torstai 1. maaliskuuta 2012

Päivät viikattava elämän pinoon


Makaamme Haavettaren kanssa nuorisotalon lattialla, viiden metrin päässä laulaa Yona. Kuljemme Unelaan, missä kettu juoksee taivaankannen poikki, tulikettujen turkit lyövät kipinää taivaalle, nukahdamme talviunikarhun kainaloon.
Silmissäni valokuva, jossa kiinalainen morsian heittäytyy morsiuspuvussaan talon ikkunasta ja hääväki tarrautuu häneen, ettei hän tippuisi kuolemaansa. Sen piti olla elämän onnellisin päivä.
Sumu peittelee talot ja joen, jonka rannassa vanha pariskunta suutelee. He tuovat mieleen toisen kuvan toisesta suutelevasta parista.
Arki tuntuu hyvältä, kaipaus on koteloitava, sanat kirjoitettava, bussien pysyttävä tiellä, aamulla herättävä, päivät viikattava elämän pinoon.

Kiitos teille kaikille, jotka olitte mukana Islannissa. Teitä on niin paljon, olen häkeltynyt.

15 kommenttia:

  1. Myöhäiskommentoija ilmoittautuu! Kiitos, kiitos sinulle Islannin-kuvista. Iski matkahinku kovemmin kuin minkään muun kuvasarjan jälkeen. Sinne on päästävä vielä joskus :)

    VastaaPoista
  2. Voi mikä kuva!
    Piirsit niin hienosti kuvan kiinalaisesta naisesta ikkunassa. Jostain kummaan syystä tuo sinisen kuvan mies lyöttäytyi piirtämääsi tarinaan mukaan. Ei nyt sulhoksi kuitenkaan:)

    Kiitos vielä Islannista Kirjailijatar!!!!
    Valtavan hieno matkakertomus!

    VastaaPoista
  3. Anniina: Kiitos sinulle :) Kävin juuri kurkkaamassa Malagan kuviasi ja odottelen lisää. Vitsit, kun on kivaa virtuaalimatkailla.
    Celia: Tuo on vielä Islannista, kun en ole ehtinyt mitään täällä kuvata. Mutta sopi niin hyvin tämän illan tunnelmiin. Tuo valokuva oli ihan järkyttävä mielestäni. Jäin tuijottamaan sitä pitkäksi aikaa. Toivottavasti tarinalla oli onnellinen loppu. Kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Tänään olen ajatellut juurituota "elämä viikattava pinoon..."ajatusta.Kiitos taas sinulle.

    VastaaPoista
  5. Päivät viikattava elämän pinoon. Olipas lause. Kirjoitan sen ylös vihkooni.

    Minä rakastan silitettyjä, puhtaita, sotilaallisen suoraan viikattuja pyykkejä. Joskus koetin lintsata ja viikkasin lakanat ilman silitystä. Miten surullisilta ne näyttivätkään kaapissa. Oli pakko avata, silittää ja viikata uudelleen.

    Miten eletyt päivät asettuvat hyllylle? Niiden ryppyjä ei voi silittää, mutta aika ne siloittelee ja päälle päin jää vain selkeä vaikutelma?

    VastaaPoista
  6. Maria: Ihanko totta, hassu sattuma :) Kiitos sinulle.
    Merruli: No se kyllä oli sitä, todellakin.
    Mine: Kiitos, kivaa päästä sun vihkoon. Minä en silitä koskaan, kamala tunnustaa. Tai juhlavaatteet joskus ja pöytäliina kerran vuodessa. Tykkäisin kyllä silitetyistä/mankeloiduista lakanoista, mutta olen laiska. Niin, joskus sitä kai yrittää silittää elettyjä päiviä, mutta ei niitä ryppyjä sitten enää pinossa huomaa.

    VastaaPoista
  7. Niin kaunis tuo kolmanneksi viimeinen lause kokonaisuudessaan. Minäkin kirjoitan sen muistiin, jos sallit.

    VastaaPoista
  8. Yonaa kuulin livenä Porissa vuosi kaksi sitten. Oli iloinen positiivinen ylläri.
    Päiviä viikkaillen, iloisen ja surullisen väriä - tasapainossa toisiinsa.

    VastaaPoista
  9. Jaana: Kiitos. Toki saat kirjoittaa sen muistiin :)
    Ikki: Minä en ollut ennen kuullut Yonaa livenä, joten oli tosi mukavaa. Esitys oli varsin intensiivinen, meditatiivinen melkeinpä. Taisin vaipua puoliksi uneen.

    VastaaPoista
  10. Eilinen oli huikea elämys! Olen vieläkin osin Unelassa, ja taidan pysyä siellä pitkään! Tapaamisiin ja kokemisiin! :)

    VastaaPoista
  11. 'Kaipaus on koteloitova', kauniisti sanottu. Koteloin koko ajan omaa kaipaustani, mutta ruokin sitä välillä. Sillä minusta on ihanampi kaivata kuin olla kaipaamatta. Kaipaaminen on jotenkin onnellinen tunne kuitenkin.

    Hassu kuva:)

    VastaaPoista
  12. Haavetar: Niin oli! Olin ihan pöpperössä vielä koko kotimatkan. Toivottavasti nähdään pian :)
    Liivia: Minun on pitänyt koteloida kaipaukseni. En halua intensiivisesti ajatella, sillä sitten alan kaivata ja pienessä mittakaavassa kaipaus on kivaa, mutta suuressa ei. Mutta kaipauksessa on paljon kaunista. Ikävä on paljon surullisemman oloinen olotila.

    VastaaPoista
  13. aaargh miten traagisen kuvan piirsit nyt mieleeni tuosta kiinattaresta. haluaisin kyllä ehkä nähdä myös itse kuvan. kaikessa traagisuudessaan äärimmäisen kiinnostava.

    Arki tuntuu hyvältä. joo, niin se on. ja se on hyvä juttu se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on järkyttävä kuva mun mielestä. Löytyy täältä: http://www.worldpressphoto.org/ Kun selaat niitä kuvia, jotka kaikki muuten on koskettavia, se tulee vastaan.

      Arki on hyvä!

      Poista