torstai 19. tammikuuta 2012

Unohdin tietysti puuterihuiskun


Taivalsin läpi lumen ja tuiskun, unohdin tietysti puuterihuiskun.
Sen sijaan oli pipo silmillä, räkä poskella ja vettä kengässä.
Mietin kuolleiden ihmisten polvilumpioita, silokallioita ja pitsipuita.
Ostin lapikkaat, liian pienet, annoin lapselle.
Nyt se voi lapikoida kouluun. 

18 kommenttia:

  1. Minusta onkin nyt mielenkiintoinen vaihe lapsen pukeutumisen kanssa. Kun siitä vaikeimmasta 'ollakko lastenvaatteissa vaiko nuortenvaatteissa'-vaiheesta on päästy, niin nyt on aika jännien vaatteiden aika. Alkaa sitä omaa tyyliäkin löytymään. Ja sitten voi vaikka kipata lapselle, jos itelle ei mahdu.

    Mulla tulee tuosta biisistä mieleen mun mies:)

    VastaaPoista
  2. puuterihuisku näillä keleillä onkin aika ehdoton. etenkin jos sataa puuterilunta. täällä tuli tänään vaakalunta. se lienee sukua vaakamambolle, joka on kuitenkin eteläisempi laji.
    Lapikkaissa olisi kiva lapikoida. vaikka onhan mulla huopikkaat. niillä huopaan sitten kinoksissa paapuurista tyyrpuuriin. ja takaisin.

    VastaaPoista
  3. Liivia: Minulla soi jostain syystä koko päivän tuo biisi päässä. Just silleen ärsyttävästi, kun joku kipale jää soimaan ja soimaan. Minua harmittaa, että tämän ikäisille tytöille on tosi vähän (mun mielestä) kivoja vaatteita tarjolla. Mutta tällä meidän neidillä tuntuu jo olevan oma tyyli..lapikkaat kyllä kelpasi kirkuen parkuen. Maksoivat vain kympin kirpparilla.
    Outi: Totta! Silloin sitä kyllä tarvitsisi. Mutta tänään siitä ei olisi ollut paljon hyötyä. Junakin oli tunnin myöhässä, kun lähdin Turkuun päin.Sinä voit nyt soutaa ja huovata edestakaisin :)

    VastaaPoista
  4. Minulla oli lapikkaat 80-luvulla. Harmittaa, että hävitin ne jossakin vaiheessa. Nyt olisi käyttöä omissa tai tyttären jaloissa.

    VastaaPoista
  5. Oli pipo päivä täälläkin-räkätettiin toisen tyttären kanssa räkä irrotti nenäkorunkin...
    tykkään sinusta.Kiitos taas kerran Tuulen naapurista.

    VastaaPoista
  6. Minullakin on lapikasmuistoja: tokaluokan luokkakuvassa kevättalvella 1982 istun onnellisena sinisissä vakosamettihaalareissani sekä nahkaisissa lapikkaissani. En ole varmaan koskaan ollut niin muodikas. Ehkä pitäisi useammin muistaa se puuterihuisku. :)

    VastaaPoista
  7. täällä oltu samanlaisissa filiksissä vaikkei biisi soinutkaan päässä, mutta jonkun näköistä huiskua olis tarvittu kun pulkassa vedät lapsia kaksi ja puol km ja takas ja niitä lapikkaita myös. sellaiset kun löytäs kirppailta.

    VastaaPoista
  8. Linnea: Minulla ei ole koskaan ollut, nyt haluaisin kyllä sellaiset. Mutta nuo oli just sopivat tytölle, jolla on vielä pari-kolme numeroa pienempi jalka.
    Maria: Oho! Räkä irrotti nenäkorun, se on ollut jo aikamoinen räkä :) Ja samoin!
    Katja: Minä en ala mitään, kaikilla muilla on ollut lapikkaat kuin minulla. Vakosamettihaalarit mullakin on sentään ollut.
    Mira: Oho, sulla kuule ruis ranteessa kasvaa, kun vedät lapsia pulkassa. Nämä oli jo toiset lapikkaat, jotka näin kirpparilla. Ekalla kerralla jäi harmittamaan, kun en ostanut niitä, nyt onneksi ostin.

    VastaaPoista
  9. lapikkaat olis kyllä kivat! Hyvä että oli lapselle sopivat, ettei ihan turha ostos ollut:)

    VastaaPoista
  10. Hah, ja nythän on lapikaskelitkin! Johanneksella on kanssa hienot! lapikkaat mutta ovat ihan unohtuneet kun on ollut niin huonoa tämä talvi. Huomena jalkaan, otan kuvankin jos inspiraatio iskee:)

    VastaaPoista
  11. Minä en kyllä ole lapikas-ihminen, ja vielä vähemmän tyttäreni, jolle on ihan mahdoton ostaa vaatteita. Parempi kun hoitaa itse. Perään pitää tosin vielä katsoa, ettei mene ihan mahdottomaksi ja liian aikuiseksi.

    Meillä täällä on ollut ihanian aurinkoisia talvikelejä, ei tietoakaan tuulesta ja tuiskusta.

    VastaaPoista
  12. Aleksandra: Minustakin olisi, mutta hyvä että nuo sopi lapselle ja se vielä tykkäsikin niistä.
    RvaReipas: Totta, ne ovat ainakin hitsin lämpimät. Ota ihmeessa kuva :) Mukavaa perjantaita.
    Jaana: Minä saan ostaa vielä vaatteita tälle "pienelle", ja hän tuntuu onneksi tykkäävän enimmäkseen siitä mitä ostan. Iloista viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Voi, mikä mainio sana : lapikoida
    :D

    VastaaPoista
  14. Hymyillytti. Miehelläni on "kuolleen"ihmisen jänteet polvessa ja mulla polvinivelet titaania ja muovia.
    Lapikkaita ei ole ollut koskaan, huopatossut sen sijaan oli.
    Ja nuo "korvamato" -biisit on hirveitä kun tarttuvat ja vaan jatkavat sointiaan, aamusta iltaan...

    VastaaPoista
  15. Kaupungissa taas. Mieli vielä jossakin matkalla.

    Täällä katselin tietysti mattoa. Onko se Se matto? Kaunis ja hillitty joka tapauksessa. Matto-asia taitaa nousta aktiivisen haluamiseni tasolle.

    Hyviä lapikointeja viisikymppiselle:).

    VastaaPoista
  16. Sari: Sitä voisi tosiaan ruveta käyttämään.
    Ikki: Minullakin on paljon rautaa polvissa. Minullakin oli lapsena huopikkaat, muttei sen jälkeen. Ne taitaa olla aika liukkaat.
    Sanni: Hihih, siitä vaan lumeen lapikoimaan :)
    Mine: Kiva, että pääsit turvallisesti kotiin. On se Se matto. Meille ainakin kerrottiin, että se olisi vanha matto Kurdistanista, en tiedä pitääkö paikkansa, mutta ihastuimme siihen, sillä se oli jotenkin erilainen kuin mikään muu mitä näimme. Ja aika tavalla neliön mallinen. Ja kiitos, terveiset meni perille :)
    Ari: Kiitos kovasti :)

    VastaaPoista