keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Äiti parsi peukaloni


Heräsin metsälähiössä. Äiti oli leiponut lohipiirakkaa ja parsi peukaloni.
Junassa mies oli kovin tärkeä, mutta vailla järkeä.
Lauttasaaressa tuuli, juotiin kahvia ja puhuttiin trendeistä. Ai niin, ja argentiinalaisesta tangosta.
Sitten oli nepalilaista ruokaa ja suomalaista keskustelua. 
Ai että olen taas mennyt junalla.
Minibistrokärrymyyjä huusi ovelta: ”Mitäs tänne?”
Ja nainen takana totesi: ”Jätkä on niin kuivunut, ettei kehtaa mennä avaamaan ovea.”
Illalla mentiin työhuoneelle ja lauloin kaksi tuntia. Patoumat lähti.
Sitten muistettiin lapsi, haettiin se ja tultiin kotiin.  

42 kommenttia:

  1. Tuttu kulma. Värikästä menoa. Minä kaipaan kunnon keskusteluja nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, oli vauhdikkaat ja niin mukavat päivät. Muutama ihana ystävä, hyvää ruokaa ja paljon junassa istumista.

      Poista
  2. minullakin olisi paljon parsittavaa täällä- monet villasukat.tänään parsin housejeni polven joka repesi kun aamulla liukastuin ja kaaduin -housut sekä polvi, vain housut parsin. lauttasaaren tuuli niin tuttu ;) ja nepalilaista minullekin kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen onneton parsija. Mä kursin, en parsi. Ihan tarkoituksella laitoin rikkinäiset sormikkaat käteen, kun menin äidin luo. Tiesin, että äiti kyllä tarjoutuu parsimaan :) Nepskuruoka on namia.

      Poista
  3. Sinähän tarinoit kuin Turkka Hautala. :) Olen vaan hiljattain lukemani kirjan lumoissa, mutta jotenkin tuli hieman samanlainen - ja silti erilainen - tunnelma mieleen. Laulaminen on ihanaa! Ja äidit ovat ihania, kun parsivat peukalot ja leipovat ja kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nolottaa tunnustaa, etten ole lukenut Turkka Hautalaa. Tai mitä noloa siinä nyt on, en ole lukenut montaa muutakaan kirjailijaa. Mutta Hautala kiinnoistaisi kyllä. Ai tarinoin vai? Ihmeellistä. Nyt mun on pakko lukea joku Hautala.

      Laulaminen on kivaa, vaikkei osaisikaan. Meillä on SingStar ja mulla oli uusi levy. Piti laulaa kaikki läpi.

      Poista
  4. Kotiintulo oli tänään itselleni päivän kaunein hetki.Täällä on aina ihana käydä virkistyn aina vaikka olisin ihan poikki.kiitos♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos näin käy :) Minä sain virtaa ihanilta ihmisiltä, joita tapasin eilen ja tänään. Onnellista.

      Poista
  5. Minäkin haluaisin nepalilaista ruokaa. Kuulostaa hyvälle ja eksoottiselle. Mahtaisikohan se olla sitä? Itse asiassa nyt kävisi ihan mikä tahansa ruoka. Pakko kurkistaa jääkaappiin...

    Hyvää yötä kondyktoori. (Olipa muuten vaikea sana. Piti ihan katsoa, että miten se kirjoitetaan. Mahtoiko mennä oikein nytkään?)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nepalilainen maistuu mun mielestä ihan intialaiselta. Ehkä niissä on jotain eroa, en tiedä. Mutta hyvää oli siis, nam :) Se muuten taitaa olla konduktööri...meidän tyttö sanoi aina lapsena konto, kun se oli niin vaikea sana. Käytetetään edelleen sitä versiota.

      Poista
  6. Kotiin on aina ihana palata. Vaikka mulla on kumma "takauma/trauma" lapsuudesta. Lähtiessäni aina siivoan, jotta koti on siisti.
    Laulaminen on terapiaa...sitä olen tehnyt koko ikäni. Vähemmän ja enemmän. Aina framilla ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin taannun kotona vähän lapseksi. Oi, laulaminen on kivaa, vaikken mitenkään erityisesti osaakaan laulaa. Parasta on, jos voi laulaa ihan täysillä.

      Poista
  7. Minä olen ollut nepalilaisessa vain kerran, ja siitä on vuosia. Sekin ravintola oli Helsingissä, nimea en kyllä muista...

    "Äiti parsi peukolon" - ihanasti sanottu. Kukahan parsisi mun kantapäät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, äitit on ihania. Ne parsii peukalot ja joskus haavatkin. Mä tykkään nepalilaisesta, Turussakin on yksi kiva, missä käyn usein lounaalla.

      Poista
  8. hahaa, kuulostaa aika reippaalta menolta junassa. sinä kyllä todellakin saat mennä junalla ees ja taas. kivempaa se silti on junalla mennä kuin autolla. pääsee osalliseksi kaikista hauskoista hahmoista ja jutuista;)
    Minä en osaa parsia. mutta paikkailen sitten muuten vaan villasukkia ja tumppuja ja paitoja. väliin ihmettelen miten on mahdollista että niihin ilmaantuu niin paljon reikiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelästyin, kun se kärrymyyjä tuli ja huusi ovelta vähän vihaisella äänellä, tai ehkä se oli vaan tomera, Mitäs tänne?? En ottanut mitään, vaikka mietin, että uskaltaakohan sitä olla ottamatta mitään.

      Minäkään en osaa parsia, joskus on sitten pakko kursia. Mutta kätevintä on laittaa risat vaatteet päälle, kun menee äidin luo. Ne tulee taatusti parsituiksi :)

      Poista
  9. Junalla on hauska matkustaa. Lapsena tein sitä paljon. Sitten oli pitkä pitkä tauko, kunnes olen taas aikuisena tehnyt matkan sillon tällöin, kivaa. Paitsi haisevat vessat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä matkustan tosi usein junalla ja tykkään kyllä. On bussissakin ihan kivaa, mutta siellä en voi lukea, tulee huono olo. Minusta tuntuu, että aina kun olen matkalla, olen tyytyväinen. Menossa johonkin.

      Poista
  10. Nepalilaista ruokaa, herkkua! Mulla oli vaan äsken omat eiliset pöperöntähteet, ns. epämääräinen mössö.

    Oli mulla jotain muutakin, mutta häippäs nyt mielestä ihan totaalisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Epämääräinen mössö...hmmm. Se on aina yhtä mielenkiintoista ja joskus muuten tosi hyvää. Meillä on sellaisia ruokaa tähteistä -päiviä. Siinä voi vahingossa syntyä jotain tosi hyvää.

      Poista
  11. Metsälähiön äidit on tärkeitä!

    Mäkin kirjoitin viimeksi junamatkalla johonkin lappuselle hauskoja keskusteluja. Mihin lie joutunut. Muistikirja oli jäänyt toiseen laukkuun.

    Minulla on sinulle haaste blogissani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kannettava melkein aina sylissä, niin on helppo kirjoittaa kaikki samantien muistiin. Siinä loistokikka :)

      Oi, pitää mennä katsomaan haastetta. Kiitos!

      Poista
  12. Minulla on ystävä, joka ei muistanut lastaan. Unohti nukkumaan vaunuissa kaupan eteen. Palasi kotiin puuhailemaan pariksi tunniksi ennen kuin muisti. Onneksi lapsi oli sikeäuninen. Tähän kai kuuluu lisätä että alkoholilla ei ollut osuutta tapahtuneeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariksi tunniksi, no se on kyllä aika hyvin. Ja onneksi lapsi oli sikeäuninen. Minä olen muistanut lapsen yleensä hakea, jos olen johonkin jättänyt. Paree onkin ollut, ne eivät olleet sikeäunisia tyyppejä ollenkaan.

      Poista
  13. Tärkeännäköiset ja virallisenkuuloiset ihmiset tuppaavat harvinaisen usein olemaan himpun verran järkeä vailla xD Sen olen todella huomannut täällä yliopistoelämän melskeessä, jossa todella kapinoin tätä byrokratiaa vastaan ja olen suorastaan raivoissani tästä kaikesta paperityön määrästä jota vaaditaan niinkin mitättömiin asioihin, kun harjoittelupaikan varmistamiseen tai yhden raportin palauttamiseen. (täytyy täyttää saattokirjeet ja kaavakkeet ja muistaa ottaa kaavakkeista kolmas osa itselle, lähettää keskimmäinen tarkistajille ja ensimmäinen opettajalle :O) Ihminen on niin älykäs olento, että on ajanut itsensä älykkyydellään umpikujaan, jossa vasta älykkyyttä tarvitaankin. Ehä me olemme vain virikkeitä kaipaavia olentoja; aivot janoavat äyllistä toimintaa! :P Joskus vaan menee yli hilseen ja päässä kimpoilee yksi kysymys: Miksi?

    Jäin jumiin tuohon lauseeseen, koska se nousi esille varsin voimakkaasti yksinkertaisuudestaan huolimatta :) Kiitos tästä. Kuvat ovat upeita, mitäs muutakaan ne voisivat täällä olla :> Tulipa hyvä mieli, luin ja söin sedän lähettämää salmiakkia. Pee-alkuisella sanalla alkanut päiväni ei loppunutkaan oletettuun a-kirjaimeen, vaan muutti muotoaan peeeerhoseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen allerginen byrokratialle ja ahdistun kamalasti kaikista kaavakkeita. Voin saada itseni ihan kylmään hikeen pelkästään ajattelemalla jotain kaavaketta.

      Kiitos. Salmiakkia on varmaan aiellä ikävä, onneksi sait postissa :)

      Poista
  14. Junalla on mukava matkata, junista tulee sitä oikeaa matkantuntua. Ihan menopäivä sinulla, minäkin haluaisin laulaa ääneen. Yhdessä on kivempi laulaa kuin yksin, minusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, yhdessä laulaminenkin on kivaa. Olin joskus kuorossa, mutta minua harmitti, kun en saanut laulaa melodiaa ja ykkösääntä, vaan aina jotain stemmoja, se oli tylsää.

      Poista
  15. Voi miten ihana kirjoitus!!!
    Voi nepalilaista ruokaa en ole saanut pitkään aikaan. Se on niin hyvää. Eka nepalilaista ruokaa ja sitten argentiinalaista tangoa tai ehkä toisin päin, no oli miten oli, mutta nuo kaksi, se ois ihan parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, minustakin. Tässä oli juuri sopivasti potkuakin. Minä haluaisin joskus nähdä aitoa argentiinalaista tangoa, no tietty mieluiten Argentiinassa. Se olisi huisia. Ja kiitos :)

      Poista
  16. Ihanaa, miten sinistä! Taivaallista, oikeastaan :D

    VastaaPoista
  17. Tikusta asiaa, eikun siis tangosta. En tiedä pidätkö sellaisesta oikein perinteisestä, vai hieman uudistetusta tangosta. Kannattaa etsiä käsiinsä Gotan Project; vähän modernisoitua tangoa, joka omiin korviini kuulostaa aivan huumaavalta. Sitä jos jossain Argentiinan lämpimillä, hämärillä kujilla kuulisin, ei paratiisi tuntuisi olevan kovin kaukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos vinkistä. Minä taidan tykätä modernimmasta tangosta. Enkä osaa todellakaan tanssia tangoa, mutta olisi ihanaa katsoa, kun toiset osaavat. Taidan tykätä tangon temperamenttisuudesta, suurista tunteista.

      Poista
  18. Minäkin jo kovasti odotan, että pääsen vierailulle äidin luo. Vaikka peukaloni eivät nyt parsimista kaipaakaan.

    Ja vitsi että on paljon niitä tärkeitä, joilla ei ole järkeä. Niitä on ihan valtavasti.

    Mutta sen jätkän kuivuminen mua jäi askarruttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin jäi se askarruttamaan, se kuivunut tyyppi. En saanut jutun juonesta oikein kiinni. Poimin yksittäisiä virkkeitä. Mutta noita tärkeitä en kestä ollenkaan. Itse en haluaisi olla niin tärkeä.

      Poista
  19. Junalla matkustaminen on niin rentouttavaa, aikaa itselle (paitsi kun viereen sattuu maistissa olevia tuntemattomia). Hyvä kirja tai lehtiä ja paljon eväitä, ettei tarvitse mennä ravintolavaunuun. Kärrystä voi joskus ostaa jotain elleivät tule niin yllättäen, että säikähtää eikä saakaan sanottua mitään kun kärräävät jo ohi.

    Pitkän matkan junissa, erityisesti niissä vanhoissa tuolla jossain pohjoisempana, on tullut käytyä myös hyviä keskusteluja samaan suuntaan matkaavien kanssa. Muutama vanhempi mies on halunnut puhua rakkauksistaan, juna saattaa irrottaa hetkeksi totutuista rajoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on rentouttavaa, vaikka joudunkin tekemään yleensä töitä. Mutta sekin tuntuu jotenkin erilaiselta, kun on irrallaan kaikesta.

      Helsingin junissa ei juuri jutella, mutta pohjoisen junissa tosiaankin paljon useammin. Tykkään muutenkin matkusta enemmän vanhoissa junissa.

      Poista