavaunussa, kun Maija Vilkkumaa on vihainen. Paska maa. Heittäkööt vadelmamoussensa roskikseen.
Näinkö tämä sitten menikin? Ei tullut villiä junamatkaa Mongoliaan, ei kellotonta elämää maailman laidoilla.
Karjaalla on ylikäytävä suljettu.
Tämä on kiltin rouvan lyhyt kapina.Tai lyhyen rouvan kiltti kapina. Kuten haluatte.

lauantai 22. tammikuuta 2011

Ei edes kristallipallo tiedä


Käyn siellä missä lapset rakentavat lumilinnoja. Kävelen valkoisen kaupungin reunoja, tämä lumi on pysynyt kauan, kauemmin kuin ajatukset, jotka muuttuvat. Lumi valuu levyinä katoilta.
Pysäytän silmukat kynsilakalla, väritän korot tussilla.
Huomenna kaksi rakastavaista kohtaa pitkän eron jälkeen. Toinen laskeutuu taivaasta ja me nukumme kädet ristissä.
Eroja on niin monenlaisia. On niitäkin eroja, jotka eivät ole eroja ollenkaan.
Voisiko olla niin, että matka toisen luo on pisin ja vaikein?
Joskus sukellan niin syvälle, että keuhkot ovat tulessa, ehdin ajatella, etten ehdi pinnalle, mutta sitten haukonkin jo henkeä.
Pimeässä sanat eivät pelota, kuten valoisassa. Yössä matka toisen luo lyhenee, mutta vasta aamu näyttää, miten siinä kävi. Ei edes kristallipallo tiedä.
Sokeritoukka pelkää minua. Se juoksee viemäriin.

torstai 20. tammikuuta 2011

Olen varonut heikkoja jäitä


Olen varonut heikkoja jäitä, kävellyt jääsiltaa joen päällä, laulanut kiellettyjä lauluja.
En halua puolikasta, vaan kokonaisen.
En halua mustavalkoista, vaan harmaan kaikki sävyt.
Sitäkin mietin, että olisipa kätevää, jos voisi piilottaa päiväkirjan avaimen nutturan sisään.
Lapsi leipoo torttuja ja nuolee ne kiinni.

Minä: Tiedätkö mikä on kova maha?
Lapsi: Sellainen, ettei sitä saa kirveellä auki?

Ja vielä linkki tärkeään näytelmään, jonka kävimme katsomassa. Nuoret uskaltavat, minä kumarran ja vaikenen.
Päältä näkee niin vähän.  Juuri luin, että 24-vuotiaista joka viides on tarvinnut mielenterveyspalveluja. Se on surullista ja pelottavaa.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Syytetään helmoja


Monet käy maalaamassa aamun bussin ikkunan taakse.
Kävin eilen katsomassa Sofia Coppolan uusimman, tänään juon reilua kahvia Liisankadulla ja saan tyylipisteet krishnalta. Olen kuulemma päivän aristokraattisin ilmestys. Syytetään helmoja.
Unicefin feissaaja seisoo Narinkkatorilla mappi päälaella keikkuen ja kädet levitettyinä sivulle. En jää seuraamaan, mikä liike tulee seuraavaksi.
Bossaliinassa juon lattea, mutta tunnelma ei ole lattea. Päinvastoin. Tapaan sokkotreffeillä erään ihanan ihmisen. Lämpöisen, viisaan ja hauskan. Sinä tiedät, kiitos.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Hävittäjät eksyvät ja silmukat tippuvat


Lapsi syö puikoilla makaronilaatikkoa ja letittää hiuksia musiikintunnilla.Näyttämölle se kuoli.
Minä olen huono puikoissa, kaikissa puikoissa.
En kuole nälkään sushiravintolan pöydän ääreen, mutta hävittäjät eksyvät ja silmukat tippuvat. Orkesteri sekoaisi, jos olisin puikoissa.
Lapsi kertoo miehestä, joka syö savea. Minä söin viime viikolla vahingossa vasikan kieltä. Sitä ei voinut ajatella tai se ei mennyt alas, vaan ylös.
Lapsi sanoo, että jos olisin koira, olisin berhandilainen...hmm...no kiva, sillä on se tynnyri.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Jähmetyimme jääpatsaiksi

Kuvat miehen.



Yli kaksi tuntia. -18 astetta. Pikku hiljaa jähmetyimme jääpatsaiksi.
50 000 ihmistä joen rannoilla.
Akrobaatit leijuivat jään yläpuolella liekkien keskellä.
Meillä oli neljä kerrosta vaatteita ja varpaat jäässä.
Koskaan en ole kaivannut yhtä kipeästi konjakkiryyppyä.
Mutta kyllä, ilotulitus oli hieno.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Lunta sataa vaan


Meillä asuu viisitoistakiloinen sylikoira.
Lunta sataa vaan.
Seisoin vihreissä valoissa ja sanoin: ”Oletkos ihan aasi?” Minulla on sellainen tapa, sätin itseäni ääneen.
Tulin kotiin, söin mysliä, luin sisutuslehteä ja sain sisustusvimman. Niin siinä käy.
Sitten taas kaapit, hyllyt ja pöydät seilasi eessuntaas.
Ja kyllä, tänäänkin söin terveyssuklaata. Huomenna olen jo ehkä tervehtynyt. Tai sitten en.

maanantai 10. tammikuuta 2011

Paukkusen tasku löytyy taivaalta


Saturnuksen renkaissa on jäähitusia, saappaissa märät sukat.
Lapsi makaa lattialla, ei se siellä mitään erityistä näytä tekevän, mutta voihan se olla tähtisumusta syntynyt prinsessa.
Menen viereen makaamaan ja sitten ollaan ja arvuutellaan. Jupiter painaa enemmän kuin muut aurinkokuntamme planeetat yhteensä. Kuka ne on punninnut, kysyn vaan.
Teemme ruokaa siitä, mitä kaapista löytyy.
Sälekaihtimet viipaloivat meidät ruokapöytään.
Paukkusen tasku löytyy taivaalta.
Narrasin, kun sanoin, etten syö karkkia kuin perjantaisin.

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Tehtiin tuulta ja ukkosta

Ihana lauantai tyttären kanssa Helsingissä.
Pentti Sammallahden näyttelyssä pikkuinen tyttö rallatteli Risto Räppääjää, koira nukkui lehmän selässä ja jokainen kuva oli elämänkerta. Sekunnissa iäisyys.
Teatterimuseossa lapsetti. Kokeiltiin roolivaatteita, tehtiin tuulta ja ukkosta, kuvattiin säätiedotuksia ja vaihdettiin Veikko Sinisalon pään tilalle omat päät.
Nepalilaista syötiin, kirpputoreilla shoppailtiin ja lopuksi käytiin katsomassa tämä. Kun ihminen haluaa kaiken, hän ei lopulta saa mitään. Samat asiat voivat tehdä meidät onnellisiksi tai onnettomiksi. Pasi Lampela on nerokas.
Ja illalla bussissa tytär kertoi monta vitsiä, joista yksi oli tämä: Mitä eroa on ruotsalaisella ja sipulilla? Sipulin pilkkominen itkettää...

tiistai 4. tammikuuta 2011

Yön laskokset poskilla


Yön laskokset poskilla pitkään herättyäni.
Kotikaupungissani aivastan. Neljäs viisautta. Australiassa krokotiilit uivat pubeihin.
Pienet pojat vetävät pulkissaan ilmaisjakelulehtiä. Minä hoidin poikaa, joka muutti Thaimaahan.
En ymmärrä, kuinka joku osaa soittaa vetopasuunaa tai rakentaa talon.
Juon litran mansikkakiisseliä, ostan talvisaappaat, menen lukkoon, laiskottelen.
Lapsi kertoo naalin kuolleen Suomessa sukupuuttoon, en ole tiennyt, tulen surulliseksi.
Viekää minut bingoon, haluan voittaa jotain. Rakentakaa lumilinna, laulakaa laulu, kertokaa hauska juttu. Ajetaan reellä, soitetaan kitaraa, poltetaan kynttilää molemmista päistä.
Nappaa minut kiinni, kun hyppään puusta. Ole kiltti ajoissa.
Päivän uusi sana: palsa. Sisältä ikiroudassa oleva turvekumpu. Olisi surullista olla sellainen, sisältä ikiroudassa.