maanantai 2. huhtikuuta 2012

Sataa lunta, huhtikuussa


Sataa lunta, huhtikuussa.
Pettymys on käsinkosketeltava. Ikään kuin kauan kaivattu rakastettu ei olisi saapunutkaan.
Leskenlehdet peittyvät lumeen ja narsissit riiputtavat päätään parvekkeella.
Minäkin kuljen katse maahan luotuna, aamulla on liukasta.
Jäätelökioskit seisovat lukituin luukuin rannassa ja kaivan tumput käteen.
Katusoittajatkin kaivautuivat takaisin peiton alle.
Muuten mieli on kevyt. On ollut teatteria, ystäviä, kokonainen kirja melkein yhdeltä istumalta.
Kaikkea mukavaa, jonne en ole raahannut kameraa mukaan.

30 kommenttia:

  1. Sama täällä, siis pettymys "kesämaan" peittyessä paksuun kinokseen. Ja koko ajan sitä tulee lisää, lunta lunta...

    Mutta unet ovat olleet mukavia viime aikoina. Murheelliset, ikävät asiat muuttuvat yöllä uniksi, jotka muistuttavat komediaa, joten naurattaa vielä kun herää aamulla, eikä lumikaan tunnu pahalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka sen tietää, että aina tulee takatalvi, silti pettyy.

      Minua niin harmittaa, kun en muista yleensä uniani. Ne olisivat varmasti mielenkiintoisia, aamulla voin nimittäin muistaa häivähdyksen, hetken aikaa.

      Poista
  2. Meillä täällä ei vielä ollut lumista päästykään, joten ei niin suuri takaisku. Kukkaset tuntuu olevan vielä todella kaukainen ajatus. Pihassa on yhäkin puolimetriä lunta, kaikkialla. Aina ihmettelen tätä kevään hitautta täällä, ei me niin kovin kaukana teistä kuitenkaan olla. Tumpuista en ole vielä edes luopunut, enkä talvitakistakaan.

    Mutta kivaa, että on ollut kivaa! Mulla alkoi nyt aika raskas rupeama. Jos seuraavasta kahdesta kuukaudesta selviän hengissä, vien itseni jonnekin hienoon paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin kumma? Pari sataa kilometriä ja niin iso ero. Meri taitaa täällä sulattaa lumia aikaisemmin. Minä vein jo viikko sitten talvitakkinikin pois, huh. No, nyt kaivoin paksun villatakin kevättakin alle, sillä pärjää.

      Voi, toivottelen sulle voimia! Sitten vaan nokka kohti hienoa paikkaa, kun pääset tuosta rupeamasta eroon.

      Poista
  3. Tuhat kilometriä itään ja talvi pitää todella tiukasti otteessaa. Jos siellä on ollut ennättyslämmin maaliskuu, niin täällä se on ollut ennätysluminen ja -kylmä.

    Ja kun minä niin toivoin, että olisin ensi perjantaina päässyt Suomen kevääseen, niin nyt tuli takapakkia.

    Minkähän kirjan olet hotkinut yhdellä istumalla, ihmettelee utelias?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen uskon, että siellä on vielä täysi talvi päällä. Täällä ei tosiaan ole enää kevät, se tuli ja meni :) Lukaisin Anna-Leena Härkösen Onnen tunnin. Se oli niin nopeasti luettava, ahmaistava, että sain sen tosiaan luettua lähes yhdeltä istumalta.

      Poista
  4. Täälläkin on vielä kovin talvista, mutta valo on jo kevään ja maata näkyvissä, hurraa!!
    Teatteri, ystävät ja kirja kuulostaa ihanalta. Minä tahtoisin lukea kans jotakin yhdeltä istumalta. Pitkät junamatkat yksin ovat siihen oivallisia paikkoja.

    Tulin Liivian höyhenpuusta, jatkoin Isoinpapun mustarastaan matkassa tänne hiljaisten höyhenien ja varjojen luo. Kiitos Kirjailijatar! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kävin katsomassa Hannah ja rakkaus -näytelmä, joka kertoi juutalaisen Hannah Arendtin ja Martin Heideggerin rakkaustarinan. Heidegger liittyi sittemin natsipuolueeseen. Pääosassa loisti Seela Sella, joka on vaan niin karismaattinen, ihan uskomaton. Teetkö pitkiä junamatkoja jo sinäkin? Minä teen, mutta harvemmin "saan" lukea.

      Poista
  5. Aina ei jaksa raahata kameraakaan, on kiva vain elää hetkessä ja huomisesta (tai blogista) viis.
    Lumisade on kuin petkutus, juuri kun mun puutarhassa näkyi ensimmäiset Nousijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin lumisade tuntui petkutukselta. Vaikka oli kyllä aamulla tosi kaunista, kun aurinko paistoi.

      Poista
  6. Meillä ei sada lunta, onneksi. Suomessa on hyviä puolia, mutta ne eivät ole nimeltään helmikuu, maaliskuu eikä huhtikuu. Silloin asun mieluummin täällä. Eilen tosin yllätti sellainen ukkosmyrsky, joka tipautti lämpötilan hyiseen. Oli hyvä tulla kipinkapin kotiin ja vetää villasukat jalkaan ja keittää kuppi kuumaa.

    Mutta, kevät keikkuen tulevi. Niin Suomen Turkuun kuin Turkin Istanbuliin. Valo lisääntyy ja paljastaa mm. juuri tällä hetkellä, että jollakin on erittäin likaiset ikkunat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kevät on siellä niin paljon pidemmällä kuin täällä. Ja varsinkin, kun se ottaa takapakkia. Minä odotan ensimmäistä kesältä tuoksuvaa sadetta, se on aina ihana tunne. Mullakin on likaiset ikkunat!

      Poista
  7. täällä ollaan myös tositosi pettyneitä vaikkei vielä lesken lehdet kukikkaan mutta silti.minäkin olen kyseisen kirjan lukenut ja ahmimalla. aihe kiinnostaa kovasti, mutta kirja loppui jotenkin kesken tai jotain jäi puuttumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin se loppui ehkä hiukan kesken, mutta...toisaalta, mitä vielä olisi pitänyt kertoa. Elämä jatkuu, kirjan ulkopuolella. Tykkään Härkösen huumorista. Hän kirjoittaa jotenkin niin vaivattomasti, että se tuntuu lähes liian helpolta...en osaa oikein selittää. Mutta tykkkäsin silti. Oli ihana lojua sohvalla ja lukea monta tuntia putkeen.

      Poista
  8. Kyllä, olo on pettynyt. Jos tämä lumisade olisi tullut eilen, olisin luullut säänhaltijan aprillipilaksi.

    Minäkin olisin halunnut lukea kirjan yhdeltä istumalta. Nyt luin romaanin, josta en pitänyt. En ole hömpän ystävä, en vaikka se tapahtuisi ihanassa Pariisissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Minä en koskaan lue loppuun romaaneja, joista en pidä. En vain enää osaa tuhlata sillä tavalla aikaani. Luen niin vähän, että jos kirja ei nappaa sivulla 50, luovutan. Tai ei nyt ihan noin tarkasti, mutta periaatteessa. Minäkään en pidä hömpästä, enkä huonosta kielestä. Sitä ei saa anteeksi.

      Poista
  9. juu, veti hieman mieltä matalaksi tuo lumi. juuri kun olin ehtinyt ihmettelemään miten nopeasti lumet suli ja kirkkopuistikon nurmi lähestulkoon jo melkein vihersi! mutta odotellaan nyt sitten vielä, odotellaan..
    Talvikengät kaivoin minäkin takaisin käyttöön, pöh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottaminen on joskus niin vaikeaa! Mutta takatalvihan kuuluu kevääseen, ilman sitä ei kevät taida edes tulla. Talvitakkeja en jaksanut enää vintiltä hakea, villatakki väliin saa riittää.

      Poista
  10. Tuon keskimmäisen kuvan ottohetkellä on kamera ainakin ollut niin oikeassa paikassa kuin vaan voi! Hieno!

    Sankka lumipyry aamulla ja valkoinen pehmyt maisema oli jotain niin lamaannuttavaa, ettei sille sanoja löydy. Onneksi on kevään valo kumminkin, ja kevyt pää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Mullakin on onneksi aika kevyt pää, ei ole raskaita tai kiireisiä ajatuksia rasittamassa leijumista. Nyt juuri katselen, kun aurinko nousee metsän takaa, aika kaunista, vaikka pelto onkin lumipeitossa.

      Poista
  11. Ainoa positiivinen puoli tuolla lumella ja pakkasella on pois näkyvistä pysyvät kyykäärmeet. Siihen loppuisi mun metsäretket jos sellaiseen törmäisin - olen ihan hysteerinen niitä nähdessä. Kaikkea muuta kuin ikääni sopiva, kiljuva kiukkuinen kakara. Jähmetyn paikoilleni.

    Talvivaateet saa olla tallessa, en hae esiin. Puetaan vaan enemmän kerroksia jos pakko. Tiet on kuitenkin sulat. Nurmikko iltapäivällä ihanan märkä ja upottava. Hiekkatie sohjoinen ja kymä.
    Josko sitten metsään...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pelkään käärmeitä. Ne ovat musta tosi pelottavia ja inhottaviakin. Olen onneksi vain muutaman kerran törmännyt kyyhyn ja huomannut kaverin tarpeeksi ajoissa.

      Juu, kerroksia lisää täälläkin vaan puetaan. Ei jaksa hakea talvitakkeja vintiltä.

      Poista
  12. Tuo toisiksi alimmainen lause kyllä kuitenkin lämmitti, luulen, että sen voimalla lumikin pian lähtee :) Ihanaa, että kevät voi olla mielessä ja kaikessa puuhailussa.
    Meillä joutsenet lähtevät takaisin etelään, kaikki suuntaavat taivaalla nyt takaisin sitä kohti. Toivottavasti ne uskaltavat pian palata takaisin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä se lähtee. Niin, sielussa on kevät ja ruumiissa talvi, kun joutuu taas hiipimään liukkailla teillä. Joutsen-parat, kyllä ne sitten palaavat.

      Poista
  13. Hauskaa huomata, miten kaikki ärhentelevät lumentulosta kun itse olen aivan ihastuksissani. Lensin keskiviikkona lomille Suomeen, enkä ole tosiaan nähnyt lunta tämän talven nimiin. Taisinpa tuoda takatalven mukanani ;) Ah, ihanuutta. Ei ole mitään kauniimpaa, kuin valkea, kevätauringon kimalluttama hanki, hento lumisade ja räystäiltä tippuvat pisarat. Kevättä on ilmassa, vaikka ensisilmäyksellä vuodenaikaa luulisi keskitalveksi. :> Ainiin; kolaaminen on osoittautunut mitä parhaimmaksi meditaatiokeinoksi!

    Lupaan tilata luontoäidiltä kevään heti kun kyllästyn lumisuuteen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä ihmettele! Me muut olemme tainneet saada talvesta tarpeeksemme. Minä kyllä pidän talvesta, nyt vaan olin jo siirtynyt kevät-moodiin. Tänään näytti hassulta, kun sateli lumenhaituvia ja aurinko paistoi. Lunta ei muuten näkynyt missään. Ihan kuin kesä ja lunta...

      Poista
  14. Takatalvesta en nauti, vaikka se joka kevät "yllättää" - kuvistasi ja sanoistasi kylläkin (mutta tämänhän sinä jo tiesit...)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, kiitos. Ja tuon takatalvi-jutunkin tiesin, vaan enpä nauti minäkään nyt tästä.

      Poista
  15. Jos sinulla on ollut kevyt mieli, niin minulla on kevyt olo. Pikkutyyppi toi meille vatsataudin. Läksin sen kanssa äidin luo, tietämättäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voihan nenä! Mahatauti on NIIN ällöttävää. Kun lapset olivat pieniä, sain niiltä kaikki mahapöpöt.

      Poista