lauantai 24. maaliskuuta 2012

Tupluuri on hauska sana



Löydetiin kasa avaimia ja mietittiin lukkoja, jotka niillä aukeaisivat.
Mietin vieläkin niitä norsuja Intiassa, jotka yrittivät pelastaa kahta poikasta, joiden jalat jäivät jumiin ratapölkkyjen väliin. Viisi niistä jäi junan alle ja kuoli.
Mietin kaikkia niitä, jotka tekevät jaloja ja uhrautuvia tekoja.
Minä en tee mitään sellaista. Tänään kiukkuttelin, siivosin kaapin ja kiukuttelin vähän lisää.
Letuista tuli parempi mieli.


Mietin Albert Dadas -nimistä herraa, joka oli patologinen turisti. Hänellä oli äkillinen tarve kävellä pois kaikesta tutusta toisiin maihin. Tekemättä tiliä. Runaway maddnes.
Joskus minut valtaa äkillinen pakohulluus, mutta siihen auttaa lyhyt pako. Pako metsään, vessaan tai pään sisälle.
Tupluuri on hauska sana. Otin sellaiset.

36 kommenttia:

  1. ihan hassua, kun näkyy niin paljon tuttuja asioita! voi ei noita norsuja, tuli ihan suru mieli. kuulemma norsut suuree kuolleita tovereitaan, jos kulkevat norsun haudan yli jäävät siihen pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan, sun tekemiä taideteoksia ja lähettämiä kortteja :) Minuakin tuo tarina surettaa...ne poikasetkin sitten kuoli. Ja toiset norsut tulivat suremaan.

      Poista
  2. Kamala tuo norsujen tarina, en ollut kuullutkaan. Ja kauhean pelottava tuo Deja Vu-kuva!

    Minä en ole kiukutellut koko viikkoon, se on pieni ihme. Päätin viime viikonloppuna, että tämä viikko on positiivinen pläjäys, ja siinä olen pysynyt. Siitäkin huolimatta, että mieli olisi tehnyt narista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se on järkyttävän surullinen....tuo kuva on tosiaan pelottava. Kävin katsomassa tuon näyttelyn, mutten pitänyt mitenkään erityisesti. Vain tuo Albert Dadas´n tarina jäi mieleen yhdestä teoksesta.

      Poista
  3. Tupluuri lienee täälläpäin outo murresana vaikka tuossa "naapurissa" hyvinkin tuttu - taatani aina otti, päivittäin.

    Mäkin pakenen. Yleensä metsään. Tänä aamunakin tuli pako-olo ja oltiin ennen kahdeksaa jo metsässä, Klaus ja mä. Josta aasinsillalla, teidän tuo karvakuono näyttää hienostuneelta. Verratessa meidän kurakäpälään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on varmaan murresana, totta.

      Metsä on paras pakopaikka, täällä on vähän pitkä matka metsään, kunnon metsään. Siksi joutuu joskus pakenemaan ihan vain pään sisään. On tuollakin neidillä joskus kyllä ihan kuraiset tassut.

      Poista
  4. Tiedän tuon pakenemisen halun, sellaista nuoruuden vapauden kaihoa, kun kukaan ei tarvinnut tai vaatinut mitään. Pako metsään kuulostaa hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, joskus olisi ihan kiva paeta myös itseään. Metsässä on se hyvä puoli, että sieltä saa jotenkin voimaa.

      Poista
  5. Tupluuri on kotoisa sana! Samoin ettonet. Minä en oikein osaa ottaa niitä, mutta ihailen kaikkia jotka osaavat.

    Letut ovat lohturuokaa parhaimmillaan. Silloin kun mieheni lähtee työmatkalle, me paistamme usein lasten kanssa lettuja. Nyt on siis taas lettupäivä tulossa.

    :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ettonet on myös hauska. Minä olen hirmu hyvä ottamaan tupluureja, osaan ottaa niitä missä vaan.

      Minä tein lettutaikinan, mutta mies paistoi letut. Loistava työnjako :) Kivaa lettupäivää teille, toivottavasti mies tulee pian takaisin.

      Poista
  6. Tupluuri onkin ihana ja sitten tykkään myös kamari-sanasta. Minusta ne jotenkin kuuluvat niinkuin samaan pakettiin.
    Meilläkin lettuja, tai lättyjä kuten ne meillä on. Ja sitten vielä tuo pakeneminen, taidan tehdä sitä nyt just koko ajan, pakenen filmeihin, lehtiin, kevätvaatteisiin, ruokaresepteihin, noin vain häivyn enkä ole paikalla, töissäkin on tainnut sattua nyt niin.

    Norsujen tarina tekee surulliseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole koskaan ollut kamaria...olisi jotenkin runollista, jos olisi kamari. Ja kamaripalvelija olisi kanssa kiva. Tai kamarineito. Kamarineidosta minulle tulee nyt jostain syytä mieleen Tuulen viemän kohtaus, jossa palvelijatar kiristää Scarlettin kureliiviä.

      Poista
  7. mä kiukuttelen täällä tällä hetkellä ja lapset myös,miehellä menee varmaan kohta hermot... ottaa varmaan tupluurit niinkuin on tapana ainakin puheissaan. häneltä sanan ensimmäisen kerran kuulinkin...pelottava nainen kuvassa. mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se menee ohi, tänään ei ole kiukuttanut ollenkaan. Tein niin hyviä löytöjä kirppariltakin, että ihan naurattaa. Ja istutettiin kevätkukat. Mukavaa eloa sinnekin, toivottavasti kiukku meni jo ohi.

      Poista
  8. Otan tupluureja joskus nimenomaan pakosalle päästÄkseni. Käy hetken tajunnun tuolla puolen ja kun palaa takaisin ei muista miksi asken oli muka niin ahistavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, niitä voi käyttää myös siihen. Ja toimii tosi tehokkaasti :)

      Poista
  9. Hienoa tunnelmaa kuvien ja tarinan kera!

    VastaaPoista
  10. Minustakin pelottava kuva ja surullisen liikuttava tuo norsu-tarina, minullekin uusi.

    En kyllä tiedä mikä on tupluuri, mutta vaikuttaa sellaiselta mitä just nyt tarvitsisin. Räväkkä viikoloppu loppui tänään nimittäin vasta aamuseitsemältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, luulen, että tupluurit tekisivät sinulle nyt terää :) Vau, juhlat aamuseitsemään, se kuulostaa loistavalta. Siitä on jo monta kuukautta, kun olen ollut sellaisissa juhlissa. Taisi olla joulukuussa. Sen jälkeen teki kyllä tupluurit terää.

      Poista
  11. Tarina patologisesta turistista kuulostaa mielenkiintoiselta. Sellaisen kanssa voisi olla vaikea asua tai ehkä siihen tottuisi: katoamisiin. Meillä oli kerran kissa, joka nyt jälkeen päin ajatellen oli aivan selvästi patologinen turisti.
    Mikä olisi patologisen turistin vastakohta?

    Minäkään en tiedä mikä tupluuri on, mutta yksi sellainen voisi olla nyt paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin sitä, kuinka kamalaa tuollaisen täytyy olla omaisille. Että toinen lähtee kauppaan ja häviää vuodeksi. Sitten löytyy muistina kadottaneena jostain. Olisiko se...ei en keksi mitään hyvää sanaa hänelle, joka jää kotiin, patologinen mökkihöpero? Sinäkään et tunne tupluureja, voi ei, päivän paras hetki. Tunnetaan myös nimellä ettonet tai peräset :)

      Poista
  12. Minäkin otin eilen 3 tunnin tupluurit. Huomaan kuinka väsynyt tällä hetkellä olen. Vieläkin on pää ihan sekaisin ja kaipaan lisää lepoa. Liian harvoin tulee otettua tupluurit. Voi minuakin on kiukuttanut tänään. Vähän olen myös toiselle antanut kiukutuksestani, onneksi vain vähän. Leppoisaa sunnuntai iltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä olen hyvä tupluureissa, voin ottaa ihan lyhyetkin, vaikka vartin tupluurit ja piristyn kovasti. Joskus kun nukkuu liikaa, on ihan pöllämystynyt.

      Poista
  13. Kiukuttelin eilen kaupassa. Miehelle vain, en sentään myyjille. Olin miettinyt yhtä sikamaisen kallista tavaraa, halunnut sitä. Ja lopulta päättänyt ostaa. Ja sitten kaupassa ei ollut! Pettymyskiukuttelusta päästiin vanhanaikaisesti suklaalla... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiukuttelin eilen kaikille, jotka sattuivat osumaan kohdalle. Valitettavasti vain lapsi ja mies osuivat. Älysin pysyä sisätiloissa, vaikka varmasti lenkki olisi tehnyt terää.

      Poista
  14. Kuulosti siltä kuin kaikki muut tietäisi mikä on tupluuri ja ajattelin etten nyt itseäni häpäise ja odottaa kannatti sillä nyt selvisi.Ja tiedän, tupluurit silloin tällöin on paikallaan. Pöllämystynyt taasn olen välillä ollut, sen sanan tiedänkin.
    erikois sanat on hauskoja. Yritän niitä kerätä isäni jutuista, sieltä löytyy monia mutta kun juttua tulee solkenaan niin en meinaa ehtiä kirjata kaikkia muistiin.
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se taitaa tosiaan olla ihan joku murresana, vaikka itse käytänkin sitä silloin tällöin. Vaikka kyllä mä useammin silti menen päikkäreille. Minuakin kiinnostavat vanhat uudet sanat. Kaikki mikä on tätä kielen rikkautta. Sitä tulee käyttäneeksi aika köyhästi sanoja, aina samoja.

      Poista
  15. Minun eloni on silkkaa iloa ja päivänpaistetta. Korkeintaan patologinen turisti minussa ottaa kahvikupin ja kiipeää katolle makoilemaan aurinkoon. Ah onnea. Joku pessimisti kyllä mainitsi tämän olevan ohimenevä tila ja kylmän olevan taas tulossa. En kuunnellut sitä lainkaan.

    Kuopus sen sijaan on korkeassa kuumeessa ja vetää tupluureja ja ettoneja vuoron perään. Raukka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, sen kyllä uskon. Se teidän katto, se on kuin pieni pala taivasta maan päällä :) Niin kaunista. Ei takatalvi haittaa, kun on kuitenkin saanut jo aimoannoksen aurinkoa ja lämpöä.Sitten sen kestää, pienen takaiskunkin.

      Poista
  16. Mistä tuo olin mustavalkoinen kuva on? t.Ninka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko tuota ylintä maalausta? Se on tyttäreni tekemä. Sitten tuo naisen kuva on tosiaan taidemuseon näyttelyjulisteesta. Tykkään tuosta ylimmästä maalauksesta kamalasti.

      Poista
  17. ai siis tupluuri on nokoset? aattelin ensin että se olis niinkun naukut, terävät, neuvoa-antavat;)
    olen sitten viime aikana nappaillut niitä tupluureja harva se päivä. mutta ihan lyhyesti vain. meillä ne kulkee nimellä power-nap, joka on kyllä mahdottoman tylsä verrattuna tupluuriin, mutta meillä nyt puhutaankin tämmöistä epäselvää sekakieltä muutenkin.

    kauhea norsutarina, yritän olla ajattelematta sitä ihan liikaa.

    VastaaPoista
  18. Minäkin luulin ensin pitkään että se tupluuri on jotain miestä väkevämpää kunnes seurasin keskustelua ja selvisi
    että nokosethan ne vain on mitä kotirouvatkin kesken kiireen voi malttaa ottaa. Tupluurit on paikallaan ja tekee hyvää.
    -anne

    VastaaPoista
  19. Tupluurit oli papan sana. Hän otti aina lounaan jälkeen pienet unet. Pikkutyttönä huilasin usein vieressä.

    Muiden en ole ennen kuullut sanaa käyttävän, ihana huomata, että se elää muidenkin suissa. :)

    VastaaPoista
  20. Oli kyllä ihan outo sana mulle tuo tupluuri, kaikkea sitä oppii! Yritin miettiä oman murteeni (kainuun) vastinetta, en äkkiseltään keksinyt. Mummu taisi puhua joskus ruokaperräisistä.

    VastaaPoista