maanantai 5. maaliskuuta 2012

Hämähäkin rihmasta voi tehdä viulunkielet


Nämä siipirikot päivät, joissa ei ole mitään järkeä.
Mutta on läpättävä kevätriemu, levottomat silmät, hapuilevat aamut.
Hämähäkin rihmasta voi tehdä viulunkielet.
Olen niveljalkainen ja kovapäinen - lapsen pää on kiveä, aikamoinen pässi. Kivi paperi sakset.
En saanut poikaa, joten polvet eivät parantuneet. Miehen vika siis.
Lapsi valokuvaa sokeritoukkia. Koira syö sokeritoukkia, vaikka niillä olisi nymfivaihe. Nuoret nymfit ovat nopeimpia. Ne tulivat maapallolle jo ennen torakoita ja ovat levinneet kaikkialle. Kosmopoliitit.
Minä en ole nymfi enkä kosmopoliitti.
Äidin täti oli rukoilija-Sirkka.

26 kommenttia:

  1. Hihittelin tekstin läpi, heti sen jälkeen kun oli hetki pitänyt miettiä, miten poika parantaisi polvet. :)

    Ihana sinisen hämy näissä kuvissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin...mies ainaa hokee, ettei pojasta polvi parantunut :) Oltiin lapsen kanssa leffassa ja käveltiin kotiin, kun hämärsi. Kaunista oli.

      Poista
  2. Otsikkosi sopisivat minkä tahansa kirjan nimeksi. Hienoja ovat. Jostain syystä en ole oikein koskaan pitänyt tuosta Turun taiteellisesti monumentistä aurajoen rannalla. Sinun kuvasi on kyllä siitä parhaimpia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Minä taas en ymmärrä sitä lääninhallituksen edessä olevaan taideteosta.

      Poista
  3. Meillä on kaksi poikaa, mutta miehellä silti hajonnut polvi, joka ei koskaan parantunut täysin. Vaikka siihen kasvatettiin paikka Tanskassa asti. Kurottiin kokoon Istanbulissa. Saanpahan maata 20 000 euron arvoisen polven vieressä. Arvokas polvi, kuten koko mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli se ei toimi! No, sitten en murehdi täällä enää :) Kasvatettiin paikka Tanskassa, vau, kuulostaa ihan tieteiselokuvalta. Se on arvokas polvi se.

      Poista
  4. Oi läpättävää kevätriemua! En ole yleensä ollut kevätihminen, mutta viime ja tänä vuonna tuntuu, että olenkin - sittenkin. Se jaksaa olla ihanaa.

    Mutta nyt en voi olla ajattelematta sokeritoukkia ja torakoita. Minulla on torakkakammo. Silloin, kun mieheni oli töissä Italiassa, pienessä bolognalaisessa yksiössämme oli torakoita. Kun tappoi yhden, muut tulivat hautajaisiin. Minä näin niiden silmätkin. Kylmät väreet menevät selkäpiitä, kun ajattelinkin. Opimme aika nopeasti käyttämään kaikenlaisia myrkkyjä.

    Kuvat ovat tälläkin kertaa ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän nauratti tuo, että toiset torakat tuli kuolleen kaverin hautajaisiin :) Vaikkei se tietysti hauskaa ollut. Minä en ole tainnut ikinä tavata torakkaa. Joten ei ole syntynyt torakkakammoa, mutta ihan varmasti syntyisi. Voisin lisätä sen sinne hyttysen ja paarman listalle. Oi, Bologna. Se oli varmasti ihanaa.

      Poista
  5. Nämä on niin hulvattomia nämä sinun jutut!
    Tiedän sanonnan pojasta polvi paranee, mutta ei siihen meillä ainakaan poika auttanut kun polvi hajosi ja piti leikata.
    No sanonta kai tarkoittaa sukupolvea joten se totta että nämä seuraavat ovat parempia, meillä ainakin on poika isää viisaampi ja hyvä niin. Ja nyt kiittäminen sinusta kun pelastit nuhaisen päiväni näillä jutuillasi ja ah nuo kuvat, ettäs osaat.
    -anne (tänään kirjoitan itseni hyvin pienellä alkukirjaimella)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se taida toimia konkreettisesti ei :) Mutta tuleva sukupolvi on ehdottomasti kyllä viisaampi kuin me aikoinamme. Ja ne ovat jotenkin itsevarmempia, tiedostavampia ja ulospäinsuuntautuneempia. Ainakin täällä nuo nuoret, joita olen seurannut. Aika ihanaa siis. Ja kiitos :)

      Poista
  6. Siipirikot päivät ja läpättävä kevätriemu! Allekirjoitan.

    VastaaPoista
  7. Läpättävä kevätriemu...tämä postaus on runo, upea runo.

    VastaaPoista
  8. ;D kovapäisiä lapsia sielläkin -niitähän riittää, ainakin jossain vaiheessa ikää. taitaa olla just 7-, 5- ja 2- vuoden iässä -ainakin täällä! ihania vanhoja rakennuksia taas kuvissasi. kevätaurinkoa läpättävään riemuusi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kovapäinen fyysisesti ja henkisesti olisi täällä. Lapsen pää on oikeastikin niin kova, että se voittaa aina puskemiskilpailut. Aurinkoa sinnekin!

      Poista
  9. joo minäkin luin sen jutun miten hämähäkit tekevät viulunkieliä. hämmästyttävää. ainakin meille, ehkä ei niinkään hämähäkille.

    ai mikä on nymfivaihe? meillä vilistää väliin sokeritoukkia kylpyhuoneessa. en liittäisi siihen mitään niin kauniisti soivaa sanaa kuin nymfivaihe, enemmänkin se on vähän ällöä.. mutta ei kai niille mitään voi, ne kun on tosiaan niitä selviytyjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo oli ihmeellinen uutinen ja että ne soivat vielä kauniisti.

      Se nymfivaihe on se vaihe ennen sukukypsyyttä. Opiskelin vähän sokeritoukista, kun niillä on niin kaunis nimi ja ne on vähän ällöjä. Lapsi halusi tutkia niitä. Mutta sitten ajattelin, että vitsit kun ne on vahvoja selviytyjiä, valtaavat varmaan maapallon meidän jälkeen.

      Poista
  10. Hämähäkit ja viulunkielet. Viikonloppuna kuulin, että serkkuni kissa oli saanut uuden polvijänteen - onkisiimasta. Miehelläni on "pakasteesta" otettu, luovuttajan.

    Sokeritoukat on inhottavia, mutta vieläkään en ole unohtanut "kackerlacka" joita laivalla vilisi kun Jenkeistä tuli. Ennenkuin saivat myrkytettyä ne. Olivat isoja ja rumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä! Kissalle polvijänne onkisiimasta, onpa maailma tosi ihmeellinen paikka.

      Minä olen tottunut noihin sokeritoukkiin. Ensin ne ällötti mua.

      Poista
  11. Minäkin inhoa sokeritoukkia!

    Viukunkielistä tykkään ja kuvistasi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oi minäkin tykkään viulunkielistä, mutta en siitä, jos joku on ihan viulunkielenä :)

      Poista
  12. Äitisi täti taisi olla aikamoinen nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli varmasti :) Minä en oikein häntä muista.

      Poista
  13. Ensimmäinen silmäys, 'ihana kuva, missähän se on nyt ollut' Siis kotimaisemissa, ompa teillä kuvauksellista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sininen hetki on aika hieno. Ja jokirannassa on kyllä kauniita taloja...ja muutenkin täällä. Pitäisi enemmän kuvata kotikaupunkia.

      Poista