sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kalojen hopeakyljet hohtavat

Kevät alkaa virallisesti siitä, kun juodaan kaakaota Naantalissa, ulkona auringossa. Eikä minulla ole aurinkolaseja. Meren selkä on täynnä pilkkijöitä. Minä en ole koskaan pilkkinyt, paitsi luennolla.
Jäätyneen kannen alla kalojen hopeakyljet hohtavat. Minulla on liian vähän päällä ja palelen. Lupaus, joka lunastetaan vähän myöhemmin.

43 kommenttia:

  1. Ihanan keväiset kuvat. Tosiaan vaatetta saa olla runsaasti, jos meinaa istuskella ulkona. Huomenna viritän apinamiehelle ulos istuskelupaikan. Hän on jalkaleikkauksen jälkeen potilaana, eikä jaksa olla koko aikaa neljän seinän sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevättä on tosiaan ilmassa, ihanaa. Vaikka ilma olikin vielä petollisen kylmä. Pikaista paranemista teidän apinamiehelle!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. No niin ehdinkin...täytyypä luvata itselle, että joskus vielä menen pilkille.

      Poista
  3. Oi mikä paiste. Ja hotellin kyltti:). Keväistä tosiaan.

    Minun lapsuuteni talviin kuului pilkkiminen ja pilkkikilpailut. Kesiin onkiminen ja onkikilpailut. Vaikka ei olisi huvittanut. Yleensä onneksi huvitti. Enää ei tarvitse tehdä kumpaakaan. Eikä voikaan. Aikansa kutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuo kyltti on makea. Minä olen kyllä onkinut, mutten sitäkään montaa kertaa. Olen niin puhdas kaupunkilaistyttö kuin olla ja voi. Vaikka olin minä sentään mökillä kesäisin.

      Poista
  4. Ah ihana Naantali, no nyt olen sielläkin ollut kuviesi välityksellä! Kiitos!
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, että olit mukana matkassa :)

      Poista
  5. Jäin miettimään laiturikuvan kohdalle. Onkohan tuon laiturin kaiteet suunnitellut ihminen arvannut, osannut nähdä, miten hienot varjot kaiteet symmetriassaan piirtävät?
    Toinen lapsista oli vaarin kanssa tänään pilkillä, vanhempi ei uskaltanut jään päälle, ei halunnut eläviä kaloja kouriinsa.
    Kovin petollinen on vielä tämä maalisaurinko, väittää itseään lämpimäksi, mutta antaa tulen vielä kylmettää. Ihana se silti on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luulen, ettei hän aavistanut. Minä olen kuvitellut juuri noin, että on vaareja, jotka vievät lapset pilkille. Olin siis oikeassa. Aurinkoinen ilma petti ainakin minut tänään, pukeuduin ihan liian kevyesti, huomenna jatkan vanhalla talvilinjalla.

      Poista
  6. Kyllä on blogissasi niin kauniita kuvia - tarinoita täynnä. Ja Naantalissa kerran olen käynyt ja ihastuin heti taloihin siellä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti :) Naantalin on kaunis paikka, meidän päiväretkikohde, käydään aika usein, kun tässä vieressä asutaan.

      Poista
  7. Oi, Naantali. Tämä blogi auttaa koti-ikävässä, kun ihanissa kuvissa esiintyy omia kotinurkkia. Kaakao Naantalissa talvella on varmasti yliveto, vaikka itse en sinne nenääni talvisaikaan ole osannutkaan suunnata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jo ensin ajattelin, että oletko Naantalista kotoisin, mutta et ilmeisesti kuitenkaan. Talvella Naantalissa on erilaista,mutta kaunista. Kevätaurinko houkuttelee sinne paljon ihmisiä.

      Poista
  8. Eilinen ilma kyllä laittoi ihmiset liikkumaan ulkona! Mä tein pitkän lenkin. Mies ajoi ensi talven takkapuita pihaan ja koira nautti, melkein, hankikannoista. Terassikahvit juotiin, ne ensimmäiset tälle vuodelle.
    Tämän aamun lenkki antoi aavistuksen samanlaisesta ilmasta. Joten mikäs se tässä on ollessa sairaslomalla... nenä kohti aurinkoa ja neule käteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, luinkin blogisi, mutten taaskaan päässyt kommentoimaan. Koirilla on kivaa, kun hanki kantaa ne. Taisi se kantaa ihmisiäkin ainakin viikko sitten, en kokeillut. Iloista päivää sinne, jos on pakko sairastaa niin ehkä tämä on hyvä päivä siihen :)

      Poista
  9. Aah, mitä kevätkuvia! Keväinen valo on ihan erityinen ja omanlaisensa.

    Kävin monet kerrat lapsena pilkillä ja retket on jääneet mukavina muistoina mieleen, mutta sikuisena se on jäänyt. Ukki on vienyt meidän lapsia joskus pilkille vähän niin kuin näytösluontoisesti, tai pilkistelemään, kuten nuorimmaiseni sanoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä arvasin, että sinä olet ex-pilkkijä :) Toi pilkistely on muuten huippusana. Minäkin voisin mennä pilkistelemään.

      Poista
  10. Minäkin olen ollut enemmän luentopilkkijä (kaikki ne kunnallispolitiikanluennot!) , mutta työn puolesta jouduin oikeallekin pilkille yks talvi takaperin. Ei ollut kivaa hommaa, ei yhtään. Kylmää ja tylsää.

    Naantalissa olen käynyt vain kerran, minusta on kuva kalliolla pullein purjein (valkoinen hame). Kävisin kyllä mieluusti uudelleen, mutta sekin on kaupunki jonne ei ykskaks täältä käsin pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta pahimpia olivat kasvatustieteen luennot :) Musta on kivaa, kun joutuu työn puolesta hassuihin ja itselle outoihin tilanteisiin. Joutuu tekemään jotain, mitä ei ole kuvitellut tekevänsä. Kuule, nyt otat vaan junan Turkuun ja sitten vaihdat bussiin. Täällä on sitten välimatkan krouvi, josta saa hiukopalaa.

      Poista
    2. Okei! Varo vaan, täältä vielä tullaan kyselemään sitä krouvia...:)

      Poista
    3. Tervetuloa! Ihana olisi, jos tulisit/tulisitte.

      Poista
  11. Ai Naantali? Ihan ajattelin jotain muuta kaupunkia. Somannäköistä, ja siellä tosiaan kevät tulee rytisemällä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naantali onkin aika idyllinen. Ja minä tykkään siitäkin silloin, kun pienet kujat eivät ole täynnä ihmisiä, vaikka onhan ne pienet Muumi-vieraat kyllä aika suloisia.

      Poista
  12. Minäpä pilkin ensimmäistä kertaa eläissäni viime viikolla. Mitään ei noussut jään pinnalle, muttei se nyt niin harmittanutkaan. Aurinkolasitta ei olisi kyllä tullut mitään.

    Siellä lännessä niin kauniita pieniä paikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pitäisi ostaa uudet aurinkolasit, kun rikoin yhdet ja hukkasin toiset. Mulla käy aina niin. Onneksi mun lasit on halpoja.

      Poista
  13. Olen pilkkinyt kauan sitten oikeasti ja luonnoilla leikisti.
    Naantalissa käyn ainakin aina kesällä.
    ihanat kuvat, taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luennoilla on niiiin helppo pilkkiä. Minä tykkään Naantalista aina, käydäänkin siellä monta kertaa vuodessa, kun matka on niin lyhyt.

      Poista
  14. minäkin oon pilkkinyt luennolla. professori sanoi sitten tunnin jälkeen että; "kyllähän mä nyt näin että sä nukuit siellä, muuten viittiny sanoo mitään kun näytit niin väsyneeltä.."
    Ja kalaakin olen pilkkinyt, viimeksi toukokuussa silakkaa. niin siis ei ollut kyllä tosiaan enää jäitä silloin, mutta voihan sitä jäättömänäkin pilkkiä. monella tapaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Että oli kiltti professori, tuollainen nuorten väsyneiden ihmisten ymmärtäjä. Minulla on kummallisia pikkuhaaveita, jotka olisi ihan helppo toteuttaa, mutta en ole saanut aikaiseksi. Tämä pilkkiminen on yksi niistä.

      Poista
  15. Minäkään en ole koskaan käynyt Naantalissa, mutta eilen ajattelin näitä sinun kuviasi ihastellessa, että ens kesänä lähden kyllä Naantaliin. Sellainen Naantaliseikkailu. Nyt se on päätetty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Naantalissa ei muuten sitten voi käydä käymättä Turussa ja tapaamatta minua :) Ole yhteyksissä, kun tulet tänne päin Suomea taasen.

      Poista
  16. Minä olen pilkkinyt, sekä kevätjäällä että luennolla. Ja ensimmäisessä oikeassa työpaikassani pilkin usein myös palavereissa. Ja joskus työpöydänkin ääressä. Olin silloin nuori ja rakastunut ja kaipasin paljon unta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin sen! Sä olet sellainen pilkkijä. Mutta onko se niin, että jos on rakastanut, kaipaa paljon unta? Mä taidan sitten olla, edelleen.

      Poista
    2. Oih, sä olet niin romanttinen! :)

      Poista
  17. Tämä on aivan petollisen ihana blogi. Päädyin tänne eilen puolen yön tienoilla, enkä päässyt enää irti. Tulipa vaan istuttua ja luettua ja katseltua hurmaavia valokuvia, joiden maailmaan upposin yhdellä katsannolla. Islannin matkatarinat luettuani ko.maa sai paikan "Things to do before I die"-listaltani: pakko päästä uimaan geysir-lampeen! (vai mitä ne lienevätkään oikeilta nimiltään? :D) Kävin itse Grönlannissa vuosia taaksepäin ja maisemat olivat jotakuinkin identtiset. Eroja kuitenkin löytyy ja kulttuurissa ja ihmisissä varmasti kaikkein eniten. Onhan tuonne hyiseen kylmyyteen kerran päästävä.

    Kirjoituksesi ovat kertakaikkiaan täydellisiä, hiomattomia timantteja. Käytät niin nerokkaita kielikuvia, vertauksia ja symboliikkaa, että ihan ihokarvat ponnahtavat pystyyn ja tippa puskee silmäkulmaan. "Hämähäkin seitistä voi tehdä viulunkielet", muistelen lukeneeni yön hämyisinä tunteina. Vau. Kerta kaikkiaan taidokasta. Onko tekstejäsi luettavissa ihan painetussa muodossa? (jos ei, niin vaadin sinua tekemään niin-tuollaista kykyä ei sovi jättää jakamatta!)

    Kiitos tästä. Tulen palaamaan tänne kerta toisensa jälkeen. Lisäsin blogisi muuten oman blogini listaan. Sano, jos haluat sen sieltä pois :> Mukavaa maaliskuuta teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan kamalasti sanoistasi, saavat mieleni ihan hämilliseksi. Kuule, minua ei saa lukea missään painettuna, ehkä joskus...kerron sitten :)

      Grönlanti olisi varmasti upea paikka. Haaveilen myös Alaskasta ja Fär-saarista, mutta nyt voin vähäksi aikaa unohtaa pohjoiset haaveet, kun pääsin tuonne.

      Ja muuten tuo viulunkielet-juttu. Se on ihan totta, luin uutisista. Ja en tosiaankaan halua blogiani pois listastasi, kiitos sinulle.

      Poista
  18. Ah ja voi taas näitä kuvia. Kevät!
    Muistan että olen kerran ollut isän kanssa pilkkimässä lapsena. Saimme kaksi kampelaa ja veimme ne kylpyammeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, niin on! Oho, kampeloita, eikös ne ole harvinaisia. Vaikka mitäpä minä tiedän kaloista, en mitään. Olen syönyt muistaakseni vain kerran kampelaa, Korppoossa, se oli hyvää.

      Poista
  19. Kalojen hohtavat kyljet ovat kauniita. Ja sinun kuvasi. Aina kun katson kuviasi, haluaisin matkustaa sinne, missä olet kuvia ottanut (tai missä olette niitä yhdessä ottaneet). <3

    Minä olen pilkkinyt kerran: olin hieman alle kouluikäinen, ehkä kuuden vanha. Menin isäni kanssa pilkille Särkinen-nimiselle järvelle. Emme saaneet särkiä, muutaman ahvenen kylläkin. Kitkuttelevat kalaraukat säälittivät minua niin, että käskin isäni palauttaa ne avantoon. Isä teki työtä käskettyä, mutta oli ilmeisen harmissaan siitä, ettei päässyt esittelemään kalansaalistamme. Koskaan hän ei enää pyytänyt minua pilkille. Enkä minä ole koskaan enää mennyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä voisin varmaan ruveta penäämään kaupungeilta ja mailta vähän provisioita, jos saan houkuteltua jonkun matkustamaan jonnekin :)

      Mutta Särkisestä ahvenia! Se on aika hupaisaa. Ja minä olisin kanssa varmaan säälinyt kaloja ja pyytänyt laskemaan ne irti.

      Poista
  20. nätti ja idyllinen paikka. yksi niistä vanhoista kaupungeista missä tahtoisin käydä. kevään aurinko on niin houkutteleva. nyt juuri tuulee niin kylmästi täällä etten tänään enää haluaisi ulos palata. laitan uuniin tulet ja juon teetä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täälläkin on tuullut ja tuolla pitkin poikin, kun olen mennyt eessuntaas. Tulet uunissa yhdistettynä teehen on ihanaa, varsinkin tuulipäivänä.

      Poista