sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Pikku prinssi peittyy hopeasateeseen


Kuoliko se hevonen, kysyy lapsi unissaan.
Koira nukkuu päälläni päiväunet. Minä makaan kuin ellun kana.
Gerbiilit söivät talonsa viime yönä. Eniten ne tykkäävät Kauppalehdestä.
Luen Hevosvarkaita ja katselen vanhaa paria, joka halaa punaisissa valoissa.
Pikku prinssi peittyy hopeasateeseen ja linnut laulavat.

Kuvat edelleen Antwerpenistä, sillä ajatukset jäivät joksikin aikaa sinne.

26 kommenttia:

  1. Voi gerbiilejä. Tulkoon seuraava talo Iltalehdestä. Se on sellaista roskaa, että ei ehkä kelpaa syötäväksi? Istanbul valmistautuu lomaan. Edessä ennen matkaa raivaus ja raivoisa pakkaaminen. Muunlaiseen en pysty. Inhoan niin sitä kamojen keräämistä ja kyvyttömyyttäni pysytellä minimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa talo oli pahvista, mutta Kauppalehdestä tyttö tekee alusia. Kerran kaverukset söivät yhdessä yössä aika ison korin. Nyt tiedän, miksi niitä sanotaa jyrsijöiksi.

      Minä olen hyvä pakkaamaan, kun pakkaan niin vähän. Äsken olin kaksi yötä reissussa aika pienen laukun kanssa.

      Poista
  2. Haluaisin just tämmöisiin kuviin nyt matkalle, ei sadekaan silloin haittaisi, haluaisin tummia taloja ja runsaita ikkunoita ja voimallisia kukkaasetelmia ja ja ja... ja kyllä haluaisin sinun Viipurinkin, se oli kaunis, haikea, suloinen. Ihan erilainen sade näissä kaupungeissa.
    Nyt kipitän töihin, mutta kyllä aion koko päivän salaa jatkaa mielessäni matkailua ja keksiä reittejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sade matkalla niin haittaa, kun on matkalla. Onneksi otin sateenvarjon mukaan. Onneksi matkailua voi tehdä päässäkin, kun eihän sitä aina pääse reissuun, vaikka kuinka haluaisi.

      Poista
  3. Vai tykkäsi gerbiilit Kauppalehdestä, opettelivat ehkä lukemaan...Minulla on kirjaviisas koira, syönyt puoli hyllyllistä kirjoja, joukossa myös oma käsikirjoitukseni, jota ei koneen kaatumisen vuoksi ole enää muualla olemassakaan. Pitäkööt sanani, eipä tuo niitä kellekään lavertele.

    Tämä sadekuva, samoin kuin Viipurin, sai sateen iholleni. Tykkään sateesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin nauroin, että ovat kovin taloustietoisia. Minä skippaan Kauppalehden, mutta niille se kelpaa. Oikein herkuttelevat talousuutisilla :)

      Ihan kamalaa tuo, että koirasi soi käsikirjoituksesti. Minä en kyllä toipuisi siitä noin helposti.

      Poista
  4. Jospa nuo gerbiilit imevät itseensä kaiken tiedon lehdestä? Kukapa tietää - sisäisesti siis ihan oikein kunnolla.

    Voi miten lomalla haluaisin jonnekin pois täältä. Mutta. Saanhan edes olla lomalla. Kaikkea ei voi saada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin siis kysyä niiltä sijoitusvinkkejä :) Niin, eihän ihminen koskaan voi kaikkea saada. Onneksi on työtä ja lomaa.

      Poista
  5. Minulla oli joskus kaksi rottaa. Ne eivät juurikaan silpunneet samalla tavalla kuin gerbiilit (niitäkin on ollut), mutta kun niille avasi vessapaperirullan sellaiseksi kiemuraksi, ne tunkivat itsensä sen sisään ja nukkuivat tyytyväisinä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän tyttö haluaisi kesyrotan, mutta nämä kaksi kaveria saavat nyt riittää. Nuo gerbiilit rakastaa kanssa vessa- ja talouspaperirullia. Ne kömpii niissä ihan innoissaan.

      Poista
  6. kylläpä tykkäänkin näistä kuvien paikoista! ihanaa rosoa ja tummunutta vanhaa. tuo satulan suojuskin on niin kiva, tosin en ole koskaan kässännyt miksi sellaista tarvitaan, ehkä koristeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo satulan suojus oli hauska, vaikken tiedä, mikä käytännön merkitys sillä on. Ehkä vanha oli rikki? Ehkä hän halusi vain kauniimman?

      Poista
  7. Gerbiireillä taitaa olla huono maku, tai sitten minulla kun tykkään, että Kauppalehti on niin tylsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on kuule yhtä huono maku. En edes aukaise sitä lehteä.

      Poista
  8. Mä voisin kuules joskus lähteä sulle reissuun seuraksi, kun osaat näköjään aina koluta kaikkia upeita paikkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tervetuloa :) Pitää vaan kurkkia jokapaikkaan, sillä tavalla tuntuvat parhaimmat paikat löytyvän.

      Poista
  9. Upeaa jälleen kerran.
    Kehuvat tuolla hesarissa Doris Salutskijin kuvia, http://blogit.hs.fi/paikkaauringossa/ on niissä samanlaista tunnelmaa kuin sinullakin, mutta minusta sinä olet vielä parempi tunnelman luoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minusta nuo Salutskijin kuvat ovat kyllä tosi hienoja. Mutta kiitos :)

      Poista
  10. Upea tuo hiljainen, sateinen silta.

    Kiitos taas näistä matkoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on itse asiassa laituri, mutta tosi hiljaista oli, kun vettä satoi aika reippaasti.

      Poista
  11. Moi. Ihania kuvia. Onko toi pöllö tossa patsaassa? Minä rakastan niitä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on pöllö. Minustakin pöllöt ovat suloisia.

      Poista
  12. kohtalo vie sinua hienoihin paikkoihin! kauniita kuvia ja tunnelmia.kiitos näistä ja kiitos kun jaat nämä meille jotka eivät tällä hetkellä pääse kauemmaksi lähtemään. mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vie, olen onnellinen :) Matkoilla on jotenkin kivempi ottaa kuvia, kun on valmiiksi ihan turisti. Ja kaikki paikat tuntuvat niin hienoilta.

      Poista
  13. Mitäs siitä jos sinulla on kuvat mahtavia mutta kun on tekstikin eli kylläpä pystyt kaikkeen ja olet niin mainio viihdyttäjä
    että piristyn taas!-Anne PS. sitä kirjasi julkaisua tässä odottelen:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan hirmuisesti. Olen ihan otettu. Tuo sanonta kuulostaa kyllä vähän hassulta. Olen ihan otettu. No, ymmärtänet kyllä :) Kiitos siis rohkaisusta.

      Poista