tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kurkistavat kuoren alta kevätmaailmaan


Aloitin aamun valehtelemalla.
Siellä he seisovat, asemalla, ja odottavat. Ovat etsineet kaapin perukoilta villavaatteet, jotka jo työnsivät kevättä piiloon.
Huulirasva tuoksuu lampaan villalle. Naisella on rusetti päässä, minulla se näyttäisi naurettavalta.
Kerran kampaaja värjäsi hiukseni oravan talviturkin väriseksi. Kuulostaa ehkä kauniilta, näytti järkyttävältä.
Muuntajassa lukee: Skippaa duuni. (Joskus tekisi mieli.)
Karjaan kohdalla tilaan runokirjan netistä. Ajattelen, että kohta pipon tupsu ja nuttura edessä nukahtavat ja päät kopsahtavat toisiinsa.
Postissa kysyvät, haluammeko että paketti tuhotaan, jos vastaanottajaa ei tavoiteta. Vai palautetaanko se? En halua ajatella, ettei vastaanottajaa tavoiteta.
Eilen soitin ystävälle, jota en ole tavannut vuosiin. Kuin olisimme eilen vasta jutelleet.
Lapsi odottaa, että kotilot heräävät horroksesta. Kurkistavat kuoren alta kevätmaailmaan.

26 kommenttia:

  1. Onpa kauniit kuvat!
    Huomaan olevani työssä, jossa joudun valehtelemaan koko ajan. Valehtelemaan mm etten kuule ja ettei tunnu missään. Valehteleminen on joskus ainoa sallittu haarniska.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, varmasti juuri noin. Minä valehtelen yleensä, etten pahoittaisi jonkun mieltä tms. Ei sekään kovin järkevää. Tänään valehtelin vain pelkuruuttani.

      Poista
  2. Olipas paljon mukavia ja mietteliäitä ajatuksia. Minä tapasin eilen ystävän, jota en ole nähnyt pariin kolmeen vuoteen ja juttu luisti entiseen malliin!

    Minusta oravan talviturkin väri ei edes kuulosta kauniilta, sellaiselta harmahtavanruskealta ennemminkin...

    Mitkä kuvat - tuo eka varsinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on hassua, miten vanhojen ystävien kanssa voi aloittaa ihan kuin kaikki vuodet olisivat siitä välistä poissa. No, ei se varmaan edes kuulosta, eikä varsinkaan näyttänyt hyvältä. Taisin pitää tukkaa kuukauden ja sitten värjäsin sen uudelleen.

      Poista
  3. Nuo helmililjat, niitä odotan, että pian puskevat maasta. Kai tuo lumi pian sulaa. Tosin se tuo ne kotilotkin, joita minä en kyllä odota. Mokomat, kun syövät kaikkea!
    Äsken juttelin ystävän kanssa, jota en ole tavannut aikoihin ja ihan sama tunne kuin sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ovat ruukussa, varaslähtö. Kyllä se sulaa. Ja hei, meillä asuu yhdeksän kotiloa :)

      Poista
  4. Tosi upeat kuvat helmililjoista. Kyllä se kevät sielä vielä tulee! (saisi olla vain vähän nopeampi) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se tulee, joka vuosi on tullut ainakin, ei varmaan tänäkään vuonna petä meitä.

      Poista
  5. Taidat matkata junassa aika paljon kun mietteesi liittyvät usein matkantekoon. Onneksi en ole nähnyt skippaa duuni -kylttiä, sillä olisin totellut sitä täysin vailla harkintaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aika paljon ja nautin siitä. Nautin siitä tilasta, kun on kahden paikan välissä, matkalla johonkin.

      Poista
  6. Tekstisi kuin karkki jonka onnistuin jättämään kaappiin.
    Eikä edes lihottanut, kevensi mieltä, sai hymyilemään.
    Minulla taitaa olla juuri tuo oravan talviturkki. Olen sen vasta huomannut kun aurinko on alkanut paistamaan. Tahtoisin kesäketun, vaihteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hauskan kuuloista, että teksti on kuin karkki. Minä olen kamala suklaa-addikti, sitä en pysty jättämään kaappiin millään. Kesäkettu olisikin kaunis väri.

      Poista
  7. Minäkin tilasin pari päivää sitten kaksi runokirjaa, Tagorelta. Toinen niistä minulla jo on mutta haluan ostaa sen ja antaa jollekin, joka on herkkä, syvä kuin kaivo.

    ihanat kuvat,
    ihana teksti. Kirjoita kirja ja heti ostan sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tilasin antikvariaatista Tua Forsströmin vanhan runokirjan, jonka olen toivonut löytäväni. Ja kiitos...ehkä joskus, toivotaan :)

      Poista
  8. Kuuluuko se tähän suomalaiseen luonteeseen jotta hymyssä suin otetaan vastaan ja valehdellaan. "Kaikki on ihan hyvin" -tuttu lause vailla merkitystä. Olen huomannut mitä enemmän vuosia kertyy sitä suorasukaisempi sitä on. Huomaan olevani kuin onnittelulause "parasta vanhana kääkkänä olemisessa on se, että saat olla omituinen ja nuorten on käyttäydyttävä kohteliaasti ja nieltävä tempauksesi". Voi lapsi-raukkani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuotakin tapahtuu kyllä. Minäkin olen pelottavan hyvä valehtelemaan...huono taito. Olen kyllä henkilökohtaisissa ihmissuhteissani rehellinen, mutta muuten tosi hyvä teeskentelemään.

      Poista
  9. Oikea hyvän mielen teksti taas, et sinä suotta ole kirjailijatar:). Otsikko jäi jotenkin nyt eniten mieleen. Sellainen keväinen sisäinen hyrinä. Mekin kurkistelemme kuoriemme alta kevätmaailmaan. Miettien, että joko sitä uskaltaisi ponnistaa ulos jä lähteä. Vai odottasiko vielä hetken varmuuden vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Täälläkin on vahva tytinä siitä, että kevät tulee. Ja useinhan se tulee sitten kovalla vyöryllä. Minä heitin jo talvikuoret veks, ja olen tällä viikolla hytissyt :)

      Poista
  10. Valehtelin kerran. Haastattelussa. Kaduttaa vieläkin. Opis siitä, ettei minusta ole valehtelijaksi. Ainakin vaatisi kovasti harjoittelua. En halua harjoitella. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastattelussa ei varmaan kannata valehdella, ei ainakaan työhaastattelussa. Vaikka olen minäkin tainnut sanoa, että juu juu osaan jotain, vaikken kovin hyvin ole osannutkaan. Olen ajatellut, että olen sitten nopea oppimaan. Tärkeissä paikoissa ei pitäisi valehdella, eikä varmaan muutenkaan...

      Poista
  11. Rusettipäisiä naisia on alkanut näkyä melkein alvariinsa. Pelkään, että tässä käy niin kuin parin muun jutun kanssa: ensin kauhistelen, sitten katson tarkemmin, ja kuinkas vaan, äkkiä itsellänikin sama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavat rusetit olla muodissa, minä en. Voi olla, että minullekin käy noin, kohta lampsin rusettikauppaan.

      Poista
  12. Mietin huulirasvasi hajua, onko se villa vielä lampaan päällä vai jo keritty…:)
    Junassa on oiva tilaisuus tutkailla kanssamatkustajia. Minä tutkailin hiihtolomalta tullessa juna-asemalla, aamulla kuuden aikoihin kun odotimme autopurkua. Monenlaista kulkijaa oli siihen aikaan!
    Oi, tosi ikävä kysymys postissa.
    Istutin Helmililjoja syksyllä liian aikaisin ja osa kerkesi tulla pintaan talven viivästyttyä, ehkä vielä muutama nousee nyt keväälläkin, odottelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on sen kerimättömän villan tuoksu. Sain testattavaksi huulirasvan, joka on tosi rasvainen. Siinä on varmaan tosi paljon lanoliinia.
      Toivottavasti sinun helmililjasi uskaltautuvat vielä aurinkoon, kun oikea kevät koittaa :)

      Poista