tiistai 27. syyskuuta 2011

Lentokentällä on sopulivahti



Norjassa sopulit vaeltavat, liiskaantuneet sopulit liukastavat teitä ja lentokentällä on sopulivahti. Meillä kävelee norsu seinällä.
Aamulla tallustelemme ketun kanssa palan matkaa yhdessä. Se väistelee autoja, minä meinaan jäädä auton alle, kun tuijotan kettua.
Paniikkihiiri katselee minua Pasilassa lasin takaa.
Aurinko on kuuma keltainen pallo.
Joku vilkuttaa minulle, en tiedä kuka. Vaikutti kivalta ihmiseltä.
Sitä sattuu toisinaan, joku tervehtii, enkä muista yhtään kuka se on.  Mutta olen hyvä small talkissa, vaikka tykkäänkin enemmän big talkista. Sitten on vielä se A-talk, sitä en katso.
Helsingissä näkee aina julkkiksia, ne asuu siellä. Tai sitten ne käy töissä, kuten minäkin.
Pasilassa aivastan kolme kertaa, nyt täytyy lotota.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kahdeksan tunnustusta

Kiitos kuvasta tyttärelle ettaenlaluna.blogspot.com

Sain Mineltä tunnustuksen, kiitos sinä ihana. Pitäisi kertoa kahdeksan asiaa itsestä, jota muut eivät tiedä. Hmm...

1. Yhden kerran olen lentänyt helikopterilla.
2. Kaksi villapaitaa olen kutonut.
3. Kolme omenaa söin tänään.
4. Neljä kertaa olen käynyt Neuvostoliitossa. Kaukaisesta Moskovasta muistan metron, norsut ja sipulit katoilla.
5. 5-vuotias on meidän nelijalkainen venäläinen kaunotar. Ehkä.
6. Kuudes aisti oli erään radio-ohjelman nimi, jota joskus tehtiin. Olin kissa.
7. Seitsemän hunnun tanssi oli yhdistys, johon joskus kuuluin. 
8. Kahdeksan Anja Kaurasen kirjaa on kirjahyllyssä, niistä rakkain Ihon aika.

Ottakaa taas koppi kaikki te siellä. Minä olen huono antamaan näitä eteenpäin.

Päivät laukkaavat


Päivät laukkaavat eteenpäin ja minä pidän harjaksista kiinni. Putomaisillani.
Hevosen sydän painaa viisi kiloa ja aivot ovat perunan kokoiset.
Ja miksi hevonen on hevonen, eikä hevo? Onhan koirakin koira, eikä koiranen.
Kukat kuolevat parvekkeelle, päivät liian nopeasti.
Vaahteroiden tanssi ikkunan takana - kellastuvat silmissä.
Tänään Saatana saapuu Moskovaan.

torstai 15. syyskuuta 2011

Vanhurskas on hollantilainen hurskas


Mikä ero on vanhurskaalla ja hurskaalla? Sitä tässä yhtenä iltana mietimme. Tulimme siihen tulokseen, että vanhurskas on hollantilainen hurskas.
Lapsi sanoi eilen illalla: Äiti, meidän täytyy ostaa kartano! Sanojensa vakuudeksi hän ojensi lehdestä leikkaamansa myynti-ilmoituksen. Jouduin tuottamaan pettymyksen.

Tänään sitten puhuin viisaita junassa:
Vanha rouva vieressäni sanoi: Minä käyn vessassa.
Minä vastaan älykkäästi: Minä voin katsoa.
Siis tarkoitin, että rouvan tavaroita siinä penkillä. Onneksi oikeassa kohtauksessa oli myös elekieltä.

Ja nyt: hei vaan viikonlopuksi. Huomenna painan kaasun pohjaan ja hurautan itään. Pitäkää leirinuotio hengissä!

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Versoan pieniä ujoja ituja


Kun mies on pukumies, sille ei sovi muovipussi.
Nainen meikkaa Salosta Karjaalle. Tuleehan siitä hieno, minä en osaa meikata enkä breikata. Mutta osaan leikata paperinukkeja. Se on kuulkaa rentouttavaa. Rentouttavaa on myös leipominen ja värittäminen.
Olin eilen yhdessä ryhmässä ensimmäistä kertaa. Se on aina jännää, tavata eka kertaa sellaiset, joille pitäisi paljastaa sisin.  
Eikä minulla enää ole kaunista läpinäkyvää sateenvarjoa, sen tappoi myrsky heti aamusta. 
Koko päivän kastuin, huomenna luulen, että versoan pieniä ujoja ituja. 

tiistai 13. syyskuuta 2011

Talo on kananlihalla

Nainen on hullu, kun ei mene nukkumaan ajoissa.
Se vitkuttelee täällä koko illan, vaikka tietää, että aamulla on taas mentävä.
Tänään se joi liikaa kahvia ja tunsi silti itsensä onnekkaaksi. Siihen on selitys: tarinat.
Tämä talo on kananlihalla.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kaatuuko Kreikka? Lentääkö leija?


Kaatuuko Kreikka? Lentääkö leija? Laulaako Leila?
Aamut kylpevät sumussa.
Vastarantaa ei näy, mutta toisen silmistä näen vastarannan.
Simpukkaan voi piilottaa päiväkirjan avaimet, sydämeen sanojen virran.
Meillä satoi aamusta iltaan. Kyyhkynen haaksirikkoutui ikkunaan, jätti pelästyneen jäljen ja lensi pois.

Tänään opittua:
Väärennetyistä lääkkeistä on löydetty automaalia ja rotanmyrkkyä.
Silvio Berlusconin arvellaan käyttäneen 409 000 000 dollaria itsensä puolustamiseen oikeudessa.



sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Päivät karkaavat, viikotkin


Päivät karkaavat, viikotkin.
On ollut paljon töitä, paljon kivoja juttuja, liian vähän aikaa.
Nyt katselen varjojen leikkiä seinällä, ihmettelen lämpöä, joka on jäänyt. Päiviä, jotka ovat menneet.
Tein munakoisopastaa, ostin kirpparilta teekannun, lintsasin joogasta, luin Sudanista ja särkyneistä unelmista.

Meillä asuu pieni feministi, joka illalla lausahti:
Miksi joku nainen haluaa ruman ja vanhan miehen, kun naisillahan just on valinnanvaraa?