torstai 31. maaliskuuta 2011

Olen notkunut linjoilla


Olen notkunut linjoilla. Virtaavien ajatusten, jäällä makaavien lintujen ja puussa istuvien varisten päivä.
Lastensuojelujärjestön päämajan pihalla lapset riisuvat ulkovaatteet ja pystyttävät leirin. Ne nauraa, painaa nappia ja puhuu aulaan virkailijalle.
Taivas on vesilammikoissa ja ihmiset terasseilla.
Tutustuin tänään kolmeen koiraan ja viiteen ihmiseen. Yksi oli yöpaidassa ja poltti tupakkaa.
Junassa takana istuu ihminen, joka puhuu ruoasta kuin tutkija työstään. Säntillisesti, uteliaasti ja intohimoisesti.
Sen mielestä ainut hyvä kasvisruoka on ollut Hesburgerin kasvishampurilainen.
Piti mennä ja nähdä Juoppohullun päiväkirja, mutta ilta on aamua viisaampi. En päässyt teatteriin, mutta pääsin kotiin. Pitämään tätä Kaappihullun päiväkirjaa
Ja oivalsin yhden asian: lapsilla on oikeus tuottaa iloa vanhemmilleen.
Anneke Van Giersbergen. Päivän ääni.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Sukkahousut tuoksuvat kuivalta


Mies: Sukkahousut tuoksuvat kuivalta.
Minä: ?
Mies: Ihan kuin vehnäjauhopussia olisi pidetty tunti uunissa.
Minä: ?

Käyn Paninissa tyttären kanssa. Pelkään fundamentalisteja. Ihailen Juha Jokelaa, joka on kirjoittanut nerokkaan näytelmän.
Lapsi siivosi huoneensa. Nyt se haluaa multaa, Aku Ankkoja ja länkkärihatun.

Minä leikin kevättä, odotan vauvauutisia, palautan puoliksi luetun Sirin, saan Hannelta kauniin kortin, päätän mennä ajoissa nukkumaan, mutten mene. Ähäkutti.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Tapaan Luolamiehen pojan


Kaupasta ostin kesäkurpitsoja ja tulostin niihin keltaisten paprikoiden hinnan sekä sipulia, johon tulostin perunan hinnan. Kysyin mieheltä mikä minua vaivaa:
- Vauhtisokeus

Lapsi nukkuu partiovyö vyötäisillä. On valmis yötä päivää.
Minä olen aina valmis nukkumaan ja juhlimaan, tuossa järjestyksessä.Äsken nukuin, nyt lähden vähän juhlimaan. Tapaan Luolamiehen pojan, ehkä se raahaa minut baariin.
Tulkaa mukaan!

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Sitä sun tätä


Keräsin lapsena nimikirjoituksia. Mitä niitä nyt oli: Armi, Seija, Pepe ja Danny. Ne lauloi Sokoksella trikoissa ja paljeteissa.
Tänään vaihdoin näkökulmaa. Kävin kaupungin katolla.
Päätä särkee, nivelet naksuu ja lihaksia jomottaa. Olen ollut liian kauan tanssimatta.
Paperissa luki: Pilvi täynnä lunta. Minä luin: Pää täynnä leipää.
Onko mulla nälkä vai lukihäiriö?
Karjaa on muuten harhaanjohtava nimi. En ole koskaan nähnyt siellä karjaa.

Ja sitten. Kiitos Ilse, Maria ja Hanne mukavasta haasteesta.Täältä pesee (sekin ihan outo ilmaus, mikä tätä suomen kieltä vaivaa?)

Kuka?
Nainen, ei puolinainen.
Esteetikko, joka ei pidä siivoamisesta.
Lukutoukka, joka ei ehdi lukea.
Pitää ihmisistä, mutta haluaa välillä metsän keskelle yksin.
Koiran omistaja, joka ei ole yhtään koiraihminen.
Kaupunkilainen, joka viihtyy siellä metsässäkin, kunhan ei tarvitse jäädä sinne.
Takinkääntäjä, ja tässä ei puhuta takista, vaan siitä että olen kova vaihtamaan mielipidettä ja mielipiteitä.

Mitä?
Sitä sun tätä. Ei mitään kovin järkevää, tajunnavirtaa ja ajatuksia.

Missä?
Kotona ruokapöydän ääressä. Joskus junassa. Tai maailman toisessa kolkassa.

Millä?
Kannettavalla. Mustalla tai valkoisella.

Milloin?
Illalla myöhään, jos silloinkaan. Antakaa jostain lisää aikaa.

Mitä muuta?
Mitäs tässä...ihanaa että olette siellä ja jaksatte seurata, vaikka olen hiljaa.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Simbergin enkelit eivät lennä

Sain varjoni kiinni ja menimme WAMiin katsomaan Kuoleman monet kasvot. Katsoimme kasvoista kasvoihin luutarhaa mullan alla, piruparkoja viljelyksillään, hymyileviä lehmän leukaluita, yliajettuja eläimiä. Oletteko huomanneet: Simbergin enkelit eivät koskaan lennä.
Logomossa kävelimme kuin Liisa Ihmemaassa, sukelsimme kanin koloon ja tulimme ulos toisenlaisina.Pidin Anni Leppälästä, Sanni Seposta, Nelli Palomäestä...Siellä on myös upea Tom of Finlandin retrospektiivi ja Eija-Liisa Ahtilan teos Where is Where?
Ehdin myös leffaan katsomaan Black Swanin, kirpparille, ystävän luo syömään punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa, baariin odottamaan aamua.
Ehkä varjoni jää taas pian jälkeen.

Lapsi minulle: Sä et ole kauhean kaunis, mutta sitäkin ihanampi.
Mies minulle: Sä olet kun Kirovin baletti yhdessä paketissa.

Mukavaa alkavaa viikkoa teillekin!

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Varjonikin jäi jälkeen


Tiedättehän sen tunteen, kun elää elämäänsä kuin nopeutettua filmiä. Ei ehdi kunnolla mukaan kohtauksiin.
Olen tällä viikolla kulkenut niin kovaa, että varjonikin jäi jälkeen. Ehkä se saavuttaa minut nyt viikonloppuna.
Olen kurkistanut ikkunoista, katsonut toisiin maailmoihin.
Jätimme pitkät jäähyväiset, saatoimme sen merien takaa tulleen lentokentälle.
Katselimme, kun koulun jokainen ikkuna avautui musiikin tahdissa yhtäaikaa, se oli taikaa.
Saimme mukavan vieraan, naisen ja tuhat tarinaa.
Vietimme lettukestit, teimmme kodin Pegasokselle, opiskelimme lohikäärmen hoitoa, seisoimme liukuhihnalla, nukuimme pää tyynyn alla.

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Piti siivota


Piti siivota, koska huomenna on lapsen synttärit. En jaksanut. Siirsin asian huomiseen. Olen parhaimmillani juuri ennen h-hetkeä, saan aikaiseksi tuhat ja yksi asiaa.
Kadut ovat jäätä ja loskaa.
Piti syödä ruokaa, mutta syötiinkin jäätelöt.
Mies puhuu lapselle kuin koiralle ja koiralle kuin lapselle.
Mahdutaan hyvin kaikki neljä samaan sänkyyn kertomaan mahtavia juttuja.
Puilla on kultaiset koukkusormet, minulla suklaaviikset.
Bambi luuli perhosta lentoon lähteneeksi kukkaseksi.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Lumi taivaasta, jälki kengästä


Jätän jälkiä vastasyntyneeseen lumeen.
Lumi taivaasta, jälki kengästä, uni hiekasta.
Kävin katsomassa upean näytelmän Tähden hetki ja mietin nyt vain kaikkea sitä mitä tiedän, mutten tiedä tietäväni.
Elin hetken Macabean elämää Rio de Janereirossa. Pieni suuri elämä.
On ylellisyyttä haaveilla tulevaisuudesta, miettiä huulipunan väriä, uusia kevätkenkiä.
Avain on mestari piiloutumaan.
Minä tipuin eilen ravintolan tuolilta ja tänään muuten vain.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Valoa on niin paljon


Olen tullut tyhjään taloon, laulanut vanhoja lauluja.
Ihmetellyt seinää, jolle aurinko paistaa.
Olen pelännyt jäisillä kaduilla, jättänyt pipon jo kotiin.
Muistot kiinnittyvät paikkoihin, koira kainaloon.
Valoa on niin paljon.
Haaveilen kesäöistä, jolloin voi nähdä toisen kasvot, kun päivä vaihtuu yöksi ja yö aamuksi. Mihinkään ei pääse piiloon.
Ihmisiä on kahdenlaisia: toiset katsovat, toiset näkevät.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Hanget ovat kuun pinta


On oltu maalla, kävelty metsäteitä koiran kanssa, istuttu nuotiolla ja saunottu.
Hanget ovat kuun pinta, taivas kuin Venäjän aroilla, kuvittelen.
Täällä kanahaukka tappoi varpushaukan, peltomyyrä jäi loukkuun ja hevonen karkasi.
Tuulikin on raaka.
Kun suljen silmät, tipahdan mustaan syvään onkaloon. Miehellä on unessa leijona lemmikkinä, minullakin toisinaan.
Aurinko laskee sinne minne ajamme.
Kaduille on valutettu sulaa kultaa, ei jaksaisi mitään, hyvä kun hengittää.
Mietin aavekipua. Sitä, että joskus voi kuvitella liikuttavansa jotain mitä ei enää ole.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Peilikirkasta Saimaata pitkin

Yllätin itseni. Luistelin 20 kilometriä peilikirkasta Saimaata pitkin. Ensimmäinen kerta retkiluistimilla ja nautin jokaisesta potkusta. Tänä aamuna jokaista lihasta pakotti, mutta hyvällä tavalla.
Seurasin MM-kisoja. Näin, kuinka ihmiset kiitivät jäätyneen Saimaan pintaa varjojen, siipien ja purjeiden avulla.
Renkipoika tarjosi minulle ryypyn, oltiin kunnon syömingeissä. Savolaisen immeisen keittopadassa huljuttelin itseäni ja avantoonkin pulahdin monta kertaa.
Jääkaupungissa tunsin itseni kuningattareksi.