torstai 30. kesäkuuta 2011

Istanbul - On kadotettu tuntuma päivistä

On kadotettu vihko ja tuntuma päivistä.
Maataan sängyssä ja kuunnellaan lokkien kirkunaa, kiimaisen kissan moukunaa, jäteauton kolinaa ja kauppiaan huutoja.
Pimeydessä hehkuu tupakka.
Missään ei ole nimiämme udeltu yhtä innokkaasti kuin Fatihissa tekivät rinnallamme pyöräilleet lapset.
On oltu moskeijoissa ja kirkoissa. Rasvattu jalkoja ja hunnutettu pää.
Meillä on tatuointeja, jotka kuluvat joskus pois. Päiviä, jotka kuluvat vääjäämättä. Muistoja, jotka ehkä aika haalistaa.
On luettu englanninkielisiä lehtiä, Pamukia, Turkin historiaa. Tytön uusi hellemekko on 100 prosenttista pamukia.
Mentiin ilmavaunulla hautausmaalle ja laivalla Aasiaan syömään jälkiruokaa. Hassua, että voi mennä toiseen maanosaan syömään jotain jota on kuullut kehuttavan.
Ratikan perässä roikkuu hattuja myyvä poika, jota mies vetää nenästä.
Lapsi kirjoittaa romaania lohikäärmeistä, merirosvoista ja susikaartista.
Lasit ovat eri paria, päivätkin. Sirpaleita jostain.
Tavataan turkkilainen mies, joka asuu Vantaalla.
Lojutaan tyynyillä, nojataan reelinkiin, istutaan teehuoneissa, kävellään kujia ilman päämäärää.
Miten kiitollisina otamme vastaan kaiken ja ihmettelemme toisillemme, miten tavatonta on, että ihminen voi oikeasti matkustaa toisiin maihin ja oppia joka päivä jotain uutta.
Kukat kuihtuvat kai kotona, tytär lensi Santiagoon, ei ole ikävä mitään.

Istanbul - Neniä oli vähemmän kuin päitä

 
Olen tuijottanut tuhansia päitä. Siellä oli Afrodite, Augustus ja Aleksanteri Suuri. Oli jonkun iso jalka ja monta pientä päätä. Oli Halikarnassoksen temppelin leijona ja lohikäärme. Menin päissä sekaisin. Vaelsin huoneesta toiseen ja tuijotin uljaita profiileja, aistikkaita suita, väkivahvoja käsivarsia. Neniä oli vähemmän kuin päitä, päitä enemmän kuin olisi jaksanut yhdellä kertaa tavata. Mutta olivat ne silti kiehtovia, herkkiä, sensuelleja ja eloisia.

Kun väsyimme päihin, kävelimme taas Galata-sillalle. Koska jos ihminen on väsynyt päihin, päiviin tai päättömiin päiviin, sillalla murheet unohtuvat. Voi olla lokki, joka hakee laiturilta kalanperkuutähteen ja lentää täydellisessä puolikaaressa katolle istumaan. Voi olla vapaa, vaikka olisi lentokyvytön.

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Istanbul - tee soi ikiaikaisia lauluja

Sana Istanbul tuo väistämättä mieleen Galata-sillalla notkuvat kalastajat. He nojaavat aamusta iltaan sillan kaiteeseen ja pyytävät kalaa Kultaisen sarven kimmeltävistä syvyyksistä. Kaloista tehdään herkullisia kalaleipiä, joita myydään sillan ravintoloissa ja rannalla. Parasta pikaruokaa, mitä olen koskaan maistanut. Olemme ylittäneet sillan kymmeniä kertoja jalan ja raitiovaunulla, katsoneet silhuettia, josta tunnistamme Topkapin palatsin, Hagia Sofian, Sinisen moskeijan, Yenin moskeijan, Sÿleimanin moskeijan.

Sana Istanbul tuo mieleen myös teen ja vesipiippukahvilat. Teetä saa kaikkialta, rannoilta ja laivoilta, maalta ja mereltä. Se maksaa ehkä 50 senttiä, parasta on omenatee. Kauneimmat teehuoneet ovat piilossa bulevardien väentungoksesta. Ne ovat vanhojen muurien sylissä, hautausmaiden takana, takapihoilla ja kujilla. Kissat lepäävät helteestä raukeina kahvilan lattioilla. Kahvin juojasta tulee täällä teeihminen, tee soi ikiaikaisia lauluja.