lauantai 31. joulukuuta 2011

Istanbul - kulkukissan lapaluut

Kissojen kaupunki. Niitä on joka paikassa, ne kiipeävät syliin ja kehräävät.
Lapsi piirtää moskeijan ja kulkukissan lapaluut.
Meillä on liian vähän päällä, mereltä tuulee.
Kun jalat kastuvat litimäriksi, pujahdamme hamamiin. Marmorikiven kuuma lämpö, saippuavaahtoa, kupolissa sata pientä ikkunaa, katsomme samaa taivasta kuin naiset satoja vuosia sitten. Nukahdamme hamamin lämpöön, puheensorinaan.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Istabul - kalaleipää Galata-sillalla


Kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivoihin, tulemme toisille rannoille, kävelemme kengän pohjat puhki, astumme laivaan.
Kesäöisin  kuuntelimme kissojen mouruntaa ja hikoilimme lakanoissa, nyt kissat ovat vaiti ja ikkunat kiinni. Talvi huputti kaupungin, on hiljaisempaa.
Kuu on kruunu kaupungin päässä.
Balik ekmek, kalaleipää Galata-sillalla. Satoja miehiä sillalla, he seisovat siellä auringon nousussa, he seisovat siellä auringon laskussa, polttavat tupakkaa, juovat teetä ja pujottavat syöttejä.
Kalamarkkinoilla kukaan ei jää ilman kalaa.

torstai 29. joulukuuta 2011

Istanbul - on sohvia, joille unohtua


Savuiset teehuoneet, suuret tyynyt ja vesipiiput. On sohvia, joille unohtua. Katunäkymiä, jotka painuvat sielun sopukoihin.
Me juomme teetä kaikissa käänteissä, istumme pienillä palleilla ja hörpimme tulppaanilasista makeaa omenateetä.
Bir Cay
Emme herää rukouskutsuun, vaan nukumme myöhään. Riisipuuron sijasta syömme jouluaattona suklaata ja pähkinöitä.
Me väsymme, kaupunki ei. Se sykkii levottomasti, pakahduttavasti. Jotenkin tällä kaupungilla on surullinen sielu, vaikka kadut ovatkin täynnä naurua. Sellaista pinnan alaista melankoliaa, joka vetoaa minuun.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Istanbul - iloa vailla vaatimuksia


Se oli kuin kahden ystävyksen jälleennäkeminen, iloa vailla vaatimuksia.
Mietin, että linnut voivat lentää täältä sinne, että me olemme muuttolintuja, joita Marmara-meri kutsuu.
Kabatas, Karaköy, Eminönü, Sirkeci, Sultanahmet. Sitä muistelee ratikkalinjan pysäkkejä, kulkee vielä siellä, vaikka on täällä.
Sitä muistaa, miltä omenatee tuoksui, muistaa miten börekin kuori rapsahtaa rikki.
Tapasimme Minen, joka vei meidät Büyük Camlicalle katsomaan Bosporinsalmea kolmen sadan metrin korkeudesta. Sininen hetki Istanbulin kattojen yllä.
Saimme nauttia ennennäkemättömästä vieraanvaraisuudesta, ihanista herkuista, hyvästä seurasta ja mukaan saimme vielä kasan joululahjoja. Kiitos.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kunnes jälleen tapaamme

6. päivä heinäkuuta kirjoitin "kunnes jälleen tapaamme". Luulin, että ne ovat jäähyväiset tai että erosta tulee pitkä, mutta toisin kävi. Huomenna lennämme joulun viettoon Istanbuliin ja tapaamme ihanan Minen.

Joten kaikille aivan ihanaa ja rauhaisaa joulua! Kunnes jälleen tapaamme...

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Lojuttiin paljussa ja laulettiin joululauluja

Oltiin saaressa isolla porukalla.
Keskellä yötä esitettiin pantomiimia, tanssittiin, lojuttiin paljussa ja laulettiin joululauluja.
Meillä oli hassuja uusia sanoja, tarot-kortit, yhdellä vauva vatsassa, toisella pullo viiniä.
Joku pihisti pikkarini, mutta nekin löytyivät lainaajan jalasta.
Ei ollut mielensäpahoittajia, ei tosikkoja, ei ketään, joka olisi unohtanut naurun takataskuun, vain hölmöjä ja rohkeita. Käpytikka aamulla puussa.
Aamuyöllä Ruotsin laiva lipui saarten takaa kohti Turkua.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Vilkuttanut junasta toiseen

Tänään olen kohdannut lapseni Karjaalla. Vilkuttanut junasta toiseen junaan,
matkalla vastakkaisiin suuntiin. Hän sinne, missä minä kasvoin. Minä sinne, missä hän kasvoi.
Junassa itkin, se johtui vähän siitä että ollaan matkalla eri suuntiin.
Talvisaappaista meni vetoketju rikki ja pelkäsin, että viinilasi tippuu pidikkeestään lautasen reunalta.
Ei tippunut.
Sain lahjaksi Rosa Liksomin yllättävältä taholta.
Kävin Primulassa syömässä yllättävässä seurassa. Taisi olla tämän joulun ainoa rosolli ja laatikot, sillä joulupöydässäni on yllätys.
Kohta menen Rosan kanssa sänkyyn. Kauniita unia!

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Paljon lainattuja astioita ja lohikäärme

Tyttö suuteli sammakkoprinssiä, mutta se oli petkutusta.
Eilen meillä oli kukat hiuksissa ja tupa täynnä vieraita. Juhliin kuului kuulustelupöytä, virtuaalinen yllätysvieras, kädenvääntöä, palovaroitin, ruusuja, paljon lainattuja astioita ja lohikäärme.
Tänään on oltu juhlien jälkeisessä krapulassa taidenäyttelyssä ja syöty paljon intialaista ruokaa.
Nyt on joululaulujen aika.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Satoi ensilumi

Kiitos miehelle kuvasta.
Kun käveltiin brasilialaisesta ravintolasta kotiin, satoi ensilumi.
Yhdellä meistä oli valkoinen lakki.
Televisiosssa pieni poika kasvoi kahdessa tunnissa mieheksi, joka hitsasi laivoja ja sairastui syöpään.
Joskus tuntuu siltä,
että vuodet menivät salaa.
Kerran kävi niin, että kutsuttiin juhliin, mutta unohdin mennä.

torstai 1. joulukuuta 2011

Botox-juhliakin järjestetään

Kiitos  kuvista miehelle.
Eilen jouduin askartelemaan huopapalloja, tänään kävelin pelastustietä kirkkoon syömään. 
Menetän päivässä noin 10 000 neuronia aivoistani. Luukatokin on jo alkanut. 
Pysyykö kynä jo rintojen alla? Ajatukset ei ainakaan pysy päässä. 
Mutta mitään halvaannuttavia pistoja en ryppyihin laita. 
Ja että Botox-juhliakin järjestetään, hui. Mieluummin vaikka Tupperware.

Ps: Kuvat ei liity mitenkään Botoxiin.