Ollaan yön reunassa kiinni

Kiitokset ylimmästä kuvasta tyttärelle.

Tuuli työnsi meidät saaren kärkeen. Melkein puhalsi mereen, nuoli paljaita käsivarsia, kumosi auringon nurin metsän taakse.

Kolmesti samaa verta, samaa sukua, samaa maata. 

Puhua asioista, joista ei kaikille voi. Miettiä, kuka laivaa ohjaa. Minne lintuaura lentää. Missä muut ovat?

Ollaan yön reunassa kiinni, roikutaan toisissamme, hypätään avaruuteen.

Iloista vappua teille!

En tiedä nälästä, aidsista, paperittomuudesta

Kävin katsomassa Kiasmassa ARS 11 -näyttelyn.

En minä tiedä, millaista on olla homo Maputon kaduilla.
En tiedä, millaista on potkia jalkapalloa kaatopaikalla, jonne rahdataan länsimaista elektroniikkaromua.
En tiedä, millaiselta tuntuu solmia hiukset pilvenpiirtäjäksi päälaelle.
Enkä sitä, millaista on paeta tuaregien maiden halki Välimerelle, ahtautua pieneen paattiin ja lähteä kohti tuntematonta.
En tiedä nälästä, aidsista, paperittomuudesta. En parvekeapinoista, punaisesta maasta, sarvikuonon päiväunista.

Sanovat, että Afrikkaan on monta ovea. Tämä näyttely raottaa hienosti montaa niistä. Käykää itse kokemassa.

Kuvakertomus täydellisestä päivästä

Kiitos Pirkko ja Ilona H tunnustuksesta ja haasteesta. Tarkoituksena on siis kertoa julkaisemattomien kuvien myötä omasta elämästä. En osaa tätä laittaa kenellekään erityisesti eteenpäin. Ottakaa kaikki halukkaat haaste vastaan. Olisi kiva kuulla teistä lisää.

Tämän tarinan nimi olkoon Täydellisenä päivänä.

Herään rannasta, meren kainalosta. Taivas jatkuu Itämeren yli. Ajatuksilla on siivet.

Tiskaan astiat rantakivellä. Ne kolisevat vadin reunoihin. Lokki huutaa ikäväänsä.

Pidän kädessäni pyöreää kiveä. Työnnän taskut täyteen, pysyn tuulessa.

Löydän jotain odottamatonta, Hermes-patsaan kivisen pellon keskeltä, Tove Janssonin haamun ja aprikoosipuun.

Luen kirjaa, jonka soisi jatkuvan koko kotimatkan. Nukahdamme toistemme syliin.


Kiitos kuvista miehelle, joka on ottanut ne Ahvenanmaalta ja Kökarista. Kiitos.

Kyljittäin, lomittain, sydämet solmittuina

Ikään kuin keväät olisivat peräkkäin. Sammakot kutevat, sisiliskot kääntyvät aurinkoon, västäräkit antavat pyrstön väpättää. Jokainen kulkee pareittain. Kyljittäin, lomittain, sydämet solmittuina. Kevään valo on kovaa. Lapsi ampuu amorin nuolen ja meihin osuu.

ps: Kiitos Pirkko ja Ilona H  tunnustuksesta ja haasteesta. Vastaan pian.

Että voi nukahtaa linnun lauluun

Että voi nukahtaa linnun lauluun. Tuntea auringon kosketuksen paljailla käsivarsilla. Istua parvekkeella ja huomata tuntien menneen.
Lapsi on majassa koko päivän. Se pukeutuu merirosvoksi ja koira säikähtää.
Suklaamunia on sohvatyynyjen alla, kukkaruukuissa, vaatekaapissa. Norsut pukeutui kevättakkeihin.
Ollaan vielä vähän hämmästyneitä siitä, että kevät tuli ensin hitaasti ja sitten äkkiä.

Aavistamme tulevan surun

Herään uneen, jossa hyvästelen rakastettuni juna-asemalla. Hän on lähdössä sotaan Neuvostoliiton rintamalle. Minulla on koira sylissä ja miehen vanhemmat käpertyvät toisiinsa epätoivoisina. Aavistamme tulevan surun.
Olen nähnyt koko viikon unia, jotka ovat kuin elokuvia. Niissä on selkeä juoni, muistan tapetit ja ilmeet herättyäni. Siksi olen nauttinut aamuista. Ja ne ovat täynnä valoa.

Eilisen ilo: löysin Halikon lukion kukkaruukusta kaksi pääsiäismunaa.
Tämän päivän suru: Housut repesivät, kun kiipesin kalliolle.

Ihanaa pääsiäistä teille kaikille!

7 asiaa ja 1 vinkki

Mirkku haastoi minut kertomaan 7 asiaa itsestäni. Olen tämän tehnyt joskus ennenkin, joten kerron 7 asiaa, joita tein tänään.

Lähetin tekstiviestin: Jos saat laulaa jo nyt, tuletko tanssivaan torniin?

Sanoin: Lihani on taipuisa.

Sain lahjaksi: Puun oksia.

Annoin lahjaksi: Munan, jonka sisällä oli norsu.

Näin: Täysikuun kaupungin yllä.

Pukeuduin: Rikkinäisiin, 26 vuotta vanhoihin housuihin.

Ajattelin: Että se kynsi, joka kiillotettiin Gdanskissa on edelleen hieno.

Lisäksi vielä pakko vinkata. Jos haluatte syödä pierogeja Gdanskissa tai ylipäätään, menkää ul Piwna 52:een ravintola Czerwone Drzwiin. Aivan ihana ravintola ja hyvää ruokaa.

Gdansk 4

Tulimme jo takaisin, mutta haluan vielä hetken muistella kepeitä taloja, sateen tuoksua, iloisia ihmisiä, vasaran pauketta. Oli helppo kuvitella Chopin tuohon maahan säveltämään poloneeseja. Helppo kuvitella Andrzej Wajda tekemään elokuvaa Lech Walesan kanssa. Maahan tutustuu kävelemällä. Joskus riittää, että makaa puisella laiturilla ja kuuntelee vierasta kieltä. Joskus sitä rakastuu päätäpahkaa, joskus vaihvihkaa. Tämä oli kolmas matkani Puolaan, mutta aavistan palaavani joskus takaisin. Taidan kiintyä paikkoihin, joilla on traaginen historia. Gdansk raunioitui lähes täysin toisessa maailmansodassa, mutta se on rakennettu uudelleen. Jossain taustalla peltirumpu kuitenkin edelleen soi.