keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Peilisalissa marionettinukke heräsi eloon

Tänään veri jäätyi suonissa.
Helisevän marionetin tanssi sillalla, joka vei kohmeisesta korttelista toiseen.
Peilisalissa marionettinukke heräsi eloon.
Sen jälkeen se käveli kirjastoon, toi Huoneen kotiin ja istui pöytään.
Huomasi haaveilevansa silmuista, solmuista ja sipuleista.
Jotkut ihmiset ovat sisältä ikiroudasssa.
Joskus kirjoitin: ikäväni ikirouta, suruni suuri syli, anna minun nukkua tämä tuskan yli.



15 kommenttia:

  1. Jotkut ihmiset ovat sisältä ikiroudassa. Se on varmasti karsea tila.

    Vähän niinkuin Onnelin ja Annelin naapurin rouva Rosina Rusina, joka tekee rumia säästöporsaita ja on jatkuvasti vihaisen näköinen. Hänellä vaan on taustallaan suuri tragedia. Luen kirjaa kuopukselle lomapäivien ratoksi.

    Ennemmin tunteiden ääripäät ja tietoisuus siitä, että elossa ollaan. Valitettavasti, joskus, useimmiten Onneksi.

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on. Jotta me huomattais ne hyvät hetket, pienetkin on käytävä siellä alhaalla. Vaikka ei aina jaksais ja haluaisikaan. Mutta se on sitä elämää.
    Jos sydän on ikiroudassa ei katkeruudella ja ikävyydellä ole rajaa - onneksi minusta ei ole siihen. On vain niitä hetkiä kun maailma kaatuu. Ja taas noustaan!

    VastaaPoista
  3. Mine: Minäkin luulen, että se on hirveää...onneksi en ole koskaan jäätynyt sieltä sisältä, varpaat ja sormet vaan. Onneli ja Anneli on ihana kirja, ihan mun lemppari. Joo, vuoristorata on ihan kiva paikka :)
    Ikki: Niin, olisi aika tylsää, jos elämä olisi tasaista ja tappavaa. Tai tappavaahan se on joka tapauksessa :) Minusta se on niin loistava elämänohje se: rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
  4. Apua miten ihana talo. Siis Suomessako tuo?!

    Kaunis parsi tuo mitä olet joskus kirjoittanut. "Rinta rottingilla kohti uusia nöyryytyksiä", just niin!

    VastaaPoista
  5. Liivia: Kyllä, se löytyy Ruissalosta. Talvisin Villa Saaro on valitettavasti kiinni, mutta sitä voi ihailla ulkopuolelta. Minusta tuo elämänohje on mainio, kuulin sen kerran eräältä viisaalta taitelijalta ja painoin mieleeni :)

    VastaaPoista
  6. Ikiroudalle hus!

    Kauniita kuvia viime postauksissa ja niiin iiiihanat lapikkaat! Meinaatko ostaa itsellesi isommat?

    VastaaPoista
  7. Elämänohjeista tuli nyt aivan sivuajatus mieleen, Pirkko Lahti sanoi eilen tv:ssä sellaisen ajatuksen, joka taitaisi käydä myös elämänohjeesta, että yritettäisiin luopua normeista, että tehtäisiin toisin ja vaikkapa joka päivä keksittäisiin jotain uutta. Varmasti nöyryytystä olisi edessä, mutta silti rinta rottingilla uutta kohti :)

    Oon aina halunnut asua tuommoisessa talossa, jossa olisi tuommoiset ikkunaluukut, hurahdin kuvaan. Oi!

    VastaaPoista
  8. Minusta runosi on hyvä. Marionetteja, ikiroudassa olevia ihmisiä, syliä kaipaavia, heitä löytyy. Ja tuska ei ole todellakaan mikään unilääke.

    Kumma, miten paljon meidän ihmisten tarvitsee kärsiä, odottaa ja kaivata. Ehkä siinä piilee sama juttu kuin lämpö/koleus, yö/päivä, suru/ilo. Vastakohtia tarvitaan, muuten positiiviset asiat alkaisivat tuntua latteilta.

    VastaaPoista
  9. Nonna: Hushus! Kiitos. Olisin niin halunnut, että lapikkaat olisivat sopineet minulle, mutta eivät ne pihkura sopineet. Mutta tytöllä ne ovat tosi kivat. Ehkä löydän vielä joskus kirpparilta omat.
    Himalainen: Pirkko Lahti on niin viisas nainen. Olen kerran tavannut hänet ja jutellut ja tuntui, että siitä puolesta tunnista sain virtaa itselleni puoleksi vuodeksi. Normit on tehty rikottaviksi, olen samaa mieltä. Oman itsen asettamat normit ja muiden myös. Kun ei vahingoita muita ihmisiä, saa elää kuten haluaa. Tuo talo on minustakin aivan ihana...ehkä kauniimpi ulkoa kuin sisältä.

    VastaaPoista
  10. Kaunis ja kostettava tuo runosi. On kurjaa että jotkus ihmiset ovat sisältä ikiroudassa, toivottavasti joku joskus sulattaa heidän sydämensä.

    VastaaPoista
  11. Aleksandra: Kiitos kovasti. Niin, se on todella surullista. Olisi kamalaa olla sisältä ikiroudassa, ei tuntisi mitään, ei ainakaan iloa.

    VastaaPoista
  12. Kiitos Kirjailijatar tiedosta. Mun on PAKKO päästä tuon talon luo!

    VastaaPoista
  13. Liivia: Tervetuloa. Ruissalossa on paljon kaunista, mutta tuo talo on minunkin suosikkini :)

    VastaaPoista
  14. Toivottavasti ikävän ikirouta sulaa jsokus, vaikka tuskin yli nukkuminen onkin omalla tavallaan lempeää.

    Minä haaveilin vuosia marionettinukesta. Olin päättänyt ostaa sen Prahasta. Kun sitten matkustin Prahaan elämäni ainoan kerran vuonna 1998, olin opiskelija eikä minulla ollut varaa marionettiin. Haave elää vielä, mutta jostain syystä olen edelleen sitä mieltä että nukke on hankittava juuri Prahasta. :)

    VastaaPoista
  15. Katja: Minulla on Tsekistä ostettu marionettinukke, oikeastaan kaksi. Toinen on tytön huoneessa, toinen minulla olkkarissa. Ne ovat niin hienoja. Minulla oli sama, että halusin ostaa marionetin Tsekistä, mutta myönnyin sen verran, että ostin sen KutnaHorasta, jossa asuimme.

    VastaaPoista