torstai 12. tammikuuta 2012

Housuista kuului ruskea ääni

Argh. Liukastelin jäätiköllä koko päivän, enkä nähnyt yhtään hiekoitusautoa. Milloin ne oikein hiekottaa?
Kotimatkalla iski PPM-syndrooma (painavalaukku, pissahätä, märätsukat)


Minä olen saman mittainen kuin Neandertalin naiset.
Erään housuista kuului ruskea ääni.
Merimakkaralla on hyvä tyyli, se levittää pyyntihapsut ja sieppaa ohiajelehtivaa syötävää. Minunkin ohitseni ajalehti tänään ruisleipä ja sieppäsin sen. Kohta menen Tintåån odottamaan, mitä eteen ajelehtii.


17 kommenttia:

  1. TintÅssa ei voi tulla kuin jotakin todella hyvää...
    Liukastelin vaan autolla. Illan koiralenkkikin jäi miehelle. Mä en suostunut "polvieni" kanssa menemään pururadalle. Tein kyllä kylvyn miehelle sillä aikaa - kynttilöin.
    Ja huomiseksi on luvattu pakkasta!

    VastaaPoista
  2. Housuista kuului ruskea ääni. Hihityskohtaus. Heti tuli pieru mieleen. Minä kuulun niihin, joita pieruhuumori naurattaa. Ikävä kyllä. Olisi kivaa omistaa sellainen sivistynyt ja kultturelli huumorintaju.

    Tintå näytti kivalle. Mutta huomenna raahaan mieheni sinne teidän neuvomaan. On presidentinvaalien ennakkoäänestys, joten meidän täytyy jokatapauksessa seilata Eurooppaan. Yhdistetään siis huvi ja hyöty.

    VastaaPoista
  3. Ja minä en ole vieläkään sinne Tintåhon päässyt..

    On ollut niin turkasen kiire rempan kanssa etten ole ehtinyt kiittää Istanbulin kuvista. Mutta olipahan mahtavia sarjoja ja juttuja, kiitos!

    VastaaPoista
  4. PPM kuulostaa tutulta, ei hyvä. etenkin jos siihen lisätään TV, Työstä Väsynyt. kotiin raahautuminen saattaa tuntua ikuisuudelta. joskus sellaisen sattuessa, saatan poiketa ohimennen vaikka kirjakauppaan. ihan vaan sen takia etten jaksa raahautua enää metriäkään. toisaalta se ei ikinä helpota tilannetta, pitkittää vain. vähän sama kuin joskus kun ei jaksa kävellä kotiin, niin täytyy juosta. siinäkään ei oikein ole logiikkaa.

    VastaaPoista
  5. Voi, meillä on se ruskea ääni ollut aika vahvasti läsnä sen jälkeen kun nähtiin. En tiedä onko itsellänikin joku pöpö vai onko vatsani turvoksissa ihan vaan myötätunnosta.

    VastaaPoista
  6. PPM, niin yleinen vaiva! Ja voi, ruskea ääni, hahaha! :D

    VastaaPoista
  7. Minuakin on toisinaan vaivannut tuo PPM-sydrooma. Sinun kirjoituksesi sai minut googlettamaan neandertalin naisten pituutta. Olet siis yhtä pitkä (!) kuin anoppini. Itse olen ylväästi muutaman sentin pitempi. :)

    (Ja minuakin vähän naurattaa, mutta tälleen kainosti sulkeissa vaan, koska lapset ovat nukkumassa.)

    VastaaPoista
  8. Ikki: Kylpy kynttilöin, ihanan romanttista, voi. Meillä ei ole ammetta, se harmittaa. Söin muuten halloumi-munakoisosalaattia, oli niin herkkua.
    Mine: Minuakin naurattaa pissakakkahuumori, vähän noloa tietysti, mutta...kivaa, että sinä tykkäsit meidän Istanbul-ravintolasta :) Toivottavasti toinen puoliskokin nauttii, viettäkää romanttinen lounas/päivällinen.
    Merja: No kiitos kiitos itsellesi, että kävit lukemassa ja katsomassa. Remppa on aina remppa, vielä aika tuoreessa muistissa. Mutta Tintåsta kyllä tykkäisit. Se on kiva illanistujaispaikka. Ruoka-annokset eivät ole kovin isoja, joten kovin nälkäisenä ei kannata mennä. Mutta ovat sitäkin parempia.
    Outi: Mulle tulee usein toi PPM-syndrooma, kun olen ollut päivän reissun päällä, vaikka Helsingissä. Jotenkin en hoksaa käydä vessassa, vaikka olisi tilaisuuksia. Ja miten se laukku voi painaa niin paljon, epistä.
    Sorvatar: Kiitos :) Se oli kaunis tapa ilmaista tuo asia.
    Laura: Voivoi. Vieläkin? Jotain kamalaa suolistotautia on kyllä liikenteessäkin, meillä on töissä ihmiset jääneet ihan vuoteen pohjalle. Tsemppiä teille! Mun vatsa on muuten kanssa turvoksissa, mutta se johtuu ihan kahden illan herkkuttelusta.
    Marjohei: Mun pitää varmaan pyytää merkkaamaan tuo vaiva johonkin dignoosiluetteloon :)
    Katja: Se on tosi ikävä vaiva, mutta on onneksi parannettavissa. Juu, minä olen sellainen Neandertalilainen, mutta minä itse asiassa hämmästyin, että ne on ollut näin pitkiä jo aikoinaan. Pitkiä kuulostaa tässä yhteyssä hassulta.

    VastaaPoista
  9. PPM iskee kyllä kummasti kotimatkoilla. Meillä on vielä pitkä ylämäki, joka tekee oireista vielä rankemmat kestää.

    Mä taas olen tasan yhtä pitkä kuin Kate Moss. Harmi vaan kun ulkonäköyhteneväisyys loppuu siihen.

    VastaaPoista
  10. PPM-syndrooma, hieno termi ja harmilloisen usein vaivaavana, välillä tosin vain PP muodossa, riippuu säätilasta. Minä surin eilen uusia saapikkaitani Helsingin tuulessa ja kaatosateessa.

    VastaaPoista
  11. Liivia: Miten se niin salakavalasti aina just silloin iskeekin, mokoma. Me asumme kanssa vähän ylämäen päällä, joten täälläkin kivutaan, ei ehkä niin paljon. Kate Moss, aika hyvin :)
    Jaana: Minäkin surin kenkiä ja itseäni ihan kokonaan. Hiiviskelin jäitä pitkin jalat tutisten. Onneksi nyt sataa lunta!

    VastaaPoista
  12. Mitä vanhemmaksi ja ylipainoisemmaksi tulee, sitä ikävämmäksi käy tuo syndrooma. Kykenen kyllä muistamaan millaista oli lapsena leikkiä märät tumput kädessä, kun ei malttanut lähteä sisälle vessaan. Nyt olisi parasta löytyä vessa mieluiten heti! Ajat muuttuvat...

    VastaaPoista
  13. Nämä on niin hyviä juttuja, että osat kirjoittaa...sana toisen perään ja joka sana mielenkiintoinen ja epätavallinen ja ne vaan soljuu toistensa lomitse ja sopii yhteen.
    Mikä mahtaa olla tuo pituus...täytyy mennä hetki googletamaan..luulen että se tätä minun kokoa......
    -Anne

    VastaaPoista
  14. Rouva Kameleontti: Totta :) On oikeastaan aika mielenkiintoista seurata, millaisia muutoksia omassa kehossa tapahtuu, kun vanhenee.
    Anne: Kiitos kovasti. Tajunnanvirtaa, harrastan sitä, se on kivaa. Minä en ole koskaan edes halunnut olla pitempi, viihdyn näin.

    VastaaPoista
  15. Olen siis kokoa Neandertaler ja en oikeastaan ollenkaan pieni. Minäkin viihdyn kokoisenani. Koulussa olin jonossa ensimmäinen ja istuin aina edessä ja kaikki pituudesta johtuen. Se oli kätevää, sitä tiesi paikkansa heti.
    Tyttäreni on 10 centtiä pidempi ja hänen tyttärestään on ennustettu taas 10cm pidempi joten pikemminkin tyttäreni oli huolissaan että mihin tässä joudutaan sitten ja jos hän saa lapsenlapsia..........no siihen on aikaa vuosikymmeniä vielä
    joten on aikaa totutella siihen että jonakin päivänä eletään jättiläisten maailmassa.
    -Anne

    VastaaPoista
  16. Anne: Ai sinäkin saman kokoinen :) Mitäs me neandertalilaiset, tämä on hyvä koko. Minä olin koulussa pitkä! Pitkän aikaa, sitten huomasin, että olinkin lyhyt. Mutta minä olen lyhyempi kuin äitini, joskus menee niinkin.

    VastaaPoista