sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Sibeliuksen oikea käsi oli lyhyempi

Hämeenlinnassa opin, että Sibeliuksen oikea käsi oli hiukan lyhyempi kuin vasen.
Että seitsemännen portaan enkeli ei todellaan tuo lapsia maailmaan, mutta ehkä se vie pieniä lapsia taivaaseen ilman syytä.
Että Laurellin omenakakku on aika loistavaa.
Että yhdessä illassa voi päästä hyvin lähelle, kiitos Marjatta sykähdyttävästä illasta.
Tänään olen laulanut nälkalauluja, koska kukaan ei jaksa mennä kauppaan tai tehdä ruokaa.
Olen katsonut hymyilevää koiraa kuljetuskärryssä. Vastatuulessa sen korvat lepattavat.
Luulen, että kevät on vihdoin täällä, vaikka palelee. Jäätelökioski on ainakin avattu ja skillat kurkkaavat ujoina mullasta.

37 kommenttia:

  1. Oi tuo tuttuakin tutumpi kaupunki Hämeenlinna. Jonne pakenin tätini hoiviin kaikiksi viikonlopuiksi ja lomiksi jo 11vuotiaasta alkaen. Äidin kanssa ei oikein sujunut yhteiselo...
    Meillä mentiin helpomman kautta tuo ruokalistan puolesta, pastaa ja nugetteja.
    Muuten on ollut vain pyykinpesua ja olemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sinulla on sitten kaupungista hyviä muistoja :) Onneksi oli täti. Meillä mies jaksoi lopulta kauppaan. Ei kaapissa kyllä mitään olisi ollutkaan.

      Poista
  2. Sibelius myös näki sävelet eri väreinä. Ehkä tämä ei ollut uusi tieto mutta jännä juttu. Tosiaan oli jo aika keväistä, ensimmäiset puistokahvit:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se ehkä uusi tieto, joka hämärä mielikuva minulla tosin on siitä, että olen kuullut tuon ennenkin. Minäkin näen musiikin väreinä ja kuvina. Kun kuuntelen musiikkia, alkaa päässä pyöriä heti joku leffa.

      Poista
    2. Olen kuullut, että useimmat muusikot näkevät sävelet väreinä. Vaikken itse ole musikaalinen, niin kuulen itsekin musiikin väreinä. Toisaalta näen kaiken väreinä; kaupungit, nimet, viikonpäivät, sanatkin...Ja sama juttu, musiikki vie mut johonkin leffaan. Usein se ei ole mikään tietty, kuvaa alkaa vain pyöriä päässäni.

      Poista
    3. Tuo on varmasti totta, siis että muusikot näkevät musiikin väreinä. Mutta tuo kertoo kyllä sun visuaalisuudesta, että näet kaikki väreinä, aika jännä juttu. Kaupungit minäkin näen usein väreinä, mutta viikonpäivät ja sanat on mulle käsittämättömämpi juttu. Mutta nuo omat musavideot on aika hauska juttu. Mietin usein, että kun saisi sen kaiken tallennettua, niin kyllä tulisi hyvää matskua.

      Poista
    4. Jatkan vielä vähän.. Luulen että nuo ovat kaksi eri juttua tuo visuaalisuus ja sitten ns. synestesia. En usko että useimmat muusikot näkevät säveliä väreinä, muusikkona en itse törmännyt sellaiseen ollenkaan, mutta jotkut kyllä. Jostakin kuvittelen, että tuollainen synestesia-kokemus voisi olla jopa jotenkin "psykedeelinen".

      Poista
    5. Tai ehkä tuo Liivian juttu nimenomaan on synestesiaa, sanat jne. (Tarkemmin luettuna.)

      Poista
  3. Oi luet sitä ihanaa ihanaa kirjaa!
    Mulla on kädet samaa paria, mutta silmät ei.
    Tällä kertaa jäin riippumaan tokaan kuvaan, siinä on hyvä hämy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi en! Olin katsomassa tuon Seitsemännen portaan enkelin teatterissa ja pakko tunnustaa, etten ole sitä lukenut. Olen kyllä kuullut niin monen kehuvan kirjaa, että pitäisi varmaan lukeakin se. Tuossa näytelmässä parasta oli oikeastaan musiikki, muuten se eteni minun makuuni vähän liian nopeasti.

      Poista
  4. Tuleva, uusivanha kotikaupunkini..ristiriitaiset ompi aatokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinä olet muuttamassa Hämeenlinnaan? Minä tykkään kyllä Hämeenlinnasta, siellä on kuitenkin paljon vanhaa ja järvet ympärillä.

      Poista
  5. Olen vain muutaman kerran käynyt H-linnassa. Tykkäsin kyllä. Skilloja pulpahtelee nyt joka puolelta, kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ajan usein Hämeenlinnan ohi tai pysähdyn vain nopeasti. No, en minä nytkään paljon ehtinyt, mutta sentään museoon, kahville, kävelylle, teatteriin ja kylään :)

      Poista
  6. Taidettiin nähdä sama enkeli :) olitko sitten kummassa näytöksessä? me klo 14. Tykkäsin niin kovin, kannatti ajella sinne ja takas.

    Meillä syödään kaurapuuroa iltapalaksi, kun ei sinne kauppaan sitten jaksettu... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Oltiin me sitten samassa esityksessä, hassu juttu! Ehkä jopa nähtiin toisemme....minäkin tykkäsin, erityisesti musiikista.

      Poista
    2. No juu...harmi, ettei huomattu!

      Poista
  7. Taas kerran ihailen kuviasi. Olisi ollut hauska nähdä kuva myös hymyilevästä koirasta.

    Seitsemmänen portaan enkeli on hieno kirja, suosittelen sen lukemista. Eipä sen puoleen, varmasti toimii myös teatteriesityksenä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ei ollut kameraa mukanaa, kun koira matkusti miehen pyörän perässä. Eka kertaa kärryissä ja oli vitsikkään näköinen. Minun täytyy lukea tuo kirja, niin moni on sitä suositellut.

      Poista
  8. Tuosta toisesta kuvasta meinasi mulla melkein päästä parku. Tuo rakennus kuvassa muistutti mua lapsuuteni ajoista, kun Oulun pääkadulla oli paljon enemmän puutaloja kuin nyt. Siinä yhdessä puutalossa oli markan puoti, jossa me käytiin siskojen kanssa aika usein tekemässä löytöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Tuo on varmaankin vanhaa Hämeenlinnaa ja onkin. Minä olen käynyt Oulussa vain kaksi kertaa, enkä muista sieltä paljon puutaloja tosiaankaan, mutta viimeksi kun kävin, satoi kaatamalla vettä, enkä muista kaupungista juuri mitään. Harmi. Markan puoti :)

      Poista
  9. oi ihana kevät! juuri tänään katselin meidän torin ohi kulkiessa ettei vielä näkynyt jäätelökioskia. eikä kyllä skillojakaan, mutta aurinko lämmitti! mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä aukesi ensimmäinen kai perjantaina, mutten ole vielä ostanut jätskiä, on ollut niin kylmä, vaikka aurinko paistoikin.

      Poista
  10. Kävin synnyttämässä Hämeenlinnassa pikkukakkosen noin 12 vuotta sitten. Kaupungista ei jäänyt mieleen Sibeliuksen kädet, vaan pyörryttävä Onni. Minusta oli syntynyt pieni poika. Sen rinnalla kalpenee linnat ja kaikki muu.

    Minäkin nyhjään tyhjästä. Siitä syntyi se linssikeitto, joka sinulla on edelleen syömättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi sielläkö hän syntyi? Pyörryttävä Onni on parempi kuin Sibeliuksen kädet. Sinun Onnisi on sitten syntynyt samassa kaupungissa kuin mestarisäveltäjämem :) Se linssikeitto! Nyt kyllä harmittaa, sun tomaattikeittokin oli maailman parasta. Sitä muistellaan meillä vieläkin.

      Poista
  11. Monella kommentoijalla tuntuu olevan yhteyksiä Hämeenlinnaan. Tämä on hyvä paikka asua ja tänne oli hyvä palata monien, monien Helsingin vuosien jälkeen. Välimatkat ovat lyhyet, kotoa pääsee suoraan luontoon ja naapurikaupunkeihin on hyvät yhteydet. Kaupungin kulttuurianti on lisääntynyt Verkatehtaan myötä.

    Kiitos Kirjailijatar käynnistä, kanssasi oli mukava viettää sykähdyttävä ilta. Tavatkaamme jälleen joko Turussa tai sitten täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle vieraanvaraisuudesta ja hyvästä seurasta. Ja seuraavaan tapaamiseen :)

      Poista
  12. Olet oppinut kivoja Hämeenlinnassa. Minulle kävi huonommin, opin että siellä on valtavasti yksisuuntaisia katuja ja siksi vaikeaa löytää sinne minne on menossa. Pitäisi antaa kaupungille uusi mahdollisuus ja yrittää nyt löytää se omenakakkupaikkakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin :) Tosi piristäviä nämä yhden päivän pyrähdykset, vaikka mitä ehtii nähdä ja kokea. Minä en noista kaduista mitään tiedäkään, kun kuljin ihan omin jaloin.

      Poista
  13. Minulle Hämeenlinna on ihan vieras paikka, tiiä vaikka mitä sielläkin oppis, jos joskus ehtisi pysähtymään.
    On se kevät jo, hieman kylmä tosin, talvipalttoo edelleen päällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä vedin äsken villatakin päälle, kun oli niin mahdottoman kylmä, siis sisällä. Ja vettä vihmoo taivaan täydeltä. Ei näistäkään kuvista oikein uskoisi, että oli huhtikuun puoliväli.

      Poista
  14. Voihan Hämeenlinna. Sinne melkein tulee ikävä (ja teatteriin tuleekin), ja sitten muistaa sen kaiken, miksei se oikein koskaan ollut koti. Ruutukaava ei sovi mulle, eikä se hämäläinen hitaus, vaikka itsekin sitä puoliksi olen.

    Mutta kaunis se on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen oikeastaan hämäläinen, mutta juuret ovat Karjalassa ja olen ehkä enemmän sinne päin kallellaan tuon temperamentin puolesta. Minulle ruutukaava ihan sopiikin, kun olen tälläinen kaupunkilaistyttö, vaikka muuten nautin kyllä kiemurtelevista teistä.

      Poista
  15. Hämeenlinna. Muistan, että olen siitä tykännyt. Mutta en ole pitkään aikaan siellä pysähtynyt.

    Me syötiin sunnuntaina ekat jätskikipsajätskit ja istuttiin Narsissisillalla. Se on uusi nimitys, jonka salakuuntelin ohikulkiessani. Olen sulta oppinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! Tarkenitte syödä, minä en ole vieläkään syönyt, enkä kyllä syö tänäänkään, kun on hitsin kylmä vaan. Ahaa, tervetuloa Salakuuntelijat ry:n jäseneksi :)

      Poista
  16. hymyilen sille mielikuvalle joka syntyi korviaan tuulessa lepattavasta koirasta;)
    minä söin viikonloppuna 3 jäätelöä. sormikkaat käsissä ja hieman hytisten, mutta kevätfiiliksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin jätskillä!! Kaikki muut ovat tainneet jo siirtyä kevääseen jätskirintamalla. Musta tuntuu, että mulla on ulkona aina vähän viileä, joten en halua edes ajatella jätskiä. Se oli hauskan näköinen, kun korvat lepatti :)

      Poista