maanantai 11. kesäkuuta 2012

Viipuri - Pommitettujen unelmien kaupungissa


Tulen yhdeltä yöllä kotiin. Tuon shampanjaa ja maatuskoja.
Siellä äitini syntyi, näin talon, jonka ikkunasta hän katseli puistoon.
Pommitettujen unelmien kaupungissa elävät uudet unelmat. Heille sanottiin, pakatkaa ja lähtekää, ja kaukaa idästä tuli ihmisiä asumaan heidän taloihinsa.
Syreenit ja suolakurkut tuoksuvat. Meillä on kuuma. Ortodoksikirkossa palaa tuohus, mummo myy luutia ja pellavaliinoja. Salakanlahdella pojat soutelevat ja hääpari kiinnittää lukon siltaan.
Yksi meistä haluaa kultaisen vasaran, toinen kristelleja.
Ostan huivin, viikattavan niityn.
Juon vettä Narkissoksen lähteestä, mutten toivo ikuista nuoruutta. Vain tyhmät tekevät niin. Pidän rypistyneistä päivistä ja uurteista ihmisten kasvoilla.
Täti puhuu kuolleista kuin elävistä. Ovat jääneet tänne kummittelemaan.

46 kommenttia:

  1. Oi ihanaa,matkakuvia! Onpa kyllä rosoisen kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoit juuri hyvin, rosoisen kaunista tosiaan oli siellä.

      Poista
  2. Vau, kuulostaapas hyvältä reissulta. Paljon ehditte pienessä ajassa. Munkin tekee mieli, kun ainoasta visiitistäni on ainakin kymmenen vuotta, taitaa olla enemmänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmeen paljon joo. Emme kuitenkaan olleet perillä kuin reilun vuorokauden. No, nopeat ehtivät :) Olisin kyllä mielelläni jäänyt aistimaan tunnelmaa pitemmäksi aikaa.

      Poista
  3. Ihana reissu! Kuulostaa vähän haikealta, mutta hyvällä tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostalgiaa oli vahvaasti ilmassa, pakko myöntää.

      Poista
  4. Luin ensin että "poimittujen unelmien kaupungissa". Sekin ehkä sopisi.

    VastaaPoista
  5. Viipuri on ollut aina vain ohikulkipaikka (taas torstaiaamuna voin katsella sitä Tolstoin ikkunasta), jota olen junan ikkunoista tiiraillut. Kerran matkalla Pietariin pysähdyimme sinne muutamaksi tunniksi. Jotenkin minulle tulee Viipurista aina vähän surullinen olo, kun kaikki on päästetty räjähtämään käsiin. En tosin tiedä miten paljon siellä on viime vuosina laitettu paikkoja kuntoon, tuosta piipahduksestani on jo useita vuosia.

    Mutta kuvasi ovat kauniita ja sinulla paikkaan liitty vahvoja sukutunteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen käynyt Viipurissa kerran aiemmin, mutta silloin emme olleet yötä. Menimme laivalla Saimaan kanavaa pitkin. Mutta siitä on niin pitkä aika, että oli ihana päästä katsomaan kaupunkia nyt aikuisen silmin. Onhan se vähän surullista, monet talot ovat tosi rapistuneita...joitain on sitten korjattu ja ne ovatkin hienoja. Niin se elämä menee ja sodat liikuttelevat ihmisiä.

      Poista
  6. Sinun kuviesi ja kertomasi perusteella tekisi melkein mieli käydä Viipurissa. Olen käynyt siellä kerran turistina, olin yläasteikäinen ja perheeni matkassa oli myös paras ystäväni. Muistan parhaiten tuon pyöreän tornin, maaliskuisen loskan sekä hotellin discon, jossa soi Pet Shop Boysin "It's a sin". Nyt tuntuu, että on melkein synti omana hienosta kaupungista vain tuollaiset muistot... Sinun kuvissasi Viipuri on romanttinenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sinun Viipuri-muistosi on kyllä aika hieno...kuvailit sen niin hyvin, että näen kaiken edessäni. Nyt hotellissa oli illalla peräti kahdet eri häät. Kävimme kurkkimassa kummissakin juhlissa, mutta meidät ohjattiin ystävällisesti pois, harmin paikka. Minun mielikuvissani Viipuri on aina romanttinen, olen auttamaton romantikko.

      Poista
    2. Olet oikeassa: Viipuri on aina romanttinen! Tuonne minä olisin jäänyt.

      Poista
  7. Kiitos Sinun, nyt olen piipahtanut Viipurissakin.
    Minulla lähti ajatuksissa soimaan musiikki kuviesi myötä.
    ....siihen aikaan näillä mailla...
    Haikeaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin soi tuolla päässä oudot laulut: Sellainen ol Viipuri ja Monrepos ja vaikka mitä viisuja, joita en kyllä muuten laulele. Mutta ravintolassa laulettiin Kalinkaa.

      Poista
  8. taivas, olit siis siellä!
    kerran olen käynyt, äitini synnyinkaupungissa, juoksin pitkin juuri noita katuja.
    äh ja puh.
    oliko teillä maalausta tuosta kellotapulista? meillä oli :)

    jos sulla on aikaa, niin jätin sulle sepustuksen niistä blogini kirjeistä sinne blogiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän minä! Ja mitä ihmettä, sinunkin äitisi on Viipurista. Ehkä ne ovat jopa tunteneet toisensa, tiedä häntä. Minä olin käynyt tuolla kerran lapsena, nyt oli paremmin aikaa. Äidin sisko oli mukana ja hän muisti vielä hyvin sen talon, jossa olivat asuneet välirauhan aikana. Olihan se jännä nähdä sekin talo...juu, kävin kommentoimassa.

      Poista
  9. Viisaita sanoja. Kuvissa näin ensin haikeutta, ja sitten välistä sellaista harvahampaista hymyä. (Maailmassa on niin paljon paikkoja ja kaikissa se oma vetovoimansa, onneksi jaoit tämänkin kun yksi ihminen ei ihan kaikkialle ehdi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvahampainen hymy :) Kuulostaa juuri oikealta kuvaamaan Viipuria! Minäkin olen vähän sitä mieltä, että kaikki maailman paikat ovat kauniita, jos niitä osaa katsoa oikeasta kulmasta. Siinä kohtaa kauneus taitaa olla katsojan silmissä.

      Poista
  10. Arvasin sinun viipottaneen Viipuriin :) Olen käynyt siellä kaksi kertaa ja tahdon uudelleen. Jotain sopivan surumielistä siinä kaupungissa on. Ja kyllä elämä saa näkyä kasvoilta(mme), turhaa haikailla sileitä silmäkulmia minkään lähteen äärellä.

    Edellisessä postauksessasi unohdin sanoa noista rautalanka-kakkupaperi taideteoksista, ne on hienoja! Pikku taiteilijalle terveiset, innosti minuakin, nyt on kakkupaperit ostoslistalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasitko, kivaa :) Minullekin tämä oli toinen kerta, mutta ensimmäisestä on paljon aikaa ja se oli vain muutaman tunnin piipahdus. Ja ohi olen posotellut junalla. Minä olen melankolikko, joten sopii pirtaani tuollainen surumielinen kaupunki.

      Oi, kerron tytölle, että inspiroiduit.

      Poista
  11. Martta from the treehouse oli kirjoittanut sanat, jotka olin aikonut laittaa tänne kuvat katseltuani ja luettuani kirjoittamasi tekstin. Viisaita sanoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin Martta kuvaili hienosti Viipuria. Kaupunki, jolla on harvahampainen hymy :)

      Poista
  12. Ai mikä huima tunnelma näissä kuvissa ja sanoissasi! Kaipaan ortodoksikirkon tunnelmaa, uurteissa asuu elämä.

    Olen pariin kertaan pysähtynyt Viipuriin, mutta liian pieneksi hetkeksi. Kaipaus on.

    Kiitos tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin kiehtoo ortodosksisuus, se on niin paljon esteettisempää ja mystisempää kuin luterilaisuus. Kyllä tuonne tosiaan kannattaa pysähtyä vaikka vähän pidemmäksikin aikaa.

      Poista
  13. Viipurissa en ole vieraillut. Pietari ja Riika sitäkin tutumpia, sinne kun seilattiin useamman kerran viikossa yksi kesä - silloin joskus.

    Kaikessa jäyhyydessään siellä on kuitenkin kaunista. Ei kaunis aina ole siloiteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos joskus tekee mieli, Viipuri on ainakin lähellä. Minäkin seilaisin mielelläni Pietariin vaikka joka viikko! Ei, kaunis ei ole siloiteltua.

      Poista
  14. Olipa rikas teksti, semmoinen, joka on luettava pariinkin kertaan.
    Jotenkin melkein kadehdin kaikkia, joilla on jonkinlaiset juuret Viipurissa tai Kannaksella. En ymmärrä tätä tunnetta, sillä liittyyhän sieltä lähtöihin kaikkea muuta kuin kadehdittavaa. Silti tuntuu, että monet saivat mukaansa paljon näkymätöntä rikkautta. Ehkä romantisoin, ehkä vaan satun tuntemaan harvinaisen ihania evakkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Matkoilla tulee aina sellainen olo...on paljon vaikutelmia ja sanottavaa. Sitä näkee ikään kuin uusin silmin.

      Lähteminen on ollut varmasti todella raskasta erityisesti aikuisille. Lapset ei ehkä niin ole ymmärtänyt, mutta kyllä heissäkin selvästi elää joku kaipuu syvällä sisimmässä vuosienkin jälkeen. Mutta toki minäkin romantisoin, ja olen kyllä onnellinen siitä, että juuret ovat siellä.

      Poista
  15. Tekstisi tuovat olon, kuin olisi ollut itse paikalla. Ja minä odotan ryppyjäni jo innolla!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Ja kyllä ne rypyt sieltä tulevat :) Minulla on jo paljon!

      Poista
  16. Voi kuinka pakahduttavan kauniita kuvia. Minunkin suvustani puolet ovat Viipurista ja lähiseuduilta. En ole koskaan käynyt rajan takana, mutta näistä kuvista inspiroituneena/rohkaistuneena taidan ottaa visiitin mukaan seuraavan Suomen-reissun ohjelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oli niin kaunis ilta, että oli ihana kuvata. Sunnuntaina olikin sitten pilvisempää, mutta näitä kuvia on kyllä vielä tulossa. Otin yli 300 kuvaa, vaikka oli tuollainen pikavisiitti. Kannattaa kyllä käydä rajan takana. Viipuriinhan voi kätevästi mennä vaikka Saimaan kanavaa pitkin, olen kerran tehnyt niin.

      Poista
  17. Ompa kaunista. Minä olen vain huristellut junalla ohi, tai oikeastaan pysähtynyt puoleksi tunniksi asemalla.
    En ole mitenkään koskaan ollut katkera Karjalan menetyksestä, mutta silti mietin aina mielessäni millaista olisi jos tuo ennen niin virkeä kaupunki olisi vielä maamme rajojen sisällä..
    Ikä-ihmiset sanovat, että se oli suuri menetys. Varmasti, vaikken sitä joka päivä jaksakaan murehtia.

    VastaaPoista
  18. Eihän sitä, joka päivä. Minäkin kyllä tuolla mietin, että olisipa hauskaa, jos Suomeen kuuluisi tuollainen kaupunki. Mutta mitä niitä vanhoja suremaan. Voihan siellä käydä ihan vapaasti ja ihastella kaupunkia.

    VastaaPoista
  19. oi hurja, Viipuri. se olisi joskus kyllä hienoa nähdä. huikeita kuvia ja tunnelmia ja tarinoita, totisesti. ja vitsit mitä taloja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä luulen, että viihtyisit tuolla. Talot ovat kauniita, olivat ne sitten rapistuneita tai kunnostettuja.

      Poista
  20. Käsittämättömän upeat kuvat. Kiitos.

    Viipuriin tahdon joskus. Minun mummini oli äitisi kanssa lähtiöiden joukossa. Matkaa odottaessa juon viinini niistä kristalleista, joita mummi sieltä minulle toi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ihanko totta! Sinullakin on sitten vähän slaavilainen sielu. Mummin kristallit...oi ihanaa...minulla ei taida olla mitään sieltä vanhasta Viipurista, kaikki taisi jäädä sinne.

      Poista
  21. onpas hurjan kaunista! seuraavalle matkalle otat mut kyllä mukaan!

    VastaaPoista
  22. Ihania kuvia, kaunista kulunutta, ehkä tuo kirkon torni on jo liian kulunut -se pitäisi jo entisöidä ennenkuin on myöhäistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Torni on tosiaan huonossa kunnossa. Voi kun korjaisivat sen.

      Poista
  23. Tuosta kaupungista olen lukenut niiin paljon, sinne haluaisin joskus mennä. Historian huomioon ottaen, uskon kaupungin saavan jokaisen suomalaisen tuntemaan jotakin. Minut sen ajatteleminen tekee lähinnä pohjattoman surulliseksi. Kaunista siellä näyttää olevan edelleenkin, erilailla vain kaunista kuin se näyttäytyy evakkoon lähteneiden muistoissa. Kiitos näistä kuvista, mielikuvista ja tunteista, joita kuvasarjasi herätti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se on niin, että jokainen tuntee siellä ainakin jonkun ailahduksen, joka koskettaa. Kaupunki on minusta kaunis edelleen, mutta monet talot ovat tosiaan hyvin huonossa kunnossa. Evakkojen silmissä se näyttäytyy tietysti erityisen surullisena asiana. Kiitos :)

      Poista
  24. Minun mumminikin syntyi Viipurissa.
    Kyllä onkin kauniita taloja, ja niitä on noin paljon! Minulla ei taida olla olla käsitystä kaupungin laajuudesta, luulin että pommit vei lähes kaiken.

    VastaaPoista