tiistai 12. kesäkuuta 2012

Viipuri - Jumaläidin ilmestys ja vodkaryyppy


Jumaläidin ilmestys ja vodkaryyppy!
Oli aika, jolloin täällä opiskeli Hugo Simberg ja kaupungissa kokoontui 70 kuoroa. Laulujen kaupunki, piruparkojen.
Opin kauneuspilkkujen koodikielen ja viuhkalla viettelyn.
Kiipeän torniin, mutten laske palmikkoani alas.
Kopeekat tuottavat onnea, kun ne laitetaan kantapään alle. 
Vodkaryyppy, suolakurkkuja ja kaviaaria. Muttei kaikkea sekaisin.
Hotellin aamiaispöydästä loppuu leipäkin ennen kahdeksaa. Mutta vodka ei pöydistä milloinkaan.


38 kommenttia:

  1. Kaksi viimeistä virkettä kertoo niin paljon.
    Ikkunapappa ihastuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin :) Minä en ole vodkan ystävä, mutta se nyt liittyy niin saumattomasti venäläisyyteen. Juon ennemmin sitä shampanjaa, joka on myös edullista.

      Poista
  2. Upeita Viipurikuvia, nämä ja edelliset. Hyvää matkaa jos matka jatkuu vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kotona olen jo, mutta jatkan näitä muisteluita vähän aikaa.

      Poista
  3. Hieno pappa ja tuo näkymä tornista alas. Niin kaunista. Vodka...mä siemailen viskiä, torjun flunssaa. Jos se loppuu, tartun siis vodkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juttelimme pitkään tuon papan kanssa, sillä hän asuu nyt siinä talossa, missä äitini lapsena. Toivottavasti flunssa pelästyy!

      Poista
  4. Kauneuspilkkujen koodikieli jäi askarruttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm..tässä lyhyt oppimäärä, mutten muista meneekö oikein, kannatta tarkistaa :) Kauneuspilkku suun pielessä: Olisin valmis seikkailuun. Kauneuspilkku otsalla: Olen intohimoinen.
      Myös viuhkoillahan oli oma viestijärjestelmä...ihan hassua.

      Poista
  5. Kiitos hienoista Viipurin kuvista, joista tihkuu tietty rappioromantiikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rappiolla on hyvä olla :) Minä pidän tuollaisesta vähän ränsistyneestä...

      Poista
  6. Mukavaa päästä kurkistamaan Viipurin tunnelmiin. Onpa kauniita taloja ja tosi jännä tuo kuva jossa on maalattu maisema!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo oli livenäkin hieno tuo maalattu seinä. Hämäännyin hetkeksi luulemaan, että siinä oli oikesti ihmisiä, kun kävelimme tuosta ohi.

      Poista
  7. Ihana Viipuri, kirjoituksesi saa hinkumaan sinne! Vähemmän välitän vodkasta, mutta Jumalanäidin ilmestyksen näkisin mielelläni. Oliko se tässä tapauksessa ikoni vai kirkko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos näin on. Minäkään en niin välitä vodkasta, shampanja on paremaa. Se tuli vain mieleen tuolla ortodoksisessa kirkossa,siis Jumalanäidin ilmestys...

      Poista
  8. onpa hurmaavan näköistä. itse olen käynyt torilla ostosretkellä lähemmäksi kaksikymmentä vuotta sitten. enpä paljoa nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni suomalainen on tainnut kokea Viipurin vain noin, torilla ja nopeasti. Silloin jää paljon näkemättä.

      Poista
  9. Jotenkin se ryyppy käy tosi hienosti ilmestyksen yhteyteen. Miksei muutenkin.
    Heittääkö ne oikeesti ne lasit seinään?

    Kunnon suolakurkku olisi eetvarttia nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi monta ryyppyä kun ottaa, varmasti tulee ilmestys, totta! Kyllä ne heittää ainakin joskus. Olen kerran ollut sellaisissa bileissä, nyt en tosin päässyt niin hyvin juhliin.

      Poista
  10. Oi, hienoja kuvia Viipurista.
    Minulla oli taannoin hieno mahdollisuus vierailla äitini, äidinäitini ja hänen serkkunsa kanssa heidän vanhassa kotikaupungissaan Viipurissa. Voi sitä tarinoiden määrää ja nostalgiaa. En koskaan unohda sitä haikeaa tunnelmaa ja niitä muistoja, joista mummini siellä kertoi. Ajattelen usein, että Viipurissa varmaan nyt asuisin minäkin, jos heidän ei olisi sieltä tarvinnut lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on sitten aika samanalaisia muistoja Viipurista kuin minulla. Äidin sisko muisti vielä hyvin juttuja sieltä. Äidin vanhemmat ovat kuolleet kauan sitten, joten heidän tarinoitaan en valitettavasti ehtinyt kuulla. Minä taas ajattelen, että no, ei minua varmaan edes olisi olemassa, jos Viipuri olisi jäänyt Suomelle, sillä silloin äiti olisi varmasti jäänyt sinne asumaan ja....jos yhden palan muuttaa menneisyydestä, kaikki muuttuu.

      Poista
  11. Kun tarvitsen piristystä tai rentoutusta tai lohtua tai innostusta niin tulen tänne blogiisi vierailulle ja aina piristyneenä lähden jatkamaan. Huikaisevia sinun turkooosit kuvasi ja ah nämä matkakertomukset, innostutat minutkin unelmoimaan paikoista joihin en muuten ole koskaan ajatellutkaan matkata. Oikein odotan taas että minne vie tiesi seuraavaksi.
    -Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kauniista sanoista :) Olen onnellinen, jos voin tarjota innostusta tai lohtua tai mitä hyvänsä. Minulla pukkaa nyt matkoja monesta tuutista eri syistä, joten matkakuvia on luvassa kyllä lisää :) Mutta Viipuriin haluaisin kyllä vielä joskus palata vähän rauhallisemmassa tahdissa, olisi vielä enemmän aikaa kuvata ja aistia tunnelmia.

      Poista
  12. kävelin koko kevättalven lantti kengässä- toimi! hih-hih :)

    hienot kuvat, kaunis kierros viipurissa- kiitos!
    ps. mun mummo ei koskaan enää halunnut sinne takas.
    äiti kävi joskus 70-80-luvun taitteesssa. oli järkyttynyt.
    menetyksen kipu oli kai liian raskas. omat mielikuvat menneestä
    ja silloinen todellisuus, liian ruuressa ristiriidassa.

    minä kävin siellä muistaakseni 1997. olin iloinen, ettei se painolasti
    painanut harteitani. saatoin vaan sukeltaa juurilleni, tutuksi tulleisiin maisemiin, kuviin, jotka olivatkin eläviä.

    VastaaPoista
  13. Kiitos. Mun pitää kanssa laittaa tuo kopeekka tuosta kenkään...ai niin, mulla on sandaalit, en taida laittaakaan :)

    Kiitos. En yhtään ihmettele, että he jotka joutuivat lähtemään, eivät halunneet palata. Jos joutui jättämään kaupungin aikuisena, oli palaaminen varmasti vaikeampaa. Ei minunkaan mummoni tainnut koskaan käydä siellä...en ole ihan varma. Äiti taas oli niin pieni silloin, ettei tunne ehkä ole ihan samanlainen.

    Minullakaan ei ole painolastia, on vain sellainen suloinen haikeus ja nostalgia. Ja ylpeys siitä, että juuret ovat siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvin sanoit: suloinen haikeus ja nostalgia. ylpeys juurista. niin se on.

      Poista
  14. Hurmaavia kuvia ja nostalgiaa :) Viipurissa en ole koskaan käynyt, mutta se on ehdottomasti "tuolla täytyy käydä"-listallani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, sinne on ainakin helppoa ja edullista mennä. Myös syöminen yms. on Viipurissa halpaa. Esimerkiksi lämmin lohileipä ja olut maksoi illalla kivassa ravintolassa reilusti alle viisi euroa.

      Poista
  15. Tosi hienot kuvat, varsinkin vanhus ikkunassa ja ylhäältäpäin otettu maisema! Maalattua seinää en meinannut tajuta ensin ollenkaan, olin jonkun optisen illuusion vallassa :-) käyt jotenkin yllättävissä paikoissa tai ainakin saat ne kuulostamaan sellaisilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Juttelimme tosiaan pitkään tuon vanhuksen kanssa, sillä hän asuu samassa talossa, jossa äitini aikoinaan. Minulle tuo Viipuri on tietysti kovin looginen matkakohde, mutta ehkä ne joilla ei ole siteitä sinne päin, pitävätkin sitä vähän yllättänä. Kaupunkihan on melko pieni, noin 80 000 asukasta, joten ei siellä tietysti mitään ihmeellisiä nähtävyyksiä ole.

      Poista
  16. Upea tuo suuri piirros talon seinällä, piti oikein katsoa kahdesti ennen kuin tajusin sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan, livenäkin sitä piti katsoa kaksi kertaa, ennen kuin tajusi.

      Poista
  17. Kivaa päästä virtuaalimatkalle! Voi miten hienoja kuvia ja sanoja! Viipuri näyttää karheankauniilta ja sopivan melankoliselta.

    Hienoja nuo korkealta otetut kaupunkikuvat, vesisade, papparainen - hienoja tunnelmia olet vanginnut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä aina tykkään sellaisesta vähän melankolisesta, olen niin melankolinen tyyppi :)

      Onneksi vesisade yllätti just silloin, kun tulimme hotellille. Muuten olisimme kyllä kastuneet aika onnellisesti.

      Poista
  18. Tykkään näistä niin! Ja nyt lähti soimaan päässä railakkaasti "sellainen on Viipuri, karjalaisten kaupunki!". Pelkäänpä että soi lopun päivää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! No kuule, sitä laulua tuollakin hoilattiin Pyöreässä tornissa lounaalla oikein porukalla :)

      Poista
  19. Hyvin vähän, mutta sentään jotain on kunnostettu. Olen nähnyt unia, että Viipuri palaa Suomelle ja me ostamme sieltä asunnon. En toki kaipaa sotaa, se on vain unikuva eikä kukaan sitä meille takaisin anna. Kun olimme siellä illat olivat kuin mettä ja hunajaa, joka kaikki meni päähän ilman vodkaakin.

    Hienoja kuvia.

    VastaaPoista