maanantai 23. tammikuuta 2012

Lumi suli Ulrikan päältä

Hän lähti tansseihin, tuo kaunis Ulrika. Solmi rusetit, letitti nyörit, pujotti sydämen hameensa helmoihin.
Kun musta ritari ratsasti linnan pihaan, hän lävisti miekallaan Ulrikan sydämen. Niin hän luuli. Mutta Ulrikan sydän oli suojassa hameen helmoissa. Musta ritari ratsasti pettyneenä vuorien taakse ja vieraisiin kyliin. Ulrika makasi linnan sisäpihalla ja lumi peitteli hänet. Kun uljas prinssi saapui, hän poimi sykkivän sydämen hameen helmoista ja asetti sen paikoilleen. Ja lumi suli Ulrikan päältä. Niin voi sydän kuulua johonkin, jollekin, iäti.

23 kommenttia:

  1. Ooh draamaa ja näitä kuvia.
    Otsikon perässä kun tänne tulee,
    ei ikinä voi tietää mikä näkökulma odottaa,
    se blogissasi on aivan valloittavan kiintoisaa.
    Kiitos taas.

    VastaaPoista
  2. En pääse noiden kenkien yli. "Upea" ei riitä mihinkään.

    VastaaPoista
  3. RouvaKameleontti: Minusta otsikot on kiva keino yllättää, tai johdattaa tarinaan, ihan miten vaan. Mutta kiitos siis, kovasti.
    Minja: Voi sinua :(
    Olina: Noita kenkiä oli monet, toinen toistaan ihanampia.

    VastaaPoista
  4. 'Kaunis'...hmm:)

    Ikkunaruutukuva pysäytti. Se on kuin runo.
    Ja tämä viimeinenkin, ehkä sekin on Ulrika.

    Teillä on siellä kyllä upeita paikkoja!

    VastaaPoista
  5. Upea kuvaamista, hienoa tunnelmaa, pitäisköhän mennä käymään linnassa.. :)

    VastaaPoista
  6. Hah hah Liivia, ihan tuli sama mieleen:). Makuasioista ei kai voi kiistellä? Kauneus on katsoja silmässä ja mitä niitä vielä onkaan?

    Muutoin tarina olikin ihan upouusi minulle. Kuka se olikaan tämä "kaunis" Ulrika?

    VastaaPoista
  7. Jäin tarinan & tunnelman vangiksi. En pääse pois, mutta ehkä en haluakaan.

    VastaaPoista
  8. Liivia: Hmm..:) Kiitos. Kaikki kuvat ovat tosiaan Turun linnasta, siellähän on paljon katsottavaa, mutta mekin keskityimme tuohon päälinnaan ja nämä esilinnan näyttelyt ja kalustetut huoneet jäivät vähemmälle.
    Ari: Kiitos, kuule siitä vaan, suunista sinne.
    Mine: Ehkä se oli joku toinen Ulrika? Tarina taas tuli ihan omasta päästä, joten en tiedä, kuka Ulrika oli kyseessä. Ehkä se oli hän, mutta ehkä taiteilija on maalannut epäedullisen kuvan :)
    Katja: Kiitos, jää toki sinne. Minun pitää ruveta nyt ihan muita juttuja ajattelemaan :)

    VastaaPoista
  9. Nyt alkoi kiinnostamaan, missä tuo punainen portaikko on? Kerran unessani kuljin hyvin tuon tapaisessa!

    VastaaPoista
  10. Tuittu: Se on kuule myös Turun linnasta. Jännä, miten voi muistaa unesta paikkoja vielä valvelilla ollessakin.

    VastaaPoista
  11. meni ihan kylmiä väreitä, näin mielessäni sykkivän sydämen valkoisessa lumessa, mutta niin, se taisikin olla hameenhelmoissa... yhtä kaikki, hyytävää meininkiä.
    Komeita kuvia komeasta tuvasta. no okei okei, linnahan se nyt on;)

    VastaaPoista
  12. Kun viimeksi, liian kauan sitten, kävin tuolla, olin kovasti raskaana ja ritarille oli tilausta. Oli onneksi paikalla ja on vieläkin. Se siitä sydämestä.

    VastaaPoista
  13. Kiehtovia kuvia ja kiehtovia tarinoita! Ihanasti kuvat ja teksti myötäilevät toisiaan!

    Ja aikas mukavaa päästä vihdoin kommentoimaan sulle! Olisiko bloggerin ongelmat toistaiseksi selätetty?!

    VastaaPoista
  14. Outi: Mutta ehkä ne hameenhelmat oli valkoiset :) Oli hyytävä fiilis eilen näköjään, kun tuollaisia päästelin.
    Pirkko: Aika romanttista, sinulla oli ritari, linna ja vauva vatsassa. Minulla ei linnaan liity mitään noin romanttisia tai karmiviakaan muistoja. Se on linna vaan.

    VastaaPoista
  15. Kuvien ja tarinan tunnelma sopivat hienosti yhteen. Ja tarina on kuin vanha satu, dramaattinen ja kuitenkin toiveikas.

    VastaaPoista
  16. Tie on kevyt: Kiitos. Mikäköhän ihme tätä bloggeria on tosiaan vaivannut? Olen saanut muiltakin viestejä, etteivät pääse kommentoimaan, höh.
    Petriina: Kiitos. Tuo oli tietysti tuollainen perinteinen satu, jossa oli onneksi onnellinen loppu :)

    VastaaPoista
  17. This is lovely and the images so beautiful.

    VastaaPoista
  18. Kauniita kuvia ja mukaansatempaavia tarinoita... Ihanaa!
    Hauska sattuma, luin vanhoja postauksiasi ja siellä tarina vuodelta 2010, Istanbul osa 1. Yksi valokuva ja näin tutun paikan ja tuttuja ihmisiä, hassua :)

    VastaaPoista
  19. Kiitos tästä sadusta!
    Niin paljon niin hienoja kuvia ja tunnelmia on tullut tänne sitten viime visiitin!

    VastaaPoista
  20. Judith: Thank You so much, just a little fairytale :)
    Heta: Kiitos kovasti. Piti ihan mennä katsomaan, mitä kuvia oli tuossa postauksessa. Nekö tarjoilijat? Tosi jännä sattuma.
    Leena: Kiitos sinulle vierailusta, ehkä tämä toimi iltasatuna.

    VastaaPoista
  21. Kyllä, juuri ne tarjoilijat :) Ja suosittelen, Divanea -ravintolassa on hyvä ruoka ja palvelukin ihan jees, ainakin näin blondin näkövinkkelistä!

    VastaaPoista