perjantai 10. helmikuuta 2012

Ajoimme niin etelään kuin pääsee

Osa kuvista miehen, kiitos.
Ensimmäinen maailmansodan viimeinen veteraani kuoli. Viimeinen, joka muisti. Nyt meillä on enää tarinoita ja kuvia.
Ajoimme niin etelään kuin pääsee. Auton ikkunat jäätyivät sisäpuolelta ja hirvi juoksi tien yli.
Kävelimme häikäisevillä rannoilla ja söimme lohisoppaa.
Tulimme kotiin punaposkisina ja onnellisina.
.

34 kommenttia:

  1. Ha, tunnistan tuon pyöräilijän. Teidän varjot ovat näköjään sukua sille.

    VastaaPoista
  2. Voi miten ihania kuvia!!!
    Näissä on niin onnellinen tunnelma.

    Just pari päivää sitten mietin, että en ole koskaan käynyt Hangossa ja että tahtoisin nyt sinne lähteä.

    VastaaPoista
  3. RvaReipas: Haa, se olet sinä? Vai minä? En osaa pyöräillä nimittäin hitaasti.
    Celia: Kiitos :) Oli onnellinen päivä. Tuntui, että sain 100 % lisää energiaa tuolla auringossa. Muina päivinä olen vain katsellut aurinkoa sisältä ja kaivannut ulos. Hanko on ihan suloinen, ensimmäinen kerta minulla talvella siellä.

    VastaaPoista
  4. Noin etelässä en Suomessa ole käynytkään. Ihastuin kuviin, maisemiin, pyöräilijään ja sinun lapasiisi (kintaisiin? rukkasiin?). Pakkasessa on kyllä puolensa - helmiauringossa aina.

    VastaaPoista
  5. Etkö, kannattaa käydä. Juu, ne ovat kintaat ja vielä hauskasti niissä on nauha, joka menee kaulan ympäri kuin lasten kintaissa. Ostin ne aikoinaan tyttärelle, mutta nyt kun hän lähti sinne, missä kintaita ei tarvitse, sain nämä käyttööni. Tykkään niistä kamalasti.

    VastaaPoista
  6. Tulipa kuvista kiva olo :) Ulkoilu-ja reissupäivä kuulostaa hyvältä. Jälleen yksi minulle vieras paikkakunta.

    VastaaPoista
  7. Kun olisin tiennyt, olisin keittänyt teille teet!
    T. Jäätyneen räsymaton omistajatar :)

    VastaaPoista
  8. Joo mäkin huomasin hesarista tuon naisen kuoleman-oli ollut 17v kun oli sodan viimeisissä hetkissä mukana ei tosin rintamalla-huikeaa ajatella 110 vuotiaan muistamia asioita...nämä kuvasi tuoksuvat talvelta ja -onneksi meilläkin oli kalasoppaa:) olisin muuten ollut tosi kateellinen.

    VastaaPoista
  9. Milla: Kiitos, kiitos. Ei valitettavasti ollut koko päivä, ihan vaan pari tuntia, mutta sekin virkisti mahdottoman paljon. Hanko on kiva!
    Petriina: Kiitos.
    Kirjatoukka ja Herra Kamera: Ei ole totta!! Sinäkö asut tuossa talossa?? Kuvasin sen, koska se oli niin kaunis. Miten maailma voi olla näin pieni? Olen ihan häkeltynyt ja riemuissani täällä. Nauroin ääneen vähintään minuutin. Et sitten nähnyt meitä tuolla tarpomassa...ensi kerralla sitten :) Kiva, kun kommentoit. Nyt menen blogiisi katsomaan.
    Maria: Minusta tuo oli jotenkin koskettava uutinen. Noin ne asiat muuttuvat historiaksi. Kukaan ei enää ole kokenut jotain. Minä olen aina ajatellut, että on varmaan haikeaa, kun kaikki he, jotka muistavat minut pienenä, kuolevat.

    VastaaPoista
  10. En ala. Minäkin haluan Hankoon ja kuvaamaan Kirjatoukan kodin. Olin siellä melkein kolme viikkoa kesällä ja istuin rouva Kirjatoukan vieressä karuselliranassa. Yhdistin tosin vasta myöhemmin. Mutta SITÄ TALOA en nähnyt. Paitsi sisustuskirajastani Istanbulissa. Maailma on pieni. Niin pieni. Ja teillä Hankoon päiväretken matka. En ala.

    Ja olette niin söpiksiäkin vielä. Kiva teille:).

    VastaaPoista
  11. Mine: Eikö ole hassua! Tunnemme toisemme blogimaailmasta, muttemme tunnista toisiamme livenä. Ehkä siksi pitää laittaa itsestään välillä kuvia blogiin, että joku voi tulla nappaamaan hihasta. No, minä näin talon :) Kaunis, niin kaunis. En vain osannut yhdistää asioita. Kirja on minulla kirjahyllyssä, vasta juuri ostin sen. Kiitos ja ihanaa viikonloppua sinne unelmiemme kaupunkiin!

    VastaaPoista
  12. What a wonderful and interesting blog.
    Discovered you via Judith!

    ♥ Franka

    VastaaPoista
  13. Minulla se kirja oli ollut jo kauan. Kirjatoukkaankin olin pitänyt jo jonkun aikaa yhteyttä. Jostakin hänen bloginsa kuvasta yhtä-äkkiä yhdistin sen kodin siihen kirjaan. Nyt minulla on Annan Istanbuliin houkuttelu menossa. Voit ruveta kaveriksi hehkuttamaan, niin ehkä onnistuu. (Anna varmasti käy täällä vielä lukemassa, niin käytän tällaista tehokasta piiloviestintää:).

    No niin, mutta nythän minulla olikin menossa tällainen romanttinen ilta kahden mieheni kanssa. Pitänee siis siirtyä tuonne tosielämään.... Kaikki lapset on yökylässä koko viikonlopun...

    VastaaPoista
  14. Franka: Thaks :) I think it´s very nice, Judith visits here, even she doesn´t understand english. I must check your blog now :)
    Mine: Minä ostin vasta pari viikkoa sitten, mutta olin jo aiemmin lehteillyt kirjaa. Aivan ihania kuvia ja tunnelmia. Minä voin hehkuttaa Istanbulia ihan koska vaan ja vaikka kuinka paljon. Ikuinen ikävä sinne :) Hups, nopeasti miehen luo, hopihopi.

    VastaaPoista
  15. Tämä on nin hauska ja jotenkin SULOINEN yhteensattuma! Kirjailijatar Hangossa, ja sitten vielä Mine Istanbulista asti, ja minä ehkä pian Istanbulissa, ja usein kyllä Turussakin, ja ristiin mennään ja TOIVOTTAVASTI yhteen käydään. Minelle ihanaa iltaa, Kirjailijattarelle tietysti myös! Kiitos kun pidit kodistamme, ja siitä kirjasta.

    VastaaPoista
  16. onnea on... meilläkin oli lohisoppaa tänään! viikonloppuja!

    VastaaPoista
  17. Kirjatoukka...: No niin oli :) Matkusta ihmeessä Istanbuliin. Me olemme menettäneet sydämämme Istanbulille, jo kolme matkaa takana ja varmasti monta myös edessä. Mutta hei, ota toki yhteyttä, jos tulet Turkuun, meidän parvekkeella ei juuri nyt tosin ole jäätynyttä räsymattoa merkkinä, joten parempi jos ilmoitata etukäteen :) Ihanaa viikonloppua!
    Mira: Lohisoppa on niin hyvää. Söin Porvoossakin lohisoppaa, ilmeisesti rannikolla kuuluu syödä lohisoppaa.

    VastaaPoista
  18. Tutun näköinen pyöräilijä :) Hangon olen kokenut vain tuulisena mutta aurinkoisena huhtikuun päivänä, kesäinen ja talvinen kaupunki vielä edessä!

    VastaaPoista
  19. Hei vielä ...huomaan että juuri ymmärsin miksi tuo uutinen lehdessä kosketti minua oli se että tajusin viime syksyn äkillisen sairastumiseni mukana tajuavani teholla ajattelevani mitä minusta jää ja mitä olisin halunnut vielä sanoa rakkaimmilleni...jokainen hetki on hetki jossa elämä jatkuu jotenkin jossakin muodossa...

    VastaaPoista
  20. Ihana Hanko, voisin olla siellä aina!

    VastaaPoista
  21. oi, lohisoppa näyttää namilta! mutta miten kaikki sun vaatteet näyttääkään niin tutuilta...? pusukuva on söpö :)

    VastaaPoista
  22. Ihania talvisia kuvia synnyinkaupungistani! Viimeksi syksyllä käytiin tuolla samalla rannalla ja kahlailtiin kauas kauas, niin ihanat nuo hangon hiekkarannat, kumpa joskus voisin taas asua siellä!

    VastaaPoista
  23. Juuri eilen haaveilin oikein urakalla talvimatkasta Hankoon. Nämä auttoivat ehkä vähän....tai sitten vain lisäsivät hinkua.
    Ja tuolla yhdessä ikkunassa asuu ihminen, jota menisin tapaamaan:)

    VastaaPoista
  24. Tuulitukkapyöräilijapatsas. Tuli reipas olo.

    VastaaPoista
  25. voi mitä talvikuvia, ihan tuntee pakkasen ja auringon poskissaan. ja kyllä se aurinko jo lämmittääkin, ainakin noin etelässä;)
    Ja nyt pääsit jäällekin kävelemään!
    ps. hotellilaivassa tais olla väljää näillä keleillä..?

    VastaaPoista
  26. Sokerikorppu: Oho, sinulla on tuulitukka profiilikuvana :) Hauska sattuma. Minusta tuo on aika kiva patsas.
    Maria: Voi että. Niinhän se juuri on. Kummallista, miten meidät yleensä pitää pysäyttää aika rajusti, ennen kuin ymmärrämme, mikä elämässä on kaikista tärkeintä. Tulee ajateltua ja huolehdittua niin turhista asioista. Ihanaa viikonloppua sinulle!
    Kuukki: Minäkin...ehkä. Tottuisinkohan pieneen kaupunkiin? Ehkäpä.
    Etta: Eikös vaan? :) Mä olen käyttänyt rukkasia, pipoa ja kaulahuivia koko talven. Ne päällä tuntuu, että sä olet lähellä :) Kivaa, että olet jälleen netin ääressä. Mukavaa viikonloppua!
    Kata: Ai sinä olet syntyperäinen hankolainen, aika ihanaa. Mekin kävimme muistaakseni syyskuussa viimeksi tuolla ja ajattelin, että olisi ihanaa päästä talvella Hankoon. Nyt pääsin, vähän yllättäen ja nopeasti, mutta kuitenkin. Oli ihanaa.
    Liivia: Oho, ei kai vaan sama ikkuna, josta on tässä jo puhuttu? Hanko oli ihana näin talvellakin. Varsinkin, kun aurinko paistoi. Tai ehkä Hangossa paistaa aina aurinko, mene ja tiedä.
    Linnea: Eilen oli kyllä niin kylmä, etten olisi tarennut pyöräillä.
    Outi: Minä pääsin meren rantaa, jee! Teki niin hyvää, ehkä ehdin huomennakin taas jäälle. Tänään on paljon muuta ohjelmaa. Koko kaupunki oli tosi hiljainen, muutamia ihmisiä siellä täällä. En ole käynyt vielä kesä-Hangossa, silloin taitaa olla ihan toisenlaista.

    VastaaPoista
  27. Amazing pics!
    Wonder.derful blog!
    Greetings from Poland
    M

    VastaaPoista
  28. Maggie: Thanks :) Greetings from frozen Finland!

    VastaaPoista
  29. No tämä matonomistajatar juuri:) Terkkuja myös hänelle, kyllä täältä viellä tullaan!

    VastaaPoista
  30. Liivia: No arvasin :)Kyllä maailma on tosiaan pieni suuri ja ihmeellinen.

    VastaaPoista
  31. Hyytävän hienoja kuvia! Eka ja vika on sellaisia, joissa todellakin silmä lepää ja niitä voi tuijottaa pitkään (justiinsa niin tein). Hauska nähdä kesäkaupungiksi mieltämästäni paikasta lumikuvia! Niin ja punaiset posket ja yhdessäolo tekevät onnelliseksi!

    VastaaPoista
  32. Tie on kevyt: Ei onneksi ollut kovin hyytävä ilma. Mutta kyllä tuota maisemaa tosiaan jaksoi tuijottaa vaikka kuinka kauan, ihan älyttömän rauhoittavaa.

    VastaaPoista
  33. Minä tein viikonloppuna lohisoppaa miehelle ja sen veljelle.

    Veli, joka _ei pidä kalasta_, sanstsasi. Tuli hurjan hyvä mieli.

    Mutta vähän harmittaa se, että sopan valmistuttua olin niin nälkäinen, etten jaksanut ottaa sopasta kuvaa, vaan ammensin helmeilevän kermaliemen ja sattumat samantien suuhuni. Se oli nimittäin aika kaunis soppa kanssa, olisi ansainnut tulla kuvatuksi.

    VastaaPoista