tiistai 31. tammikuuta 2012

Joskus sanat ovat ihan väärin

Joskus sanat ovat ihan väärin.
Kaikki menee pieleen, vaikka kädessä on lämmin limppu ja päässä iloinen pipo.
Aika menee ihan liian nopeasti ja ihan liian hitaasti.
Teen hyviä päätöksiä ja huonoja tekoja.
Tekisi mieli paiskoa ovia, lyödä nyrkkeilysäkkiä, juosta metsään. Mutta sitten lohikäärmetyttö tulee siihen ja halaa. En juoksekaan metsään.

21 kommenttia:

  1. Joskus on juuri tuollaisia päiviä. Miten sitä selviäisikään ilman tuollaista lohikäärmetyttöä? Lapset ne saavat usein asiat asettumaan oikeille uomilleen suloisilla halauksillaan :)

    VastaaPoista
  2. Niin tekisi mieli...just niin...ja kaikki voi mennä ihan vinksin vonksin, ja kohta taas toisin. Täällä kääriydyn vaan lämpimään viltiin ja koitan pitää huimausta aisoissa, argh. Joko jotain pielessä tai sitten vintti pimeenä. Mutta! Aika mahtavaa, pääsin kommentoimaan, taas on ollut jotkut estot päällä, pahuksen blogger!

    VastaaPoista
  3. Onneksi on lohikäärmetyttö, joka tuo onnea pelkällä läsnäolollaan. <3

    Vaikka joskus kaikki menee pieleen, niin kuvasi eivät milloinkaan. Miten voi käräjätalokin olla noin kaunis?

    VastaaPoista
  4. "Kädessä on lämmin limppu ja päässä iloinen pipo" - voi että mä sitten tykkään näistä sun sanailuista!

    Hyytävän kauniit kuvat! Teilläkin pakkanen paukkuu?

    VastaaPoista
  5. Sitten halataan meilläkin, se taitaa olla tärkeintä. Onneksi.

    VastaaPoista
  6. Ihanaa..ihanaa tekstiä..
    Minäkin haluaisin halata sitä lohikäärmetyttöä,
    aina joskus..

    hei, nyt mä ehkä pääsen sulle kommentoimaan??
    En ole päässyt pitkään aikaan? Don't know why!

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia! Missä on noin kaunis käräjäoikeuden talo?

    VastaaPoista
  8. elämän tunteita. sellaista se välillä on mutta elämää.kyllä täälläkin räiskyy harva se päivä!

    VastaaPoista
  9. Omenaminttu: Niinpä! Lapset tuovat niin paljon iloa, että ei voi kuin olla kiitollinen. Illasta tuli paljon parempi kuin hetkistä sitä ennen.
    Satu: Kamalaa, kun blogini hylkii kaikkia ihania kommentoijia, ei ole kiva...vintti pimeenä, voivoi. Mä taidan kyllä kanssa mennä viltin alle lukemaan. Äksen katsoin viltin alla leffan.
    Katja: Tänään just tuntui, etten ehtinyt ottaa ollenkaan kuvia, vaikka oli jumalaisen kaunis ilma ja pääsin vähän maalle tuulettumaan.
    Tie on kevyt: Sain lahjaksi lämpöisen leivän, se oli ihan mahtavaa! Täällä kanssa pakkanen paukkuu, kyllä.
    Himalainen: Onneksi niin :)
    Hanne: Kiitos, ehkä meidän kaikkien sisällä asuu pieni lohikäärmetyttö. Halataan itseämme paremman puutteessa. En tiedä, mikä bloggerissa mättää, tylsää, kun blogini hylkii teitä, ei ole tarkoitus :(
    Anonyymi: Kiitos. Talo löytyy Kemiöstä. Oli pakko ottaa kuva, kun se oli minustakin niin hieno.
    Mira: Joo, tasaisesta en taitaisi kuitenkaan tykätä. Vuoristoradat on muutenkin mun lemppareita.

    VastaaPoista
  10. Jos lohikäärmetyttö ei olisi tullut...
    Metsässä on paha juosta lumiaikaan ja voi mennä lunta kenkien sisään, se ei tunnu kivalta.
    Tuo käräjätalo on todella kaunis vaikka välillä sisällä saattaa itkettääkin.

    VastaaPoista
  11. RvaVaaksanheimo: Niinpä :) No minä kyllä vähän poikkesin pellolla ja sain kengän täyteen lunta, ei tuntunut kivalta. Tuo käräjätalo on minustakin hieno ja pienessä kylässä.

    VastaaPoista
  12. Onpa kaunista siellä teillä. Ja valokin jo näyttäytyy... Täällä tulee lunta, kun Turkin hihasta:). On kuulema kylmin talvi vuosikymmeniin. Mutta me emme ole saaneet kylliksemme, joten huomenna ajamme vuoristoon lumeilemaan. Eniten odotan iltoja takkatulen äärellä päivän touhujen jälkeen. Viimeistä kirjaa olen säästänyt ihan sitä varten.

    Voi voi ja lämmin leipä- onneksi iltasi kääntyi paremmaksi. Vaikka minä kyllä Suomessa ollessa juoksen mielelläni metsään. Tai näin talvella ehkä hiihtäisin mielelläni metsään kahvit repussa keikkuen... Ja jos hyvin käy, niin myös se lämmin leipä.

    VastaaPoista
  13. Lohikäärmetytöt ja sielultaan pienet isot koirat monesti pelastavat päivän.

    Tänä aamuna olikin pakkasherra unohtanut pakastaa, antoi sataa lunta ja ilma oli lämpimämpi kuin eilen. Sinne ladulle mielin...

    VastaaPoista
  14. Höpisin tänne pitkät pätkät ajan kulusta, mutta sitten tajusin millaista tuubaa oli tullut kirjoitettua...

    Ei mulla nyt muuta, kuin että kävin ja tykkäsin! Hyvää helmikuuta!

    VastaaPoista
  15. Lämmin limppu hyppysissä pakkassäällä kuulostaa niin ihanalta! Ja Turun maisemat aina niin kauniit.

    VastaaPoista
  16. Mine: Valoa on tosiaan paljon enemmän kuin vielä hetki sitten, kyllä on ihanaa. Lumeilu onkin kiva sana. Minunkin pitäisi päästä kunnolla lumeilemaan ja takkatuli sen päätteeksi olisi kanssa kiva.
    Ikki: Hiihtämään on minunkin ruvennut tekemään mieleni, johtuu varmaan auringosta ja kimaltavista hangista, ovat aika kutsuvia.
    Liivia: Minä kirjoitan kanssa välillä pitkiä kommentteja ja pyyhin ne sitten pois :) Mutta kiitos ja kimaltelevaa helmikuuta sinnekin!
    Tuittu: Joo, se lämmitti kyllä ihanasti käsiä tumppujenkin läpi. Nämä maisemat olivat Kemiöstä, mutta täältä päin kyllä :)

    VastaaPoista
  17. Onneksi joskus yksikin oikea sana voi paikata niitä kaikkia vääriä sanoja ja pelastaa päivän.
    Ihanaa kevään aavistuksen valoisuutta kuvissasi.

    VastaaPoista
  18. Tiedän tunteen. Tiettyjä vääriä sanoja jälkeenpäin muistellessa saa inhottavia väristyksiä. Ja jos nyt ei väärien sanojen kohdetta voikaan halata niin aina voi halata lapsia. Se auttaa kaikkeen.

    VastaaPoista
  19. Sanoilla on valtava vaikutus. Niiden voimasta voi nauraa tai itkeä. Ja sanoista syntyy helposti väärinkäsityksiä
    mutta halaus parantaa ja antaa voimaa. Ihania nämä sinun jutut kumminkin ja nuo kuvat, voih!
    -Anne

    VastaaPoista
  20. Elämäni matkat: No niinpä, kaikki on pienestä kiinni :)
    RvaReipas: Juu, sitä päästää joskus suustaan aikamoisia sammakoita, mutta minkäs teet. Onneksi joka päivä on uusi :)
    Anne: Totta. Sanoilla on valtava voima, vaikka toki myös eleillä, kuten niillä halausilla. Kiitos ja mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  21. sanat on tärkeitä, mutta musta tuntuu, että viime aikoina olen kiinnittänyt enemmän huomiota rivien väliin. siihen kun eleet ja sanat ei täsmää tai jotain jätetään sanomatta.
    metsäänkin voi mennä, hautautua vaikka hetkeksi lumeen tai vaan tuijotella taivasta tovi. joskus se helpottaa. taidan kuitenkin odotella, että lauhtuisi hieman :)

    VastaaPoista