maanantai 7. toukokuuta 2012

Jotkut suostuvat mankeloitaviksi

Ajattelen vain vihreää. Mies kävelee kuin niittäisi, käsi leikkaa näkymätöntä peltoa.

Pilvet eivät ole menossa minnekään, minä menin tänne, tänne ja tänne.
Opin:
Sinä teet minusta riittävän.
Häpeään liittyy katkeruutta, kauhua ja kateutta.
Jotkut ihmiset suostuvat mankeloitaviksi.

Västäräkin soidintanssi roskakorin vieressä. Se oli silloin kun nukuttiin kapeassa sängyssä ja syötiin voileipäkeksejä aamupalaksi ja iltapalaksi, ei välitetty mistään eikä kestään.

46 kommenttia:

  1. Oo, onpas hurjasti teatteria Lahdesta. Tuo Spoonface on kiinnostanut jo pitkään, sen tahtoisin nähdä.
    Mulla jäi kouluajoilta Lahdesta vähän nihkeä fiilis. Nythän ne on lopettamassa sitä samaa koulua. Surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahti on pikkaisen teatterikaupunki, vaikka onhan se enemmän urheilukaupunki ja varmasti vähän tyly ja tylsä. Mulle se on lapsuuden kotikaupunki, joten nostalginen. On niin paljon paikkoja, joihin liittyy hyviä muistoja.

      Poista
  2. Kaunista ja herkkää vihreää olet saanut kamerasi eteen. Ja kulttuuriakin tuntuu reilusti olevan tarjolla. Mitäpä sitä nainen muuta tarvitseekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eipä niin muuta :) Minulle riittää luonto ja kulttuuri, sopivassa suhteessa.

      Poista
  3. Vihreä on niin hyvä. Koivujen hento vihreys, pökerryttää, juuri nyt tässä hetkessä, kohta jo mennyttä se tuoreista tuorein raikkaus.

    Olet mennyt paljon. Kiinnostavia oppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, se on aina niin nopeasti ohi. Tämä ihana hetki.

      Katsoin viikonloppuna paljon teatteria ja se teki niin hyvää.

      Poista
  4. Niin kaunista vihreää,hienot kuvat. Meidänkin puutarhasta saa jo ruohosipulia.
    Eikö häpeä ole pelkoa siitä että on huonompi kuin toiset? en tiedä, tulipahan vain mieleni. Sait ajattelemaan.... jos minä häpeän jotain tai jotakin, niin eikö se silloin ole pelkoa jostain omasta, salatusta, alueesta jossa tunnen olevani huonompi kuin muut?
    Olen lukihäiriöinen ja siksi minulla on suuri kynnys kirjoittaa vaikka asiaa kirjoittamiseen olisikin eli minä "häpeän" näitä kirjoitusvirheitäni(ja niitä on paljon).
    En minä nykyään enään häpeä, minä olen se joka olen, mutta nuorempana häpesin ajattelin olevani tyhmä.
    ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onhan se sitä. Kaikista vaikein on kertoa niitä juttuja, joita häpeää kamalasti. Varmaan se on kauhua, että tulee paljastetuksi. Kateutta, että muut ovat parempia. Katkeruutta, jos tuntuu, että on joutunut koko elämänsä vain häpeämään. Älä häpeä kirjoitusvirheitäsi! Ei mitään syytä :)

      Poista
  5. vihreää ei voi nyt olla ajattelematta, se on aika in tällä hetkellä, sitä pukkaa puiden oksilta ja maasta. aika kivaa:)

    mua kiinnostais toi Muoviukkeli. mutta niin monet hyvät esitykset jää näkemättä, valitettavasti. ja teatteri kun on niin hassua, että sen tilaisuutensa kun menettää niin se siitä sitten. sitä ei voi kelata alkuun, tai kaivaa esiin silloin kun itselle sopii, tai katsoa myöhemmin. ihme touhua toi teatteri..

    VastaaPoista
  6. Ei niin, kaikki vihertää, luonto ja ajatukset.

    Muoviukkeli oli hurja, ajatuksia herättävä ja räävitön. Ravistavalla tavalla. Näyttelijät olivat minusta hyviä, sillä tuo vaati heittäytymistä. Se minua teatterissa ehkä viehättääkin, se syntyy siinä hetkessä. Jokainen esityskin on varmaan erilainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. on varmasti. aina uusi hetki, uusi tilanne, uudet ihmiset, vaikka periaatteessa toistetaankin jotain jo kerran tehtyä. ja silti se on vain se hetki, ja sitten puf! savuna ilmaan. se siinä jotenkin niin viehättääkin, siitä ei jää muuta kuin muistikuva, tuntokuva. ei mitään mistä pitää kiinni.

      Poista
    2. Niin, koska siinä on se vuorovaikutus. Ei voi olla kahta samanlaista esitystä. Muistan, kun lapsena katsoi jonkun esityksen noin sata kertaa. Siinä huomasi, että se oli joka kerta eri, vaikka oli sama. Ja on hauska katsoa, miten eri tavalla ihmiset reagoivat teatterissa kohtauksiin, joku nauraa, toinen melkein itkee.

      Poista
  7. Tuo ihana vihreä tekee ihan höperöksi, minä vaan en saa millään siemeniä multaan, kurja minä, laiskimus. Tänään onneksi sain kukkapenkeistä krookusten päältä sen verran lehtiä haravoitua pois, että kukat näkyvät. Huomenna taas vähän lisää, täytyy kai ottaa pieni vihreä asia kerrallaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, on vähän niin kuin hiprakassa koko ajan. Minun yrtit meinaa kuolla, kun en jaksa/ehdi kastella tarpeeksi. Yksi vihreä askel kerrallaan...hyvä ajatus, monella tavalla.

      Poista
  8. Kylläpäs vihertää! ja mä olen vihreä kateudesta, kun sulla on ollut kunnon teatterirupeama! Sainhan minäkin siitä osani onneksi.
    En muistanutkaan kaikkia kolmea häpeän koota - kiitos muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän sait todellakin osasi! Kiitos seurasta, oli ihan yhtä mahtavaa kuin aina :) Minä painoin jotain oppitunnilla päähäni, ihme!

      Poista
  9. Vihreä hentous tekee näin keväällä niin hyvää silmille ja sielulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tekee, se on hentoa ja häilyvää ja niin ihanaa.

      Poista
  10. Minä aloitin tomaatinviljelijän urani. Elättelen toiveita, että kohta keittiössäni vihertää. Muuten elän kun sumussa. Minuun iski pahimmoinen kevätflunssa ja elämä jarrutti hetkessä etanavaihteelle. Siltikään ei jaksaisi kerrassaan mitään. Toivon todella, että se on ohimenevä vaihde ja pääsen pian taas nauttimaan keväästä täysin rinnoin. Nyt ne ovat kai puolillaan:). Kiva nähdä sinua taas. Taisi olla hoppuviikko sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä se ura kuule urkenee. Harmi, että olet ollut flunssassa. Minä halusin pitää vähän taukoa täältä, olla ihan hissukseen ja sitten nauttia teatterista ja mukavasta viikonlopusta. Varmasti tokenet pian, minä toivon. Halaus sinne, lempikaupunkiini ja sinulle!

      Poista
  11. puut kuin morsiammet, ihanaa! tämä alkukesän viherrys on parasta.

    jaahas, taisit käydä katsomassa tyttäreni oppilaita, hih :) tämmöiset sattumat on niin kivoja. näitköhän jotain hänen ohjauksistaan?

    iloisia ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa! No nyt taas yhdistän yksi plus yksi. En sitä tajunnut siellä, mutta kyllä, näin yhden hänen ohjauksensa. Se oli ihan mielettömän hyvä! Nuoret on lahjakkaita, rohkeita ja niin vailla maneereita. Jospa olisin tiennyt, olisin moikannut tytärtäsi :)

      Poista
    2. hauskaa :) no, ensi kerralla sitten.
      samaa mieltä, nuorissa on voimaa ja nuo tyypit ovat lisäksi erittäin mukavaa joukkoa, sydämellistä ja ajattelevaa porukkaa.

      jotenkin mua huvittaa tämä myös siksi, että aina junassa (karjaalta tai karjaalle) ajattelen, että oletkohan sinä mahdollisesti siellä :)
      ps. tänään hesaan, huomenna takas- see you!

      Poista
    3. Niinpä! Ajattelin, että menen tuonne myös ensi vuonna ja katson vielä enemmän esityksiä. Uskon, että nuo nuoret ovat tosiaan humaaneja ja sydämellisiä. Sellaisen vaikutelman heistä sai ja ajattelin jo siellä, että heilä on superhyvät opettajat.

      Tänään en ole junassa, ensi viikolla vasta, keskiviikkona :)

      Poista
  12. Ihanaa vihreää, elämän alkua, hiirenkorvia. Puutkin ovat minusta kauneimmillaan aivan näillä hetkillä. Liittyykö tuo teattereissa kulkeminen työhösi? Jos niin onpa mahti työ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä se kyllä liity, harmi :( En pistäisi ollenkaan pahakseni, jos liittyisi. Mutta tykkään käydä teatterissa ja joskus otan tällaisen superspurtin ja käyn katsomassa monta esitystä viikonlopun aikana.

      Poista
  13. Minä olen joskus suostunut mankeloitavaksi, enkä koskaan enää siihen suostu. Tiedän sen ihan varmasti, sillä tärkkäännyin sen mankeloinnin aikana aikana aika vahvaksi. En myöskään koskaan aio itse mankeloida ketään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä uskon kanssa, että mankelin jälkeen on niin vahva, ettei suostu enää siihen epäinhimilliseen rääkkiin. Älä annakaan mankeloida itseäsi! Minua ei ole onneksi mankeloitu, onneksi.

      Poista
    2. Paitsi, jos äiti on pikkulapsena opettanut, että huomiota saa vain suostumalla mankeloitavaksi. Sitäpaitsi tärkki sulaa kyyneleistä ja sen jälkeen on aivan rätti.

      Poista
    3. NIin, se on surullista. Ehkä näin on moni äiti tehnyt, tyhmyyttään ja tietämättömyyttään.

      Poista
  14. Kertoo varmasti kulttuuriköyhästä elämästäni tai sen vaiheesta, kun jäin kiinni roskiksen vieressä tanssivaan västäräkkiin.
    Niin se meni.
    Kapea sänky ja ruissipsit. Ruissipsit siksi jotta kuulin paripäivää sitten "jos meillä ei olisi lapsia, syötäisiin varmaan ruissipsejä päiväruuaksikin"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä seurasin västäräkkejä kauan, kun odotin bussia. Se oli viehkoa ja kiehtovaa, en heti tajunnut mikä on meneillään. Kertoo kaupunkilaisuudestani. Ai teillä ruissipsit :) Joo, silloin ei ruoka paljon merkinnyt...

      Poista
  15. Tervehdin ilolla keväänvihreitä kuvia ja sanoilla leikkiviä lauseita, joilla on kantavuutta ja kauneutta. Linkkien päätteetkin tuli tutkittua tarkkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Linkkien päätteissä oli tosiaan hyviä juttuja, jotka jäivät pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen.

      Poista
  16. Minäkin olen tainnut elää kerran voileipäkeksiajanjakson. Se oli yksi kommuunielämä sinisten seinien sisäpuolella ja yhden äiti toi läjäpäin voileipäkeksejä, eikä meillä välillä ollut yhtään mitään muuta.
    Nyt vihertää siellä ja täällä! Tosin vihreyden pulpahtaminen on aina niin haikeaa, tavallaan odotus loppuu siihen ja alkaa jarrutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin olet elänyt voileipäkeksiajan? Siinä on jotain erityistä, kun ei oikein kaipaakaan mitään muuta. Keksit ovat riittävästi ja elämä on jossain ihan muualla. Minusta olisi ollut kiva asua joskus kommuunissa, mutta enää en kyllä taitaisi sopeutua. Olisi pitänyt tehdä se nuorena. Totta, että nyt alkaa jarrutus! Se on jo nyt vähän haikeaa.

      Poista
  17. Papunituja ja ruohosipulia. Meilläkin tuo ruohosipuli talvehti varastossa ja nyt jo syömäkelpoista. Yrtit mulla on olohuoneen ikkunalla, epätoivoista kasvua sanoisin.

    Mut on makeloitu, kastettu happoon ja vielä kovetettu uunissa. Kova kuin kivi tuo kuori ja harva pääsee sen alle. En siis helppo ihminen ollenkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei talvehtinut mikään, mutta ei se mitään. Sinut on käsitelty aika vahvoissa liemissä, hapossa oikein, huhuh. Kyllähän siinä nyt väkisinkin kovettuu.

      Poista
  18. Me ollaan menty läpi elämän mankelin tänä vuonna mutta ei mennä enää. Oisko tässä nyt sitten kova päältä, pehmeä sisältä ? Aika näyttää.Mutta ihanaa vihreää kuvissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi teitä. Toivottavasti mankelointi nyt jo riittää. Ei ketään ole tarkoitettu mankeliin :(

      Poista
  19. Vihreää on nyt kaikkialla, ulkona ja omissa ajatuksissakin. :)

    En ole varma, olenko elänyt voileipäkeksijaksoa. Jos en ole, olen menettänyt jotain, ihan varmasti. Jos olen, niin olen onnellinen. Taidan olla siltä väliltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta :) Voileipäkeksijakso oli kyllä huumaavan ihanaa, ei kylläkään niiden voileipäkeksien takia, vaan ihan muista syistä.

      Poista
  20. Voi kauhiata, 40 kommenttia ja minäkin vielä lisään omani!

    Suloista kevättä sinulle tahdon ja lisää vihreää, päiväpäivältä kaikissa sävyissään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, minua häkellyttää, että teitä on niin paljon :) Mutta kivaa, että jätit kommentin ja lisää vihreää, pian pian.

      Poista
  21. Vielä yksi lisää myöhäisen kommentin kanssa.
    Mankeloimisesta tuli mieleen paljonkin, ja se, että itsekin olen suostunut, mutta en enää. Mankeloituna on myös vaikea välttää häpeää mutta uskon lujasti, että mankeloitu ei onneksi välttämättä katkeroidu.

    VastaaPoista
  22. Olen saanut palautetta, että lakanani eivät ole vain ryppyisiä vaan ne on rypistetty... Sama pätee minuun!
    Kiitos kuvista ja teksteistä, muutaman kuukauden taas kurkkinut ilman kommentointia. Valoa elämääsi!

    VastaaPoista