maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kroatia - maisema on haava


Osa kuvista miehen, kiitos.
Ajamme haavoitetun maan halki. Ohitamme kaupunkeja, joiden talojen seinissä on luodinreikiä. Hylätyt talot, autiot pihat. Näemme monta aavekaupunkia, joista asukkaat ovat lähteneet sotaa pakoon, ehkä Suomeenkin. Eivätkä ole koskaan palanneet. Yht´äkkiä mennyt sota tuntuu tässä päivässä, eihän siitä ole kuin vajaa kaksikymmentä vuotta. Maisema on haava, joka voi märkiä koska tahansa. Tien toisella puolella on miinakenttä.

Muistan ensimmäisen tarinan, jonka kuulimme täällä maassa. Mies, jolta vuokrasimme auton kertoi ystävästään, joka rakastui aikoinaan suomalaiseen naiseen ja muutti tämän luokse pohjoiseen. He rakensivat talon ja saivat lapsia. Mies palasi Balkanille sotimaan ja kaatui täällä.

Kylien kirkoissa on muistolaattoja kaatuneille. Heitä oli yli 10 000. Pääskynen laulaa seetripuussa. Se laulu vihlaisee sydämestä.

21 kommenttia:

  1. Voi jestas näitä Kroatian-kuvia!
    Ja hurjaa miten sota vieläkin näkyy, ihan konkreettisestikin. Tuonne olisi (taas kerran) hienoa päästä. Ihanaa, että pääsitte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Niin, ensin se ei näy, mutta sitten kun tarkentaa katseen oikeisiin paikkoihin, se näkyykin. Oi, minäkin olen onnellinen tästä mahdollisuudesta.

      Poista
  2. Kauniit kuvat, koskettavia muistoja niin läheltä.

    VastaaPoista
  3. jossain paikoissa sota on vielä niin lähimenneisyyttä. jostain syystä rakastan hautausmaita, tuollakin niin kaunista! me eilen mentiin metrolla kuolleiden ala puolelta, linja kulkee meinaan hautausmaan ali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistäköhän syystä rakastat hautuumaita :) ? Minustakin ne ovat aina yhtä kiehtovia. Ihan esteettisestkin kauniita ja sitten vielä täynnä tarinoita.

      Poista
  4. Vahvoja tunnelmia, voin uskoa. Kiitos tästäkin, kuvat ja teksti yhdessä hiljentävät mielen.

    Tuo edellinen vei mut kokonaan, hurmaava! Hyvää matkan jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Pakko oli kirjoittaa jotain sodastakin, koska se kuitenkin on läsnä täällä.

      Poista
  5. Se on käsittämätön ajatus; kuinka monta sotaveteraania ja evakkoa tällä hetkellä asuukaan Kroatiassa. Maassa, jossa suurimmalla osalla asukkaista sota on vielä omakohtainen muisto. Haava sydämessä. Silti eläen, turistin silmiin, kun mitään ei olisi ollutkaan. Olisi aina vain ollut kaunista ja hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin...ja muissakin Balkanin maissa. Kun miettii, että Suomessakin käydään vasta läpi taiteessa sisällissotaa. Täällä kaikki on niin lähimenneisyydessä, ettei asioita ehkä vielä edes voi käsitellä. Ovat liian kipeitä.

      Poista
  6. Nämä kuvat pysäyttävät, teksti koskettaa. Dubrovnikissakin sota tuli lähelle, kun tajusi rakennusten vaurioituneen pommituksessa ja ymmärsi, että kaupungissa on vielä paljon ihmisiä, jotka ovat eläneet sodan keskellä.

    Hautausmaakuvat ovat kyllä kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Totta, täälläkin sodan jäljen näkyvät. Olemme nyt Dubrovnikissa ja pitäisi kohta mennä sotavalokuva-museoon, vai mikäköhän sen oikea nimi on...tulimme juuri muurikierrokselta, upeat maisemat!

      Poista
  7. Kaunista, haavaista!
    Ihania kuvia, haudoista, enkeleistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Hautuumaat ovat minulle niin kovin mieluisia paikkoja kävellä.

      Poista
  8. Oh kiitos, kiitos kauniista ja koskettavista!!

    Lomaisia suloisia kutkuttavaisia väkeviä! *halaus*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Helteinen halaus täältä, kohta mekin laskeudumme sinne viileyteen.

      Poista
  9. Upeita tunnelmia, tykkään tuosta ekasta ja ristikuvasta, upeaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Täällä on niin paljon tunnelmia, ettei aina ehdi edes aistia kaikkia.

      Poista
  10. Sydäntä riipaisevaa tarinaa. Kaunista ja surullista samaan aikaan.-Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle. Täällä kaupunkien melskeessä mennyttä aikaa ei kyllä mitenkään huomaa. Joillain seuduilla sisämaassa se oli paljon kipeämmin näkyvissä.

      Poista
  11. Haavat, niin. Ei sovi unohtaa.
    Ystävälläni oli kroatialainen poikaystävä silloin, kun sota oli melkein juuri loppunut. Tämä nuori mies oli kokenut sodan, vaikkei ollut joutunut sotimaan. Se oli meistä aina ihan käsittämätöntä, ja tyyppi olisi kuin se olisi ollut maailman luonnollisin asia. Ystäväni vieraili silloin tuossa maassa tiuhaankin, ja kaikkien kuvausten mukaan se oli aika toinen silloin.

    Kaunis on tuo yksi hauta. Todella.

    VastaaPoista