sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Tee tuo mieleeni tulevaisuuden

En koskaan enää juo teetä välinpitämättömästi, hörppien tai kiittämättömänä. Tämän viikonlopun jälkeen tee tuo mieleeni tulevaisuuden, joka voi olla. Se tuo mieleen Teemestarin kirjan maailman. Tästedes juon teeni kiitollisena, levollisin mielin ja hiljaisuudessa.
En koskaan enää osta raviolisäilykettä, en sillä että olisin sitä tähänkään mennessä ostanut. Paitsi kerran elimme viikon raviolisäilykkeillä Tanskassa. Menkää katsomaan Säilöttyjä unelmia, jos olette valmiit havahtumaan, järkyttymään ja ehkä muuttamaan jotain.
Tänä viikonloppuna olen kiittänyt mielessäni heitä, jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan.

24 kommenttia:

  1. Luin vain lehdestä, että purkkiravioilien matka on pitkä ja harras, mutta silti niin pikaruokapurkkiruokaa. Haluaisin nähdä kyseisen dokkarin.

    VastaaPoista
  2. Ajattelin Teemestarin kirjan kertovan joistakin japanilaisista vanhoista mestareista ja teenjuonnin henkisistä ulottuvuuksista. Kyseessä taitaakin olla paljon ajankohtaisempaa asiaa, ja aika ravistavaa sellaista. Uskaltaisikohan lukea?

    VastaaPoista
  3. Varista: Matka oli todellakin pitkä ja hämmentävä..siinä mielessä, että aineksia purkkin tuli niin monesta maasta. Kannattaa käydä katsomassa.
    Aura: Juu, ei se kerro teenjuonnin henkisistä ulottuvuuksista...tai kyllä se vähän kertoo, mutta ennen kaikkea se on mielestäni hyvin silmiä avaava, jännittävä ja upeasti kirjoitettu kirja tulevaisuudesta. Siitä, millainen tulevaisuus voi hyvinkin olla satojen vuosien päästä.

    VastaaPoista
  4. Niin, Teemestarin kirjan jälkeen teensä juo hieman eri tavoin kuin ennen. Luin kirjan loppuun eilen ja se on ollut kovasti mielessäni. Ikiaikainen ja silti tulevaisuuskuvitteinen, hienosti kirjoitettu. Saa pohtimaan.

    Säilöttyjä unelmia olisi kiinnostavaa nähdä. Onneksi ei tule syötyä säilykkeitä.

    VastaaPoista
  5. Katja: Sinäkin luit, kivaa. Odotan sinun arviotasi kirjasta :) Minut se veti mukaansa, koukutti tulevaisuuteen. Säilöttyjen unelmisen katsominen voi vierottaa myös lihan syönnistä, ihan vain varoitukseksi.

    VastaaPoista
  6. Minä en juo teetä ollenkaan. Jostakin syystä se vain on jäänyt. Enkä ole tuosta kirjastakaan kuullut mitään. Täällä pysyy kaikesta pihalla, kun ei ole tarjontaa esillä. Joten nyt lähden painamaan linkistäsi ja katson mihin päädyn. Ehkä juomaan hartaasti teetä?

    VastaaPoista
  7. Just eilen sanoin miehelle että jos voi valita ostaako esim kookosmaitoa purkissa vaiko tetrassa niin se kartonkitetra ehdottomasti. Kulutustottumuksissa on niin paljon parantamisen varaa ja eettisempiä vaihtoehtoja onneksi nykyään tarjolla.

    VastaaPoista
  8. Täällä aamulämmikkeeksi ruusunmarjateetä siemailen. Kirjaa en ole lukenut.

    Luulen ja tiedän kyllä, että jokainen meistä tekee maailmaa paremmaksi - omalla tavallaan. Kaikilla vain mahdollisuudet eivät ole samat. Kun noita oppeja neuvoja lukee, tulen vihaiseksi, noin meillä elettiin -70luvulla. Tässä taisi vain olla sellainen "välisukupolvi" jolloin ei millään ollut mitään väliä. EI kaikki, mutta. Ja se kuuluu kehitykseen.

    VastaaPoista
  9. Teessä onkin jotain, joka herättää kunnioitettavuutta. Minäkin juon sitä hartaammin kuin vertaa esimerkiksi kahviin.
    Voisin silti lukea kirjan. Varmasti tulee uusia ajatuksia.

    Juuri eilen syötiin kaapissa kolme vuotta ollut papusäilykepurkki, kun ei oikein muuta ollut. Metallipurkkisäilykkeistä tulee kyllä huonot fiilikset. Onko pahvipurkkisäilykkeetkin paha? Minä kun olen tomaattimurskan ja pahvipurkkipapujen ylin ystävä...

    VastaaPoista
  10. hei hassua, tajusin juuri hesaria lukiessani että tuo Teemestari-kirjailija on vanha lukion luokkakaverini. Täytyy ilman muuta lukea se kirja. ihan jo monesta syystä:)
    Minäkään en ikinä hörpi teetäni välinpitämättömästi. olen aina suhtautunut siihen tietynlaisella arvokkuudella. tuleehan se kaukaa, sillä on jo pitkä historia, se sisältää enemmän kuin voin aavistaakaan. se tee jota kotona juon, on käsinpoimittua ja hellästi vaalittua. siihen ihan selkeästi liittyy joku pieni rituaali, joka aamu.

    Ja purkkidokkari pitää muuten kans nähdä.

    VastaaPoista
  11. pysähdyttävä otsake.
    poimin kuin marjoja matkaevääksi näitä lauseita.
    paljon on tehtävää, paljon myös kiitettäviä, jotka yrittävät tehdä sitä hyvää työtä.
    illalla katsoin jussi gaalaa- joonas saartamon puhe oli ihan omaa luokkaansa sekin :)

    VastaaPoista
  12. Mine: No, päädyitkö juomaan teetä? Minun ainakin teki tuota kirjaa lukiessani jatkuvasti mieli teetä :)
    Merja: Totta, säilyketölkit ei ole mitenkään hyvä asia. Jännä juttu on tosin se, että tuotakin dokkaria katsoessa sitä monesti mietti, että no, jos säilyketölkit poistuisivat maailmasta, mitä sekin 12 lapsen äiti sitten tekisi elannokseen? Nyt hän raatoi siellä kaivoksella, mutta oli sentään töissä...
    Ikki: Toivottavasti teemme maailmaa paremmaksi...varmaan moni tekeekin, pienillä askelilla. Mutta se on hyvä, että asioita nostetaan esiin ja mietitään edes sitä, miten voisi tehdä fiksummin ja ekologisemmin.
    Liivia: Tuossa dokkarissa oli hämmentävää se, että yhteen säilyketölkkiin tuli aineksia noin kymmenestä eri maasta. Niitä kuljetettiin Euroopan halki edestakaisin ja lopulta Suomeen. Varmasti se tölkkikin on huono, mutta kummallisinta on, miten vaikeasti ja monimutkaisesti säilykkeet tehdään. Tuli ihan mieleen, että olisi paljon järkevämpää syödä lähiruokaa, käydä nostamassa perunat läheiseltä pellolta tms.
    Outi: Onko? Kiva juttu, kirja on loistava. Minäkin suhtaudun teehen vähän eri tavalla kuin kahviin. Kahvia tarvitsen kupin aamulla, jotta lähden käyntiin. Teetä juon ihan eri tilanteissa. Dokkari oli myös havahduttava, koskettavakin ihmisten tarinoiden kautta.
    Ritva: Voi kiitos :) Onneksi tosiaan on paljon ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään maailmasta paremman paikan tuleville sukupolville. Että jotain jäisi meidänkin jälkeemme. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
  13. Koko aikuisikäni olen aina juonut aamuisin teetä. Nykyään hitaasti ja nauttien. Aamun Hesarissa oli juttua Teemestarin kirjasta, vaikutti oikein mielenkiintoiselta. On vielä niin uusi kirja, että ei voinut varata kirjastosta.

    Säilykepurkki tarina pitäisi nähdä, vaikka en juurikaan säilykkeitä syö.

    VastaaPoista
  14. Viimeviikolla aamu-tv:ssa haastateltiin sekä Teemestasin, että Säilöttyjä unelmia -dokumentin tekijöitä. Kiinnostus heräsi jo silloin, syveni nyt.

    VastaaPoista
  15. Taas on todettava, että olen ihan jälkijunassa. Kirjan nimi siirtyy nyt kesäluettavien listaan ja tuo dokkari. No, se nähdään sitten joskus. Mutta ehkä en valita kun vettä sataa, on sitten kesällä vettä, millä käydä suihkussa.

    VastaaPoista
  16. Minulle tee tuo mieleen tämän hetken. Tee on minulle pysähdys. Kuppi teetä on minulle syy lorvailla hetki.
    Ongelman keskellä kuppi teetä. Kuppi teetä rauhoittaa. Teen juonti on minulle hetki että aika pysähtyy ja sitä haluankin.
    Enkä ole säilykkeiden ystävä. Haluan mandariinin puusta (jos mahdollista) enkä purkista. Meillä jakaudutaan kahteen leiriin kun tulee kyse herkkusienistä. Ei tarvitse sanoa että haluan ne tuoreena ja poika vain purkista. Sanoo ettei maku ole sama. No ei olekaan, myönnän. En silti tuomitse niitä jotka purkkiruokaa ostavat ja syövät ja jotka juovat vain kahvia.
    Minä vaan näin teen. Ai niin "paras" mitä purkkiruokiin tulee, on se että tiedän erään joka sairaanhoitajana opiskelee ravitsemusterapeutiksi ja syöttää lapsilleen purkki ravioleja...ja heillä ei se ole rahasta kiinni.
    Sinulle kiitos aina yhtä mukaansa tempaavista ja innoittavista teksteistä ja kuvista.
    -Anne

    VastaaPoista
  17. Marjatta: Minä en osaa aamulla juoda teetä, siinä on joku juttu. Silloin tarvitsen kahvia, varmaan vanha tapa. Muuten tee on kyllä hyvää ja tykkään juoda.Teemastaria voin kyllä suositella.
    Olina: Haa, minä en nähnyt noista kumpaakaan, olisi ollut tosi kiinnostavaa. En ikinä katsoa aamutelevisiota, tarvitsen aamulla vain hiljaisuutta :)
    Pikkujutut: No, tuo kirjahan on vasta juuri ilmestynyt, joten et ole yhtään jälkijunassa. Niin, minullekin tuli sama olo, etten valita sateista, en tuulista, en pakkasesta.
    Anne: Tee on pysähdys, se on hienosti sanottu. Minäkään en ole säilykkeiden ystävä, paitsi tomaattimurskan, hernekeiton ja papujen. Hernekeittoa olen tainnut tehdä vain kerran itse...

    VastaaPoista
  18. Hui, hätkähdin viimeisen kuvan kohdalla. Otin eilen lähes täsmälleen samanlaisen kuvan lähes täsmälleen samanlaisesta kyntteliköstä :)

    VastaaPoista
  19. An nyt tippuu sen verran sädekehä pääni päältä kun oikein muistelen että ostan kyllä (harvoin)määrättyjä tomatteja purkissa ja teen niistä kastikkeen esim. Lasagneen tai pizzaan. Niin ja sinä muistutit myös siitä ostan punaisia papuja purkissa ja syön niitä pari kertaa vuodessa. Hernekeittoa meillä ei kaupoissa ole mutta silloin kun asuin Suomessa en keittänyt sitä itse kuin kerran ja totesin että purkista vaan. Mutta raviolit sun muut jätän kaupan hyllylle..." nee, danke"...
    -Anne

    VastaaPoista
  20. Molemmat kiinnostivat, suositusten jälkeen entistä enemmän:)

    VastaaPoista
  21. Tee-ihminen, minäkin. Aina ollut.

    Säilöttyjä unelmia on kiinnostanut siitä asti kun näin sen mainospätkän.

    VastaaPoista
  22. Frost: Ihanko totta? Taidetaan kumpikin tykätä kattokruunuista.
    Anne: Harvalla taitaa olla sädekehää, onneksi. En ole hoksannutkaan, ettet asu Suomessa. No, täällä tuota hernaria purkissa kyllä kuluu, ainakin meillä. Halpaa, helppoa ja hyvää.
    RvaReipas: Kiva kuulla :)
    Susa: Minusta on vasta kuoriutumassa tee-ihminen, kunnolla. Olen ollut enemmän kahvi-ihminen, mutta se on taitanut vähän muuttua.

    VastaaPoista
  23. Aikamoista, Teemestarin kirja on serkkuni kirjoittama <3 En ole vielä lukenut, pitäisi.

    VastaaPoista
  24. Erika: Voi että! Sun täytyy lukea se, loistava kirja :)

    VastaaPoista