lauantai 14. tammikuuta 2012

Tuulihattu, tuulikello, tuulimuna, tuulisydän

Aurinko meni pilveen, minä en. Agnes Obel laulaa joenrannasta.
Voiko ihmisen silmistä nähdä, asuuko hän meren rannalla vai sisämaassa?
Soitan pitkiä puheluita, syön pizzaa ja mietin, että tuulitakki on kaunis sana.
Tuulihattu, tuulikello, tuulimuna, tuulisydän.
Sydänääni, sydänkäyrä, sydänpäivä.
Mitä  yhdestä merestä, vuosista jotka odottavat, päivistä jotka hiipivät nurkan takaa?
Säännöt on tehty rikottaviksi, meret ylitettäviksi ja päivät elettäviksi.
Jos sanoja ei ole, musiikki kuljettaa ne luokseni.

22 kommenttia:

  1. Voi, Obel on hurmaava. Musiikissaan on runoutta. Tuo kultainen tyyny ja kassi, hurmaavia nekin. Arjen kultareunoja!

    VastaaPoista
  2. Näistä mieluiten tuulihattu!

    Mutta mitä ihanuuksia nämä kuvat tursuavat; tuo sohva, tuo sinappi tyyny ja tämä vipan kuvan veska, heti nuo kaikki mulle tänne thänks!

    VastaaPoista
  3. Onneksi on musiikki! Meillä valtavan tärkeä asia. JA onneksi on lunta - valoisaa. Takkatuli ja täytettyjä paprikoita :)

    Viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
  4. Merruli: Mies löysi Obelin ja antoi hänet lahjaksi :) Kiitos, totta arjen reunat voi kuorruttaa pienillä kivoilla jutuilla.
    Liivia: Joo, tuulihattuja minullekin kiitos. Perimme tyttären sohvan, kun hän lähti. Löysimme sen yhdessä kirpparilta reilu vuosi sitten ja olen niin iloinen, että sain sen tänne. Se tuo mieleen rakkaan ihmisen ja siinä on hitsin ihana pötkötellä.
    Ikki: Minä kuuntelen ihan liian harvoin musiikkia, vaikka se on minulle tärkeää. Oi takkatulen minä haluaisin :) Samoin sinne!

    VastaaPoista
  5. Täytyykin tästä lähtien seurata näkyykö meri jonkun silmistä. Se olisi kaunista. Meilläkin syödään tänään pizzaa - ja oleskellaan uudessa huoneessa. Paljon muutakin uutta on ilmassa, sanoo ent-life-by-Ansku, nyk-Anna V. :)

    VastaaPoista
  6. Kuulosti niin juhlavalle ja runolliselle.

    Tuulitakki edustaa minulle vain jotakin käytännöllistä ja kahisevaa. Se lyö leimansa koko sanaan. Tuulikello on kaunis-sana. Tuulihatusta tulee mieleen joku, joka ei osaa päättää tai ei pysy päätöksessään. Muut kyllä syövät sen.

    Minä vein esikoisen ostoskeskukseen ja sillä aikaa kaupunki oli jäänyt lumen alle. Uskomatonta, mutta totta. Se herättää minussa leipojan ja paistan täällä sämpylöitä omille, sekä lainatuille lapsille.

    Niin ja vein miehen sinne. Tykkäsi. Sitten vein sinne joulukadun moskeijaan. Teistä taisi olla enemmän hyötyä meille, kun meistä teille:).

    VastaaPoista
  7. Anna V: Minustakin se olisi kaunista, en tiedä, näkyykö, mutta voisi näkyä. Ai, sinulla on uusi blogi, pitää mennä heti katsomaan.
    Mine: Minua nauratti nyt kamalasti, anteeksi. Kyllä teistä oli paljon paljon enemmän hyötyä ja iloa meille kuin meistä teille, ihan varmasti. Osasitte kertoa niin paljon mielenkiintoisia juttua. Mutta siellä on lunta?! Kääk ja vau ja olen kade. Täälläkin on lunta, mutta näkisin mieluummin lumeen peittyneen Istanbulin. Kiva muuten, että mieskin tykkäsi :)

    VastaaPoista
  8. Minä söin eilisen pizzan jämiä ja sitten kahistelin goretex-takissa ulos.Tuulee, vettä sataa ja minä pakenen youtuben musiikin kautta lämpimään..

    VastaaPoista
  9. Katson peilistä näkyykö sekin silmistä jos ihmisen on melkein pakko asua meren rannalla ettei ahdistuisi.
    Minustakin tuulitakki on kaunis sana, mutta aika harva tuulitakki on kaunis.
    Kaunis on myös pari postausta sitten ollut kuva nukkuvasta koirastasi. Kuin maalaus!

    VastaaPoista
  10. Pikkujutut: Minäkin söin, juuri jämiä. Ulkona en ole tänään käynyt ollenkaan. Niitä puheluita vaan ja äsken lautapelejä. Nyt aiomme katsoa Iris-leffan.
    Pirkko: Niin, ehkä sekin voisi näkyä. Minäkin ajattelin just noin, että kaunis sana, mutta harvoin se itse takki on kaunis, kylläkin käytännöllinen. Kiitos :)

    VastaaPoista
  11. Luulisin, että sisämaalaisuus näkyy. Luulen, myös että ilme hieman muuttuu; avartuu,kirkastuu merenrannalle päästessä, kun saa olla tuulitukka sydänyönä...
    Obeliin pitää tutustua.

    VastaaPoista
  12. Kauniita sanoja ja mietteitä. Sanoista minun lemppari sydänääni. Tuo mieleeni sen kun kuulin ensimmäistä kertaa poikani sydänäänet :}

    VastaaPoista
  13. Ihanan näköisiä kurkistuksia teille, varsinkin sohva. Ja naamio.

    VastaaPoista
  14. minä mielelläni ajattelen että minun silmistä näkyy se meri. olen syntynyt merenrantakaupungissa, ja asunut, hetkinen..no ainakin 17 vuotta meren äärellä. tai siis noin niinkun merenrantakaupungissa juu. kieppauksia sisämaahankin on tullut tehtyä, mutta meri se on aina meri.
    se näkyy ehkä siristelynä silmissä ja rypyissä silmien ympärillä kun aina täytyy siristellä kun mereltä tuulee;)

    VastaaPoista
  15. Rouva Kameleontti: Ehkä se sitten on niin. Tuulitukka sydänyönä kuulostaa ihanalta, sellainen minäkin haluaisin olla.
    Aleksandra: Kiitos. Minäkin muistan sen hetken, kun kuulin sisältäni toiset sydänäänet. Aika koskettavaa.
    RvaReipas: Kiitos, naamio on häämatkalta kauan sitten.
    Outi: Sinun silmistä näkyykin, olet se Myrskyluodon Maija. Mutta se on se joku asenne...minullakin on silmän reunat jo kovin rypistyneet, mutta ehkä se kertoo myös naurusta ja vähän merestä.

    VastaaPoista
  16. Täällä vielä Tuuli laulaa vaikka pitäisi nukkua.
    Sydänäänet ovat huikeita, sydänkäyrä pahaenteinen.
    Meri näkyy silmistä, naamion takaakin.
    Kultainen kassi, ihana! Omassa kädessäni roikkuessaan se näyttäisi varatetulta :-)

    VastaaPoista
  17. Tuuliajelulla on oikein leppoisaa kun olisi vielä mukana tuulihattuja kermavaahdolla.......
    tuulentupa ja tuulenviemää....sinä teit minusta runollisen :-)
    Kyllä silmistä näkyy kaikenlaista ja minun silmistä kuvastuu järven vesi vaikka merikin on tuttu juttu,
    siellä vaan saa helpommin tuulitukan ja minun tukka pitää olla ojennuksessa.
    Poikani sanoo että silmistäni näkee jos jotain on vialla. Näkee ilonkin ja ne ryppyjonot on kummastakin.
    Myrskyluodon Maija oli hyvä filmi ja musiikki myös, sellaista voimaa antavaa ainakin minulle.
    Sohvasi on hyvä syli siihen käpertyä jos on ikävä meren takaa tytärtä.
    -Anne

    VastaaPoista
  18. Kauniita sanoja. Toivat mieleen hetkessä elämisen. Tuntuu, että itse olen kuin tuuliviiri, jonka silmistä näkyy milloin alkaa suurkaupunki ahdistamaan, mutta myös milloin taas sieltä ei milloinkaan haluaisi poiskaan. Toisaalta jälkimmäisen takana on tunne kodista. Piilopaikka, jossa on aina lämmintä ja pehmeää. Paikka, jossa voi haaveilla asuvansa pienellä kallioisella saarella Suomen saaristossa :)

    VastaaPoista
  19. Tämähän on silkkaa runoutta, joka tuo esiin paljon hienoja mielleyhtymiä. Jään nyt makustelemaan niitä.

    VastaaPoista
  20. RvaVaaksanheimo: Minäkin kukun yömyöhään viikonloppuisin. Jos en kävisi töissä, olisi päivärytmi varmaan ihan erilainen. Suloista sunnuntaita sinne!
    Anne: Tuuliajelulla on joskus mukavaa olla, mutta ei koko elämää. Minullakin on tuulitukka, tai se näyttää sellaiselta, vaikkei olisi tuultakaan. Siitä on tosi kauan, kun olen nähnyt Myrskyluodon Maijan, mutta se biisi rupesi heti soimaan päässä.
    Uusi Aamu: Kiitos. Tuuli-sanasta löytyy vaikka mitä johdannaisia, hauskaa. Tuuliviirinä on ihan hyvä olla. Minustakin ääripäät ovat mukavia, suurkaupungit ja yksinäiset saaret. Tarvitsen kumpaakin.
    Jaana: Kiitos, kiitos. Makustele toki ja mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
  21. Vasta nyt pääsen tänne asti uuden vuoden toivotuksineni ja heti soi Agnes Obel <3 Meillä pienin nukahtaa Agnesin lauluun, ja vähän Ipanapan Iltalauluihin :) Tuulihatut on semmonen lapsuuden rakkaus; ja itse asiassa 80-luvulla Turun Ylioppilasteatterissa esitettiin semmosta näytelmää kuin "Tuulihattu ja Pingviini". Olisko se sitten kasariedeltäjä Heinähattu ja Vilttitossulle, mene ja tiiä :D

    Sohva on aivan huippu. Muutenkin kuvat on upeita, Istanbulkin noissa aiemmissa <3

    VastaaPoista
  22. Erika: Kiitos samoin sinne! Ai sinä pidät myös Obelista, hauskaa :) Teidän pienellä on myös hyvä maku. Tuulihattu ja Pingviini kuulostaa aikas mukavalta. Tuota ne kyllä vielä ehtinyt nähdä, kun ei asuttu silloin täällä. Joo, sohva on ihana, juuri nousin siitä lukemasta.

    VastaaPoista