torstai 5. tammikuuta 2012

Istanbul - eivät nämä ole jäähyväiset

Jätämme jäähyväiset. Viimeisenä aamuna kävelemme kaupungin katuja, kun aurinko vasta nousee ja kalastajat heittävät pyydyksensä veteen. Me suremme, mutta hiljaa. Jotenkin tiedämme, että eivät nämä ole jäähyväiset. Tämä on ero. Ja eroja on monenlaisia, on sellaisiakin eroja, jotka eivät ole eroja ollenkaan. Sillä jotkut paikat ja ihmiset kulkevat sydämessa mukana päivästä toiseen, vaikka välimatka olisi pitkä.

Näkemiin! Kunnes jälleen tapaamme...

28 kommenttia:

  1. Oi,nämä olivat kuin kesä... täällä pakkasen ja lumenrääppeiden keskellä ei voi kuin unelmoida. Paistaa se, täälläkin vielä.

    VastaaPoista
  2. Hyvä oivallus: ero ei ole aina ero, kannamme asioita ja ihmisiä mukanamme, vaikka niitä ei enää olisi.

    Hyviä kuvia Istanbulista. Paljon kertovia.

    VastaaPoista
  3. juu minäkään en tykkää jäähyväisistä. sanon mielummin aina että näemme taas!
    Näyttäähän siellä valoa olleen? mutta koleaa? se on se meri-ilmasto tietenkin aina hieman arvaamatonta. mutta valo tekee aina hyvää.

    VastaaPoista
  4. ihania ovat kuvat taas, matkakuume kasvaa kun niitä katselee :)

    VastaaPoista
  5. Kiitos näistä - kuvista ja sanoista!
    Niin melankolisesti kirjoitit, mutta kuitenkin valoisasti, aah!

    VastaaPoista
  6. Siis VAU! Ihania kuvia! Tuonne tahtoisin!

    VastaaPoista
  7. samaa ajattelin kun ystävät jäivät helsinkiin viime keväänä muuttaessamme sieltä pois. kiitos kuvista!

    VastaaPoista
  8. Ei jäähyväisiä, ei. Minäkin toivon, että vielä palaatte.

    Kaupunki on hellinnyt meitä viime päivät sellaisella auringon paisteella, että. Tänään etsin tulppaaneja, kun olin varma keväästä. Eihän niitä tietenkään ollut ja huomisesta lupaa taas vesisadetta. Aivoni vaihtuivat keväälle enkä jaksa uskoa, että edessä on vielä talvi. Mitenhän pääsisi taas oikeaan vuodenaikaan?

    Niin, tämä tuli siis mieleen tuosta kuviesi kauniista valosta. Sitä on siis piisannut ihanasti.

    VastaaPoista
  9. Upea sininen sarja, kuten edellinen punainen ja sitä edellinen okrankeltainen ja sitä ennen harmaa jne...:) Turvallista matkaa.

    VastaaPoista
  10. Tulin tuolta Minen blogin kautta. Voi kun valloittavia kuvia. Minulla alkaa matkakuumetta pukata. Kiitos.

    VastaaPoista
  11. Ihana, upea kuvasarja! Nämä kaikki ja erityisesti tämä viimeinen mahtavine aamunsarastuksen valoineen. Kaupunki, josta minulla ei aiemmin ollut oikein minkäänlaista todellista käsitystä, on mielessäni nyt sekä tarunhohtoinen, että varsin nykyaikainen. Kiitos kaikista näistä kertomuksista!
    -Virpi

    VastaaPoista
  12. Niin upeita, kutsuvia kuvia. Kuinka kaunis ja mielenherättävä tuo kaupunki onkaan.
    Ei ihme että te aina palaatte sinne. Joskus minäkin=)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kuvista ja tunnelmista!

    Niitä katsoessani ja myötäeläessäni olen elänyt myös isoäitini Istanbulia. Hänen sydänystävättärensä muutti Istanbuliin, ja kaupungista tuli vuosikymmeniksi isoäidilleni usein käyty ja kaivattu.

    Säkenöivää ja sydämellistä uutta vuotta!

    VastaaPoista
  14. Kauniit, raikkaat talvikuvat, ihanat. Ero tekee jälleennäkemisestä pakahduttavamman.

    VastaaPoista
  15. Ihana valo. Kiitos, että sain jälleen kulkea mukana matkassanne.

    VastaaPoista
  16. Ikki: Kiitos, vaikka aika kylmäähän tuolla silloin oli. Mutta kaunista, kun aurinko nousi.
    Liisu: Kiitos. Sanoiko se ET aikoinaan, että niin kauan kun on muistoja, ei ole jäähyväisiä...tai jotain sellaista.
    Outi: Aikamoista tuulta ja tuisketta oli. Ja sadettakin. Mutta eihän se oikeastaan haitannut. ON kivempi olla sateessa Istanbulissa kuin sateessa Turussa.
    Aleksandra: Kiitos kovasti :)
    Omenaminttu: Minähän olen vähän melankolikko...slaavilainen luonne. Toinen puoli on sitten se hihittely, kiitos.
    Riitta Sinikka: Toivottavasti pääset siis sinne.
    Mira: Niinpä :) Onneksi ei tosiaan tarvitse jättää ikuisia jäähyväisiä, ne ovat kaikista kamalimpia.
    Mine: Kivaa, että aurinko on hellinyt teitä! Että oikein kevät mielessä, minä pelkään että täällä on vasta talvi tulossa. Nyt on maassa vähän lunta, jotenkin olisin voinut skipata tänä vuonna talven ja mennä suoraan kevääseen.
    RvaReipas: Kiitos, kaupunki täynnä värejä siis :) Olemme jo kotona, matka meni hyvin.
    Johanna: Minulla on krooninen matkakuume. Se on samaan aikaan aika ihanaa ja aika kamalaa. Kiitos kommentista :)
    Virpi: Kiitos itsellesi, että jaksoit lukea ja katsoa kaikki läpi. Istanbul oli kaunis, monipuolinen, sopivasti mystinen...kannatta matkustaa, jos vaan pääset.
    Hanne: Toivottavasti pääset tosiaan joskus tuonne. Voisit tykätä. Tai enhän minä tiedä, kaikki paikat eivät ole kaikkia varten.
    Haavetar: Oioi. Sinun isoäitisi aikaan kaupunki on varmaan ollut jossain mielessä vielä hienompi. Nythän sielläkin on paljon kaikkea länsimaalaista hapatusta, samat kaupat kuin kaikkialla. Mutta onneksi myös paljon omaleimaista.
    Satu: Kiitos. Se on totta, joskus vasta erossa näkee asiat selvästi.
    Villasukka: Kiitos, että kuljit.

    VastaaPoista
  17. Minulle sopisi kuvien talvi, ilman tätä myrskyisää sadetta. Viileä auringonpaistetta, siihen olisin tyytyväinen. Tämä harmaus vetää suunkin viivaksi.
    Ei jäähyväisiä ei sanota, ainakaan tässä osoitteessa, muuten niitä tulisi vuoden mittaan aivan liian monta.

    VastaaPoista
  18. Tulin juuri yhden turistiperheen suosittelemasta ravintolasta, jossa söin hyvin. Kiitos siis teille, Limonlu bahcesi oli kiva kokemus:). Ranskalaiset kadut oli muuten siinä ihan vieressä, kävittekö siinä? Löysin muutenkin kivoja sivukujia, kun lähdin oikomaan ravintolalta Taksimiin. Seuraavalla kerralla otan sitten oman miehen matkaan ja esittelen paikan hänellekin.

    Heippa!

    VastaaPoista
  19. En osaa sanoa miksi, mutta jotenkin näistä kaikista matkanne kuvista on tullut mielikuva, että siellä arvostetaan yksityiskohtia enemmän kuin täällä. Onhan toki kotimaassakin monenlaista kaunista (ja paljon), mutta jotenkin... niin, no en osaa sanoa mistä ajatus tuli. :)

    Toivotaan, ettei eronne kestä kauan!

    VastaaPoista
  20. Pikkujutut: Viileä auringonpaiste kuulostaa juuri hyvältä. Täällä paistoi tänään hiukan aurinko, sellaista valkoista talven valoa. Minä vasta opettelen sanomaan näkemiin :)
    Mine: Eikä, hauska juttu! Se oli meistä hauska paikka, vaikka vaikea löytää. Ja ruoka oli hyvää, vaikkei yhtään turkkilaista. Mekin kyllä kävelimmme paljon siellä päin, joten luulen, että olimme tietämättämme ranskalaisilla kaduilla, en ole varma...
    Ansku: Voi olla, ainakin Istanbulissa on niin paljon vanhaa ja minusta ennen osattiin arvostaa enemmän käsityötä ja yksityiskohtia. Mutta toisaalta ulkomailla tulee kuvattua niin paljon yksityiskohtia, kun itsekin katsoo tarkemmin ja huomaan kaiken kauneuden. Minäkin toivon :)

    VastaaPoista
  21. En voi muuta kuin huokailla ihastuksesta. Kiitos näistä ihanista tunnelmista!

    VastaaPoista
  22. Justiinsa tuollaisia ei turkkilaisia ruokapaikkoja me kaipaamme. Tai paikkoja jossa on ruokaa kastikkeella:). Olen innoissani enkä malta odottaa, kun saan raahattua isännän sinne syömään!

    Ranskalaiset kadut olisi kääntynyt juuri ennen ravintolaa vasemmalle ja sitten heti kohta siinä on sellainen iso tulppaani, jonka takaa lähtee raput alas oikealle. Eli kadut, jotka ovat täynnä ruokapaikkoja ja kahviloita.

    Ensi kerralla sitten...

    VastaaPoista
  23. Oi mitä Istanbul-kuvia, näitä katsoessa tekisi mieli lähteä sinne!

    VastaaPoista
  24. Tuo sininen ja vaalea violetti on kyllä aika ihmeellinen näissä kuvissa - upeita jälleen kerran.

    Jäähyväiset on aina vähän surullisia, varsinkin jos ei tiedä, milloin seuraavan kerran tavataan.

    VastaaPoista
  25. Hih, mietin heti, että alan taas nauraa, kun pyydät, että arvaan, mihin olette matkustamassa seuraavaksi.

    VastaaPoista
  26. Kauneimmat kuvat Istanbulista mita olen koskaan nahnyt!

    VastaaPoista
  27. Kuukki: Kiitos, kiitos.
    Mine: Se on hyvä, että jotain jäi hampaankoloon, on pakko tulla takaisin. Kiva, että tykkäsit tuosta ravintolasta :)
    Leena: No mutta, sinne sitten :)
    Tie on kevyt: Kiitos. Parhaat kuvat taitaa saada auringon noustessa tai laskiessa. Minä vaan yleensä nukun, kun aurinko nousee tai olen jo töissä.
    Laura: No, nyt sulla on vastaus jo valmiina :)
    Anumorchy: Kiitos tosi paljon.

    VastaaPoista
  28. Merkillisen värinen taivas siellä on. Kuin paksuksi sotkettua vesivärivettä. Hieno.

    Kiitos matkakertomuksestasi jälleen kerran. Aina yhtä nautittavia.

    VastaaPoista