tiistai 24. heinäkuuta 2012

Kaksi karhua tanssii ja rakkausrunohaaste


Unessa sain lahjaksi taulun, jossa kaksi karhua tanssii metsässä.
Työmies teippasi mummon ikkunan taakse.
Lapsi lukee teosta: Gerbiilit ja harvinaiset hyppymyyrät. Hän lävisti lohikäärmeen siivet ja söi puoli purkkia Nutellaa.
Puhuin sinne, missä kaikki on päinvastoin. Nyt talvi ja lounasaika. 

Ja vähän sanoja rakkaudesta:
Olen unohtanut vastata Katjan haasteeseen itselle tärkeästä rakkausrunosta. Tämä Sirkka Turkan runo on minulle erityinen. Löysin sen, kun olin juuri löytänyt elämäni rakkauden. Luin runoa kansanopiston kirjastossa, kun sade rummutti kattoon. Kun tänään luin runon, ajattelin erästä toista rakasta ihmistä.

Tule takaisin pikku Sheba.
Minä ajattelen sinua aina.
Minun silmäni tuijottavat eteensä,
    kasvoni tummuvat, ilta on tummunut yöksi.
Olet lehtikuusi puiston puiden keskellä,
      sinun levollinen ryhtisi
    kantaa näkymätöntä valoa.
Niinkuin minun sydämeni näkymätöntä murhetta.
    On yö, kuun varjo koskettaa maata,
      puut peittyvät hopeaan
    ja minä kirjoitan tätä vankina
      sydämeni vankilassa.
    Sinun vinot korvasi
      ovat villieläimen korvat,
    ne kuulevat kyllä.
Sheba, minun sydämeni kutsuu
      joka löynnillä väsymättä:
    tule takaisin pikku Sheba.

Sirkka Turkka, kokoelmassa Tule takaisin, pikku Sheba (1986)

18 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin. Pidän Sirkka Turkan runoista muutenkin.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen, kiehtova runo. Lohikäärmeen lävistetyt siivet saivat aikaan värinöitä täällä...Onneksi täällä on kesä, nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohikäärme sai kolme korvakorua toiseen siipeensä. Näin aluksi pelkät harjoituskorvakorut :)

      Poista
  3. Onpas kaunista siellä. Ja eläväiset tekstit. Käynpäs kurkkaamassa mitä päinvastoinlandiaan kuuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävimme vähän kävelyllä, joskus on kiva kuvata ihan omaa kotikaupunkiakin :)

      Poista
  4. Tuo runo on hieno. Sellainen, joka jää jonnekin mielen sopukoihin. Ja sellainen, jonka ensilukema on jotenkin erityinen.

    Taulu, jossa kaksi karhua tanssii metsässä voisi olla aika ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Valitsin sen monesta monesta ehdokkaasta siihen liittyvien muistojen vuoksi. Ja toki pidän runosta edelleen, se on hieno.

      Näin sen taulun unessa niin selvästi ja se oli tosiaan kaunis.

      Poista
  5. Täällä on kesä jotenkin runsaimmillaan, ja niin paljon luettavaa ja katseltavaa, ettei kerralla kykene sulattelemaan! Ja sitten Kroatian hedelmävatikuva, johon jo jumiuduin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos. Minusta itsestäni tuntuu, että tämä kesä on mennyt minulta jotenkin ihan melkein ohi, mutta hyvä jos kuvissa tuntuu kesältä.

      Poista
  6. Olisipa hauskaa, kun voisi aina halutessaan hypätä maailmaan, jossa kaikki on päinvastoin! Jos omassa elämässä joku kyllästyttäisi, kävisi katsomassa miltä tuntuisi, jos kaikki olisi toisin. Ehkä täytyy rakentaa sellainen maailma ainakin oman pään sisään. :)

    Huiman kaunis runo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se olisikin kiva. Minusta sellainen teleportti, josta pääsisi hetkessä mihin päin maailmaa vaan, olisi kiva. Mutta kun ei sellaista ole, onneksi on oma mielikuvitus :)

      Poista
  7. Ihana Sirkka Turkka! Pitäisi heti päästä kirjastoon runokirjojen äärelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän Sirkka Turkasta, ihan kokonaan. Minun pitäisi mennä kirjastoon palauttamaan kirjoja.

      Poista
  8. Tykkään Sirkka Turkan runoista, mutta tämä on mennyt ohi. Arvaankin, ketä ajattelit nyt sitä lukiessasi. Tule takaisin, pikku Sheba. Liikuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmaan arvasitkin. Minäkin pidän Sirkka Turkan koko tuotannosta, mutta tähän runoon liittyy niin paljon muistoja, että siksi valitsin sen.

      Poista
  9. Onko se runo tosiaan noin uusi. Olen jotenkin elänyt tuon runon ja kirjan nimen kanssa, äiti aina sanoi niin. Kun olin pieni. Mutta v. -86 en ole ollut kovin pieni enää. Muistan, että olin hämmästynyt, että sen nimistä kissanruokaa voi olla. Sulla on taas kauheasti hienoja posteja täällä, ja olet aina eri paikoissa. Näetköhän tätä viestiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se on. Hmm...mistäköhän tuo voisi johtua, että muistat sen lapsuudesta asti. Hassua. Minä tosiaan tutustuin runoon pari-kolme vuotta tuon jälkeen ja iski silloin kuin moukari.

      Olen mennä viipottanut taas. Työ vie ja sitten lomallakin tykkään reissata jos se vain on mahdollista. Taidan olla sellainen kulkuriluonne.

      Poista