tiistai 15. toukokuuta 2012

Melankoliaa, jota peilata samovaarin kyljestä


Näin tämän ja vapisin sydämestä varpaisiin.
Pitkien rivien päivät. Onni, joka ei koskaan tule.
Olen aina rakastanut Tsehovia, sitä melankoliaa, jota  peilata samovaarin kyljestä.
Olen vähän leijuksissa, parvekkeen ovi on keskiyölläkin auki ja huoneessa palaa yksi pieni lamppu.

26 kommenttia:

  1. Kun näin kauniin otsikkosi ryntäsin heti tänne katsomaan. Katsoin myös linkkisi, ja oi, Vanja-eno, sen olisin halunnut nähdä. Ainoat minulle sopivat esitykset olisi ollut Tampereen teatterikesässä, joka oli loppuunmyyty. Nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin esityksestä hirmuisen paljon. Olen nähnyt kaksi Zholdakin ohjausta aiemmin ja tämä oli Anna Kareninan veroinen. Ihan erilainen. Hauska ja intohimoinen. Ja taas niin audivisuaalinen, että verkkokalvoille on piirtynyt upeita kuvia. Ja näyttelijät, voi miten hyviä.

      Poista
  2. Sinä kirjoitat nyt sillä tavalla, että minä olen leijuksissa täällä käydessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos. Leijuillaan nyt sitten kumpikin :)

      Poista
  3. Oi mikä teatteriputki sinulla onkaan. Milloinhan olen viimeksi päässyt katsomaan mitään??? Noloa tunnustaa, mutta koko Tsehov on jäänyt tututumista vaille. Pitäisi kai korjata tilanne, kun tie taas vie kirjastoon.

    Täällä tuli yöllä vettä kun saavista kaataen. Eipä tarvitse kastella "puutarhaani" tänään. Mies on reissussa vielä kaksi yötä. Puolivälissä siis mennään. Olen lähdössä tutustumaan esikoisen uuteen kouluun. Mukavaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle teatteri on aina ollut kirjallisuuden ohella tärkein taidemuoto. Tykkään kamalasti käydä teatterissa. Itse asiassa olen omasta mielestäni käynyt tänä keväänä harvoin teatterissa :)

      Täällä pelkään koko ajan, että alkaa sataa, pilvet on uhkaavia ja minulla ei ole sateenvarjoa matkassa. Mukavaa päivää sinnekin!

      Poista
  4. Teatterissa tulee käytyä liian vähän tai olenko liian lähellä tuota aihetta töissä? Tai se laiskuus - lähteä!

    Yöllä on taas hiukan satanut. Lähden metsään tuon karvaisen kaverin kanssa. Josko hetken saisi paremmin hengitettyä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, että olet liian lähellä teatteria. Varmaan tosi kurjaa, kaikki nämä siitepölyt kiusana. Toivottavasti oli mukava lenkki.

      Poista
  5. Melankoliaa, jota peilata samovaarin kyljestä. Sanoit sen niin hyvin, että tunnelma vyöryi päälleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) Minä rakastan samovaareja, mutten omista sellaista. Olen miettinyt, että miksen...

      Poista
  6. Ihanaa kevättä täällä kahden postauksen verran. Nuo taitavat kylä olla syyllisiä nenän vuotoon, silmien kutinaan ja muuhun mitä on ilmennyt yhdellä jos toisella. Aina kun käyn täällä ajattelen että nyt pitäis päästä teatteriin. En kuitenkaan koskaan mene. Ehkä menen edes kirjastoon lainamaan jotakin Tsehovia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä sain yhtenä iltana kamalan allergisen kohtauksen ja silmät kutisi ihan hulluna. Se oli kamalaa, muistin taas miten ikävää on kärsiä allergiasta. Minä taidan olla vähän koukussa teatteriin, saan siitä sellaista hengen ravintoa, jota tarvitsen.

      Poista
  7. Olisipa pitänyt katsoa Tampereen Teatterikesän tarjonta tarkemmin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, siellä on varmaan paljon muutakin kivaa. Tuo esitys vieraili Turussa, kävi tuuri.

      Poista
  8. meidän pitäis kyllä välillä vaihtaa osia, mä haluaisin nähdä yhtä paljon teatteria kuin sä! tuo on taas kerran yksi jota en ole nähnyt, enkä sitä taida ehtiä nähdäkään. taas, kerran.
    Mä olen kans aina tykännyt kovasti Tsehovista. tiedä sitten kuinka paljon asiaan on vaikuttanut se että mun äiti on aina ollut suunnaton Tsehov-fani, ja sitä on aina käyty katsomassa, missä ikinä joku pätkä on mennytkin.
    Mutta siinä tunnelmassa on jotain niin olennaista elämästä. ei sitä voi olla värisemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdetaan toki, muttei juuri nyt. En ehkä jaksaisi odotusta, kun minäkin olen niin hitsin huono odottaja, kamalan malttamaton ihminen. Niin, tuo oli kyllä loistava esitys...tunnelma, se koko näyttämöllepano, ja hillittömän hauska myös, joka oli yllättävää. En ole yhdistänyt Tsehovin kamalasti hilpeyttä, mutta tässä se oli tuotu jotenkin ihanan tuoreella tavalla esiin.

      Poista
  9. Tsehov on minulle kans hurjan rakas, lohduttaja ja lempeyden tuoja. Tykkään kovasti myös hänen novelleistaan.
    Olet kyllä nähnyt hienoja esityksiä. Täällä yksi kateudesta herneenvihreä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuollainen hän on: lempeä lohduttaja. Olisi mahtava inkkarinimi Tsehoville :) Novellitkin ovat loistavia, olet oikeassa. Siitä onkin aikaa, kun olen lukenut niitä. Liian harvoin tulee tartuttua klassikoihin. Tuo esitys oli kyllä huippuhieno, se oli niin visuaalinenkin, olisit varmasti pitänyt siitä, miten näyttämölle rakennettiin niin hienoja kuvia toinen toisensa perään. Ja upeita äänimaisemia: sateen ropina, koiran haukku, lokin laulu, klarinetin soitto, ooppera...

      Poista
  10. Tsehov herättää jo nimenä suurta kunnioitusta, ja melankoliaa. Minulla vielä lukematta, aika noloa edes myöntää, luen kyllä. Paitsi Tsehovin satuja on luettu.
    Eilen yhdessä puistossa oli niin tsehovelaisia puita, että teki mieli rynnätä niitä halailemaan. Olin oppilaitteni kanssa, joten säästin heidät siltä häpeältä, muuten olisin voinutkin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut joskus opiskeluaikoina paljon Tsehovin näytelmiä ja novelleja, en enää viime vuosina, harmi kyllä. Onko sinustakin olemassa tsehovilaisia puita? Minustakin, ihan ehdottomasti. Meidän tytöt on joskus vähän nolostellut minua, mutta onneksi ne on itsekin vähän hassuja.

      Poista
  11. Vanja-eno on sitten ollut vaikuttava, jos olet sydämestä varpaisiin asti vapissut! Hyvin sanottu!

    Muistelin eilen viimeaikaisia teatterikäyntejä, kun tyhjensin teattrikäsilaukun, johon oli kerääntynyt pääsylippu poikineen.

    Kauniit koivukuvat! Meillä ei noin muuten faniteta koivuja, kun tänä keväänä on ennätyspaha siitepölyaika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli tosiaan upea. Niin erilaista teatteria, muttei liian erilaista...hyvin selitetty :)

      Minäkään en yhtenä päivänä fanittanut noita koivuja, kun sain kauhean allergisen silmätkutiaaraavinnepois-kohtauksen. Siitepölyä on kai nyt ihan valtavan paljon.

      Poista
  12. tsehovilainen koivikko-on. samovaari-on.
    vanja enoa ei ole. eno kuoli. eikä sen nimi ollut vanja, pekka se oli.
    naapurin kissa on vissiin siedätyshoitanut minut. ei kutia silmät, kitalaki eikä valu nenä. näin on. ihmetellä täytyy. ja varata liput jostakin, että näkisin sen vanjan. silmät vaatii. ja sielu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on siellä sitten kovin venäläistä, ihanaa :) Täällä on vain maatuskoja ja huiveja ja pieni slaavilainen sydän. Enoa ei ole koskaan ollut, voivoi.

      Poista