maanantai 2. tammikuuta 2012

Istanbul - jokaisen ikkunan takana on tarina


Lapsi julistaa joulurauhan lautalla Kadiköyhyn. Piirtää moskeijan ja kulkukoirat kerällä. Mietimme omaa kulkukoiraamme, jolla on nyt koti. Mietimme, että muilla ei lautalla ole joulua, meillä on.
Kuljemme llman karttaa, sillä Bosborinsalmen ja Kultaisen sarven vaistoaa maisemasta. Tai suunnistamme Galata-tornista.
Moskeijoita on satoja, niiden minareetit puhkovat reikiä pilviseen taivaaseen.
Teetä, punahuulisia naisia, rukouskutsuja ja kultainen sarvi.
Me väsymme, kaupunki ei. Se sykkii levottomana kellon ympäri ja jokaisen ikkunan takana on tarina.

Vuoden ensimmäisenä päivänä jätin jäähyväiset lentokentällä.
Vuodet vierivät silmien editse kuin nyyhkyleffa. Kaipuu on kasvain, jota yritän nyt koteloida.
Lähetän lentosuukkoja Atlantin yli, voi hyvin. Elämä on seikkailu.

18 kommenttia:

  1. Lämminhenkisiä kuvia. Katsoessa voi maistaa mausteet ja tuoksut.

    Oletko sä lähtenyt Atlannin yli? Mä olen mennyt sen veneellä. Joskus aiemmin.

    Täällä vaan tehdään lumiukkoja ja -lyhtyjä lasten voimin.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, nytkö se meni!

    Hyvää matkaa ja tervetuloa ulkosuomalaisen kahtiajakautuneeseen elämään, Etta!

    Ja kotiväen kasvaimista koteloitukoon hyvälaatuisia.

    Kivat kuvat, taas. Huomenna sukellan Eurooppaan helmiostoksille.

    VastaaPoista
  3. Nuo kolme viimeistä riviä tuntuvat sydämessä. Niin kauniisti sanottu, ajateltu.

    Oikein hyvää uutta vuotta, tätä vuotta sinullekin!

    VastaaPoista
  4. Oi että nämä kuvasi ovat ihania! Siitä on ihan liian monta vuotta kun olen käynyt Istanbulissa. Ja minulla on niin tylsiä kavereita, ettei kukaan suostu lähtemään sinne (outoja...). Kohta minun on kai matkustettava Istanbuliin yksin... Mutta ensin on vuorossa matka kauemmas, keväällä ;-)

    VastaaPoista
  5. Ikkunoiden taakse on hauska kurkistella.

    Oi haikeutta...niin ne lähtevät. Mutta hyvä niin.

    VastaaPoista
  6. Ikki: Kiitos, tuolla tosiaan tuoksuu, kala ulkona ja mausteet basaareissa. Minä jäin tänne, tytär lensi. Jäävän osa taitaa olla surkeampi. Ulkona oli tosi liukasta, hui.
    Mine: Sinne meni. Te tosiaan tiedätte, mitä on elää kahdessa maassa, sydän kummassakin. Joo, minäkin toivon sellaista hyvälaatuista kasvainta, kunhan tämä ensijärktytys tasaantuu :) Vai että helmiostoksille, taidankin jo arvata, mihin helmiä tarvitaan.

    VastaaPoista
  7. Olina: Kiitos. Olen tottunut vuoden eroihin, mutta tästä tulee varmasti pitempi, joten yritän tsempata itseäni. Onnellista uutta vuotta teillekin!
    Kuukki: Kiitos, kiitos. Minä tiedän paljon ihmisiä, jotka eivät suostu/halua lähteä Istanbuliin ja eiväthän kaikki siitä kaupungista varmasti tykkää. Se on omanlaisensa. Mutta tiedossa siis matka, kivaa :)
    Jaana: Minä olen ihan kamala kurkkimaan ikkunoista talvisin, kun ihmiset pitävät sisällä valoja ja ikkunoissa ei ole verhoja, se on suurta huvia.

    VastaaPoista
  8. Oi voi, nyt minuakin rupesi itkettämään, nuo viimeiset virkkeet. Tsemppiä!

    Hieno kuvasarja taas kerran! Tykkään kaikista kuvista, varsinkin ekasta ja kolmanneksi alimmasta! Jotenkin olet osannut tallentaa Istanbulin tunnelman (hyvä sanoa, vaikken siellä ole käynytkään, voin kuitenkin kuvitella erilaisia tunnelmia hyvin kuviesi ja tekstiesi kautta).

    VastaaPoista
  9. Tie on kevyt: Voivoi, älä itke :) Kiitos. Minä toivon, että olen osannut, mutta toisaalta tuntuu, että tuo kaupunki on niin iso, ettei siitä näe kuin hetken. Mine kertoi, että kaupunki kasvaa yhden Helsingin asukasluvun verran vuodessa, kuvittele!

    VastaaPoista
  10. Lapsen hyvästeleminen on varmasti haikeaa. Muistan kun oma äitini itki juna-asemalla kun kauan sitten lähdin au pairiksi Ranskaan. En ymmärtänyt mitä pillittämistä siinä oli, nyt kyllä ymmärrän.
    Onneksi maailma on nykyään pienentynyt, ainakin äidin onneksi.

    Istanbulin kuvasi on mannaa!

    VastaaPoista
  11. Ihania, ihania kuvia ja tunnelmia taas! Olen ollut poissa netistä vähän aikaa.. Mutta palaan näihin vielä monta kertaa.

    VastaaPoista
  12. Liivia: Oioi, se on kovin haikeaa, varsinkin kun ei tiedä koska nähdään. Viimeksi tiesin, että vuoden päästä ja jäähyväiset tuntuivat helpoilta. Niin se taitaa elämässä olla, kaiken tajuaa vasta kun on itse ollut sillä kohdalla. Kiitos :)
    RvaReipas: Kiitos kovasti. Välillä netistä poissaolo tekee oikein hyvää. Mukavaa uutta vuotta!

    VastaaPoista
  13. Kolmenneksi alimpaan kuvaan voisi vaikka astua, saan hyvin kiinni tunnelmasta, kuulen melkein äänetkin...

    Kauniita ja kannustavia sanoja tyttärelle.

    VastaaPoista
  14. Saga: Se on totta, tuossa kaupungissa oli ihan erilainen äänimaailma. Suomessa on niin kovin hiljaista. Terveiset menevät varmasti Atlantin yli :)

    VastaaPoista
  15. Minunkin elämä että rakkaat pitkin maailmaa ja monta kertaa vuodessa itketään milloin missäkin lentokentällä ja pahinta se ettei koskaan tiedä koska se seuraava näkeminen on....tiedän miltä sinusta tuntuu.
    Mutta Istanbul'in matkakertomuksesta kiitokset, viehättävää.
    -Anne

    VastaaPoista
  16. Sanat nurinkurin...lähetän toki minäkin kannustavia ajatuksia Atlantin yli, mutta tarkoitin, että sinun sanasi olivat niin kauniita ja kannustavia. Harva äiti sanoo, että elämä on seikkailu...ennemminkin yrittävät toppuuttaa lähtemisiä ja varoittelevat yms. mikä ei lähtijästä tunnu mukavalta ollenkaan. Tuollaisten sanojen siivittämä on hyvä lentää siivillä(än) kauas. Ja palata joku päivä!

    VastaaPoista
  17. Anne: Sinä sitten tiedät, miltä minusta tuntuu juuri nyt :( Se siinä onkin, jos ei tiedä koska seuraavan kerran nähdään. Vuoden ero oli minusta ihan mahdollinen, kun tiesin, että sitten varmasti nähdään ja kunnolla. Jatkuvat erot ovat varmasti raskaita.
    Saga: Ahaa, minä olen täällä nurinkurin. Kiitos kovasti. Eihän toista voi estää lähtemästä, enkä edes haluaisi. En itse koskaan tullut lähteneeksi, vaikka muistan siitä haaveilleeni, joten olen kamalan iloinen, että tytär uskaltaa, sehän vaatii rohkeutta. Mutta kiitos :)

    VastaaPoista
  18. voi hurja näitä kuvia ja aatoksia, hienoja! Istanbul on totisesti sinussa ja sinä Istanbulissa:)
    Kiitos tästä retkestä. Ja hyvä että olen käynyt siellä jo kerran, muutoin olisin luultavasti jo kentällä lähtökuopissa matkalla sinne..

    Me julistimme joulua oopperassa, Chagallin maalaaman katon alla. sekin oli kivaa ja erilaista.

    VastaaPoista