sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Islanti - takk fyrir


Reykjavikissa on pakko ostaa villaa, jollei lankana niin sukkina, pipoina ja paitoina.
On myös pakko istua kivoissa kahviloissa, vaikka masu olisi jo ihan täynnä.
Reykjavikissa on myös ihana kävellä, jollei satu satamaan. Ja sitä sattuu aika usein. Mutta sitten voi toisaalta mennä sinne kahvilaan pitämään sadetta.
En ollut koskaan ollut hevosen selässä. Kuvittelin, että minunlaiseni viedään pikkupikkuvaellukselle helppoon maastoon. Vielä mitä. Kiersimme kahden tunnin lenkin vaihtelevassa maastossa ja ylitimme kolme kertaa joen, jonka vesi virtasi niin korkealla, että kengät kastuivat. Kaksi ratsastajaa tippui hevosen selästä matkan aikana. Ainoa ohje oli, että ohjaksista vetämällä heppa pysähtyy. Sillä mentiin ja tulin ehjänä takaisin tallille, vaikka hevoset välillä yltyivät ravaamaan. Jee! Ältra oli omapäinen, mutta kiltti.
Osa kuvista miehen, kiitos.
Kiitos Islanti ja islantilaiset. Takk fyrir. Tämä oli suuri pamaus.

17 kommenttia:

  1. Kiitoksia matkasta, upeita kuvia! Alkoi kyllä polttelemaan.

    VastaaPoista
  2. Ainakin tuo kuviesi kahvila on aivan vastustamaton. Itse kävin juuri Köpiksessä ja sielläkin oli mieletön määrä ihania kahviloita,muun muassa löysin yhden joka oli kuviesi kahvilan kaltainen, samaan aikaan kirjakauppa, antikvariaatti ja kahvila. Miksi Helsingissä ei ole sellaisia?

    VastaaPoista
  3. Viimeinen lause kyllä tiivisti tunnelmat:D
    Mahtava tuliaiskokoelma teillä. Ja tuolla alussa oli hieno lamppu.
    Hevosen selässä olen ollut vain kerran, eikä se heppa suostunut lähtemään liikkeelle, joten lyhyeen jäi sekin.
    Kiitos Islanti-reportaasista. Mulle tämä oli jo aika pamaus.

    VastaaPoista
  4. Sokerikorppu: Kiitos teille, kun olette jaksaneet katsella kuvia :)
    Jaana: Minä olen ihmetellyt ihan samaa! Miksei Turussa ole mitään tuon kaltaista, ihan tylsiä kahviloita vaan. Pitäisi varmaan itse perustaa sellainen. Ihan oikeasti mietittiin lapsenkin kanssa, että miksi suomalaiset kahvilat tai ainakin turkulaiset ovat suurin osa niin persoonattomia.
    Liivia: Juu, näin on :) Meren aarteita ja niitä villajuttuja. Niitä täältä tuodaan. Ja miehelle Opal-salmiakkeja, ihastui niihin. Tuo hevosvaellus oli aikamoinen juttu. Luulin tosiaan, että se olisi ihan helppoa, mutta reitti oli minun näkökulmastani aika haastava ja en ollut ollenkaan varautunut siihen, että hevoset voi lähteä ravaamaan. Huhuh! Meinasin tippua satulasta. Mutta olenpahan nyt ratsastanut issikalla Islannissa :)

    VastaaPoista
  5. Kiitän myös osaltani matkasta! Hevosen selkään mua ei saa, pelkään kuollakseni niitä.
    Mä olin kuvin melkein matkalla mukana, ainoastaan ne villat jäi mun osalta kaipaukseksi!

    VastaaPoista
  6. Wow, upeita kuvia Islannista! Luonto on niin upea juttu, Islannissa se varmaan tuntuu jotenkin erityiseltä. Heppatyttönä oon aina haaveillut issikka-vaelluksesta Islannissa, pitäisköhän sellaiselle mennä :-)

    VastaaPoista
  7. Suurkiitos tästä matkakertomuksesta!!!!!
    Ihan sanattomaksi menee.
    Kuvat ja tekstisi, niin kaunista!!!!
    Uljas pamaus!!!!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  8. Aivan ihanat oli nämä Islannin tarinat. Kiitos niistä kaikista. Kovin paljon ehditte iloksemme kuvaamaan ja kokemaan. Ja hevosellakin vielä ratsastamaan jokien poikki. Näen teidät siellä sieluni silmin ja se tekee minulle hyvän mielen. Hyvän mielen haaste on sinulle minulta odottamassa.

    VastaaPoista
  9. Kiitos kuvista ja tunnelmista! Odotin aina uusia ja näytin niitä muulle kotiväelle ja Islannin ystäville.
    Yksi kysymys: mikä tuo lasiselta näyttävä rakennus satamassa on?
    Varmaan mahtava kokemus tuo issikkaratsastus; minulta se jäi kokematta.
    Ai niin, siellä ei sada aina, sillä meille sattui niin hyvä tuuri, että viiden päivän aikana ei satanut ollenkaan! Nautimme kahvia jopa ulkokahvilassa. Mutta sateeseen ja tuuleen pitää varautua.
    Kiitos vielä kerran ja hyvää jatkoa sinulle! Terttu

    VastaaPoista
  10. Aikamoinen kokemus ekaa kertaa ratsailla! Hyvä että selvisit kunnialla loppuun!
    Tuollaiseen kirjakahvilaan voisi jäädä vaikka päiväksi pitelemään sadetta!
    Kiitos matkaraportista - houkuttelevat kuvat ja tekstit!

    VastaaPoista
  11. juu, ja mä jäisin näihin kuviin ja tunnelmiin asumaan, sopisko se?
    vähintään voisin muutta noihin kuvien kahviloihin, joissa on seinät täynnä kirjoja. unohtua sinne. hakekaa sitten joskus pois, jos muistatte.

    mä olen kans joskus yrittänyt ratsastamista, mutta se oli aika hupaisaa. hevonen teki ihan mitä sitä huvitti, tai lähinnä oli tekemättä, enkä mä sitä hennonnut ruveta komentelemaan, niin että keikuttiin siinä sitten tunti tai tovi.

    VastaaPoista
  12. kiitos itsellesi kun jaoit matkasi meille! nää on ollut niin mielettömiä!hurjat noi hampaat!!!

    VastaaPoista
  13. En ole päässyt kirjoittamaan tänne mitään. En tiedä mistä kummasta johtuu. No mutta kuitenkin asiaan. Voi miten upea reissu teillä on jälleen kerran ollut. Upeita kuvia. Kiitos.

    VastaaPoista
  14. Oi, Islanti vaikuttaa niin kotoisalta!

    Ja mainiota, että pääsit hepan selkään sinäkin. Eikös vaan ollut terapeuttista?

    VastaaPoista
  15. Upeita tunnelmia, upeita värisävyjä, varsinkin kolmessa ekassa kuvassa ja tuo kolmas kahvikuva on aivan mielettömän upea sävyiltään. Olen käynyt kurkkimassa Islannin matkaasi, upea maa ottaa kuvia. Kivi ja satama kuvastakin tylkkään kovasti ja kaikki ovat muutkin ovat upeita.

    VastaaPoista
  16. Kiitos kaikista hienoista kuvista ja tunnelmista! Olisi aika upeaa päästä tuonne joskus...

    VastaaPoista
  17. Ikki: Mun olisi pitänyt tuoda sulle villoja! Tietty. Siellä villa on edullista ja lankakin käsittääkseni aika edullista ja villavaatteetkin suht edullisia, kun ovat käsin tehtyjä.
    Martta: Voi mene ihmeessä! Me teimme vain parin tunnin vaelluksen, kun emme ole kukaan (paitsi tyttö vähän) ennen ratsastaneet, mutta sinähän voisit mennä monen päivän vaellukselle, olisi varmaan hienoa.
    Celia: Uljas kiitos! Ihanaa, että olit mukana :)
    Mine: Oi, menen heti katsomaan, kiitos ihanainen :) Minäkin olen vielä osittain siellä, vaikka olen kokonaan täällä. Olen osittain myös Istanbulissa, aina.
    Terttu: Kiitos kovasti. Tuo rakennus on uusi musiikkitalo Harpa, joka avattiin vajaa vuosi sitten. Sen on suunnittelut Olafur Eliasson. Ei käyty valitettavasti sisällä. Teillä kävi säiden suhteen hyvä tuuri.
    Tie on kevyt: No niin olisikin voinut jäädä. Me olimme tuolla aamiaisella, joka sekin oli loistava. Kiitos sinulle, että jaksoit pysytellä kyydissä :)
    Outi: Munkin hevonen teki just niin kuin se itse tahtoi. Se oli vähän oman tiensä kulkija. Toiset kulki jonossa tien toisella puolella, tämä yksin toisella puolella, aika huvittava kaveri.
    Mira: Kiitos, palaan haasteeseen viikonloppuna, nyt pää on ihan tyhjä.
    Villasukka: Kiitos kovasti. Jotain häikkää bloggerissa on ollut, joku muukin valitti. Mutta kiva, että tykkäsit :)
    Laura: Mun mielestä se oli enimmäkseen jännää, hiukan pelottavaa ja vähän terapeuttista :) Mutta voisin ehkä mennä jopa uudelleen, joten en mä liikaa säikähtänyt.
    Ari: Kiitos kovasti. Tuolla oli tosiaan ilo kuvata. Maailma oli jotenkin niin upean värinen. Harmi, ettei aurinko paljon paistanut, olisi saanut vielä hienompia kuvia.
    Merja: Kiitos sinulle. Tykkäisit varmasti Islannista.

    VastaaPoista