sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Seinän sisään on muurattu nainen

Osa kuvista miehen, kiitos.
Seinän sisään on muurattu nainen, joka söi yhdeksän syntymättömän lapsen sydämen, koska hän halusi tulla noidaksi. Täällä kummittelee, moni tietää sen.
Kun päätä särki, kukon vatsa viilettiin auki, suolet revittiin ulos ja kukko laitettiin päähän.
Talvella täällä oli vain +5 astetta. Hiukset ja sydämet jäätyivät. Aatelisto pakeni kartanoihin.
Mutta tänään kummitus ei näyttäydy.

32 kommenttia:

  1. Nettiyhteys pätkii niin pahasti, etten näe vielä kuvia. Nuo jutut kyllä ovat niin hurjia, että kuvat on pakko tulla katselemaan myöhemmin! Toivottavasti ei kuitenkaan näy mitään röntgenkuvaa siitä seinään muuratusta onnettomasta...

    VastaaPoista
  2. iu. mä muistan tarinan seinään muuratusta naisesta. onkohan se joku universaali legenda? meinaan että olen muistaakseni useammankin linnan kohdalla törmännyt samaan tarinaan. ei kai ne nyt oikeasti ketään seinään muuranneet, eihän eihän..?

    Kaikki kummitustarinat aina kiehtoo ja kutkuttaa ihan kamalasti. mutta eri asia haluaisinko kuitenkaan nähdä kummitusta ihan oikeasti... en kuitenkaan uskaltaisi..

    VastaaPoista
  3. Anna: Et näe vai? No ei niissä mitään karmeaa ole, onneksi. Vaikka olihan siellä jotain luurankoja ja sellaista, mutta niitä en kyllä kuvannut.
    Outi: En minä vaan tiedä. Tuollaista tarinaa kerrotaan, tiedä sitten onko se legenda vai totta. Ehkä tarina vaan, mutta tosi hyvä :) Mä tykkään kaikista verisistä tarinoista, mutta verisiä elokuvia en tykkää katsoa ollenkaa. Se on ihan liikaa mulle. Mutta kummituksen mä kyllä haluaisin tavata, oikeasti.

    VastaaPoista
  4. Kummituksen tapaaminen minuakin kiinnostaisi. Jonkun semmoisen kivan, ei vihamielisen. Kuvat ovat kauniita ja lapikkaat kummittelevat minulle nyt kaikkialla. Olisko ne aika siistit!

    VastaaPoista
  5. Talvella valo tekee ihan erilaisen tunnelman kuin kesällä. Pelottavamman menneisyyden. Kummituskaan viitsii kesähelteillä näyttäytyä.

    VastaaPoista
  6. Sanni: Joo, kiva olisi mukavampi kuin ilkeä. Sellaista en haluaisi tavata. Kiitos. Kummitteleva lapikas, siinä vasta kirjan nimi.
    Katriina: Totta. Talvi on jotenkin kummitusmaisempi ja syksy ehkä erityisen. Kummitukset nukkuu varmaan kesäunta.

    VastaaPoista
  7. Mä väitän, että meillä asuu mieheni isä...yksin ollessa ovet aukeaa - hänellä jäi jotakin kesken. Välillä pelottaa! Mutta metsässä ollut susi pelotti enemmän.

    Ulkona pakastaa ja puut narskuivat ja naksuivat äsken. Lammen jääkin piti oman äänensä. Onneksi mulla on tuo oma "susi" vartioimassa.

    VastaaPoista
  8. Ikki: Oho, teillä on oma kummitus. Minä en ole tavannut suttakaan, onneksi. Vaikka minusta susi on kyllä uljas eläin. Siellä oli tosi raaka ilma minusta, meni jotenkin luihin ja ytimiin.

    VastaaPoista
  9. Minäkin muistan tuon ja sen tunteen, kun ihokarvat nousi pystyyn ja sydän kiihytti tahtia. Mitään muuta en koko linnasta muista, olin sen verran pieni. Koko ajan kai pelkäsin, että milloin se nainen tulee vastaan.

    Migreeninpotilaan mielikuvitus laukkaa. Minä kukko päässä virumassa migreenini kanssa sohvalla. Siitä saisi ainakin mielenkiintoisemman kuvan, kun hernepussista, jolla normaalisti jäädytän särkyäni.

    VastaaPoista
  10. :D mahtava postaus ja" hirmuiset" kuvat :) Paikassa on sitä jotakin..olen myös käynyt;)

    VastaaPoista
  11. Tuohon tunnelmaan ja noihin kuviin uppoudun.
    Nuo lapikkaatkin
    ihan ristissä odottavat kummituksen saapumista.
    Talvitunnelma on todella erilainen.

    VastaaPoista
  12. täällä tarvittaisiin nyt sitä kukkoa päähän!migreeni iski.

    VastaaPoista
  13. Mine: Minä olen käynyt linnassa aika monta kertaa, mutta jotenkin siellä on aina välillä mukava piipahtaa. Minäkin mietin, miltä tuo kukko päässä näyttäisi, saisi se ainakin toiset nauramaan.
    Tiitiskä: Kiitos kovasti :) Turun linna on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen, vaikkei sitä kummitusta tapaisikaan.
    RouvaKameleontti: Lapikkaat odottivat, muttei se tosiaan kummitus uskaltautunut meidän eteen.
    Mira: Voivoi, migreeni on varmasti kamala. Toivottavasti toiset lääkkeet tepsii, kun kukkoa ei ole saatavilla.

    VastaaPoista
  14. Meidän linnakäynnistä on monta vuotta ja suunniteltu on uusintaa.. Kuvistasi tuli taas tuo tunnelma mieleen, pitäis lähteä käymään.

    VastaaPoista
  15. Onpa upea linnasarja!
    Minä olen käynyt tuolla sisällä viimeksi 20 vuotta sitten. Olen luvannut lapselle, että mennään kun ehitään, kun hän on niin kiinnostunut historiasta.

    Kukko päähän, oi ei:)

    Minä aina ihmettelen, miten entisajan ihmiset ovat ylipäänsä kivitaloissaan pysyneet talvisin hengissä. Jos joku iso takka olikin jossain salissa ja keittiössä, niin moni palvelijanhuone kellarissa oli vailla mitään, joku eläimen talja ainoa lämmitin. Hui.

    VastaaPoista
  16. RvaReipas: Auton nokka kohti Turkua siis :) Linna on kyllä lapsille ihan kiva paikka. Ja tarinat ruokkivat mielikuvitusta.
    Liivia: Kiitos. Minä käyn linnassa aina muutamien vuosien välein, mutta mies ei ollut käynyt tuolla vuosikausiin. Tuo kukko päähän päänsäryssä on minustakin ihan mahtavan hurja hoitomuoto. Linnassa asui parhaimmillaan pari tuhatta ihmistä, mutta talvella tosiaan vain pieni osa palvelusväestä jäi linnaan, kun aatelisto muutti pois. Olikohan se niin, että siellä oli viisi takkaa, joilla koko linnaa lämmitettiin, huhuh.

    VastaaPoista
  17. Kummitus tarinat ovat aina kiehtoneet minua, vaikka sitten välillä vähän pelottaakin. Ne on jotenkin koukuttavia :D

    VastaaPoista
  18. Oho, viimeinkö pääsee kommentoimaan...jes! Upeat kuvat, lumoava paikka. Olen kaivannutkin sinne viime aikoina. Olisi kukolle käyttöä täällä, aika useinkin :D

    VastaaPoista
  19. Aleksandra: Minuakin kiehtovat kaikki hyytävät tarinat, mutta vain kerrottuina ei katsottuina :)
    Satu: Et ole siis päässyt tänne?? Bloggerissa on jotain outoa tekeillä, ehkä se on joku kummitus sekin. Aika moni on kukon tarpeessa, voivoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viime viikko meni niin, ettei tänne ja muutamaan muuhunkaan päässyt ainakaan täältä päin kommentoimaan lainkaan. Mutta hyvä, että pelittää taas.

      Poista
    2. Okei, no hyvä juttu. Minullakin on ollut jotain häikkää kyllä kommentoinnin kanssa. Ehkä tämä tästä :)

      Poista
  20. Kiehtova tarina vaikka hurja. Vanhat linnat mielenkiintoisia, siellä mielikuvitus laukkaa.
    -Anne

    VastaaPoista
  21. Turun linna, miten hienot kuvat!! Tykkään hurjasti.
    Mutta seinän sisään muurattu nainen - tulisi varmaan uniini asti. Kävin Skotlannissa sellaisella kummituskierroksella, ja yksi holveista oli sellainen, johon oli tulipalon aikana paistunut elävältä ihmisiä. Siellä sitten seisottiin pimeässä ja kuviteltiin kaikkea, karmi ihan liikaa.

    VastaaPoista
  22. Anne: Minustakin kaikki vanhat paikat ovat kovin mielenkiintoisia ja mielikuvitusta kutkuttavia, hui.
    Anniina: Kiitos kovasti. Minusta elävältä palaminen on ehkä kaikkein kauheinta mitä pystyn kuvittelemaan. Tai ei, kyllä elältä hautaaminen olisi ehkä vielä kamalampaa. Tai...noniin, tämä meni nyt ihan kamalaksi. Rupesi karmimaan, vaikka on päivä.

    VastaaPoista
  23. Oi kuinka hienoja kuvia! Ja tuo tarina seinään muuratusta naisesta, jonka korvat kuulevat kaiken. Kiehtova tarina.

    VastaaPoista
  24. Ritva: Kiitos sinulle :)
    Celia: Kiitos kovasti. Niin tosiaan, hänen korvansa kuulevat kaiken, kaikki salaisuudet...silti en haluaisi niitä korvia omistaa.

    VastaaPoista
  25. Meillä asustaa tuon linnan ritarit, kuninkaan itsensä lyömät.Toinen luuli pitkään olevansa oikea ritari, kunnes totuus valkeni. Nyt olisi taas korkea aika käydä paikan päällä.

    VastaaPoista
  26. Vau! Teillä asuu ritareita. Meillä ei, edes linnanneitoa, mutta ei se mitään. Me vaan odotellaan ritareita :)

    VastaaPoista
  27. Vau! Nämä kuvat ovat upeita. Käytiin viime kesänä, mutta talven valossa ja sun kuvaamana näyttää kyllä paljon hienommalta!

    VastaaPoista
  28. Minja: Kiitos kovasti, osa kunniasta miehelle. Musta tuntuu, että monet paikat on parhaimmillaan silloin kun on hiljaista, vähän ihmisiä ja jotenkin viipyilevä tunnelma.

    VastaaPoista
  29. Koska linnassa asui parituhatta ihmistä? Parhaimmillaan siellä ruokaili päivittäin 600 ihmista, heistäkin osa sellaisia, jotka asuivat muualla.

    VastaaPoista