torstai 30. elokuuta 2012

Hiljaisuutta, joka jäi muurin taakse


Oi näitä suloisia päiviä ystävien kanssa. Tänäänkin tarkenin vielä syödä ulkona jokivarressa, puiden siimeksessä.
Olen polkenut Barbaran kanssa kohisevan meren rannalla. Miettinyt hiljaisuutta ja rakkautta, joka jäi muurin taakse.
Olen miettinyt Fannya, joka maalasi mustaa ja valkoista. Miettinyt häntä, joka luopui taiteestaan, koska ei saanut sille arvostusta.
Rakastan näitä iltoja, kun aurinko paistaa vihreän lehvästön läpi olohuoneeseen ja leikkii seinällä.

Ja julistan sen nyt virallisesti: meillä on kanikuume.

44 kommenttia:

  1. Tänään oli taas todella lämmin päivä - ne sienet kasvavat metsässä, plomp, plomp...taitaa olla mun ainoa syysajatus tai sillä kestän syksyn!
    Mies ajoi vielä nurmikon, mä palelin peiton alla - koen "nukkumisenjälkeistäheräämishetkeä" kun kaikki tuntuu taas niin hyvälle.

    Onnea kanikuumeeseen, mä haluisin kissan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oli! Mahtavan lämmintä. Me istuimme Tintån terassilla pizzalla ja oli ihan lämmin. Aika mahtavaa.

      Mutta sieniä minäkin odottelen :)

      Poista
  2. Voi kun pääsisi istumaan tuohon kahvilaan, just nyt. Missä se? liian kaukana kuitenkin tähän hätään :-( Kiitos Barbara-vinkistä! Tuo pitäisi nähdä. Eikä Fannykaan olisi pahitteeksi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on Turun taidemuseon kahvila. Pieni mutta viehättävä. Minä en varsinaisesti edes pitänyt Fanny Churbergin näyttelystä, mutta silti kaikki tuollaiset herättää aina ajatuksia. Barbarasta sen sijaan tykkäsin kovasti.

      Poista
  3. Katsokaapa siis hollantilainen luppakorvakani. Pitkäkarvainen. Sosiaalinen sylipupu. Ja niin nätti. Oppii melko varmasti sisäsiistiksi pissapuolella. Papanoitahan sitten riittää, mutta ne saa onneksi harjattua helposti:). MIkä tärkeintä, nämä eivät jostakin syystä haise, kuten tavalliset kanit. Kaikki vieraamme ihmettelevät sitä. Ja jos haluaa temppukanin, nämä ovat hyviä hyppäämään esteitä. Tahtoo sitä tai ei:D. Meidän Helmi on veinyt kaikkien sydämen ja olemme olleet kovin tyytyväisiä valintaamme. Ostakaa siis pupu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei mitään muuta tehdäkään kuin katsotaan kaneja netistä ja tutkitaan kanisivuja. Tätä on jatkunut jo monta viikkoa. Minustakin kanit ovat suloisia, ainakin jotkut tyypit. Katsotaan siis mitä tapahtuu...

      Poista
  4. Hassua, että nyt kuviesi (ainakin näiden) paikat näyttävät tutuilta. Ja miksen minä ottanut tuollaista hienoa kuvaa museon aulasta!? Häkellyin kai siitä, kun sanoivat ettei siellä saa kuvata paitsi aulassa, tuntui sitten nololta edes vilauttaa kameraa.
    Yksi Churbergin töistä syöpyi mieleeni, se ukkostyö muistaakseni ensimmäisessä salissa. Uskomattoman taitavahan hän on ollut ja väripaletti vaikuttavan yksisävyisen monisävyinen. Mutta myönnettävä on, etten jaksanut innostua koko näyttelystä, ne metsäaiheet ei pitäneet mielenkiintoa.
    Ah nyt huomaan mitä itse ylempänä sanoit näyttelystä. No samaa mieltä. Mutta silti en tarkoita etteikö olisi hyvä taiteilija, jokin ei vaan mätsännyt...ehkä se oli se lipun hinta ja mitä sillä sai...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, sun sisällä asuu nyt pieni turkulainen :) Minä olen käynyt museossa monta kertaa, mutten ole tainnut paljon kuvata, edes aulassa, niinpä ajattelin, että nyt sitten otan ne muutamat kuvat.
      Minä taas ihailin toisen salin ensimmäistä maisemaa ja sitten selvisikin, että juuri sillä työllä hän oli voittanut sen yhden palkinnon. Minäkään en jaksa innostua maisemista enkä asetelmista. Hassua, että Churberg sanoi, että puut ovat kiinnostavampia maalata kuin ihmiset!

      Poista
  5. Tuo Barbara pitäisi kyllä nähdä... vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli hienovireinen ja vaikuttava elokuva. Hyvin kaunis ja vähäeleinen.

      Poista
  6. Voi kun pääsisinkin käymään tuolla näyttelyssä .
    Minulla oli muutama viikko sitten lainassa Riitta Konttisen elämänkertateos Fanny Shurbergista. Lopetettuaan maalamisen, hän siirtyi käsitöiden pariin.
    Shurberg on ollutkin toinen aloitteen tekijä Suomen Käsityön Ystäviin.







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonkin, että Churbergin elämä oli hyvin mielenkiintoinen. Ja oli mahtavaa, että vaikka hän luopui maalaamisesta, hän kohdisti tarmonsa Suomen Käsityön Ystäviin.

      Poista
    2. Churberg näyttely tulossa syyskuussa Amos Andersoniin. Yksi hyvä syy lisää käydä Helsingissä.
      En ole oikeastaan hänen töiden ihailia, mutta aikalaisiinsa nähden kiinnostaa.
      Turkuuns pitäisi myös matkustaa. Omat käyntini ovatkin olleet ohikulkumatkoja satamasta jonnekkin.
      Teillä on mahtava kirjastokin.

      Poista
  7. Kanikuumeeseen auttaa vain yksi asia, kanin hankinta :) Mutta ennen sitä kannattaa johdot suojata,
    terv nimimerkki kaniperheiden kaveri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi olla, minä yritän kyllä vähän pyristellä. Johdoista juuri tänään juteltiin, ne ovat ongelma.

      Poista
  8. Minä tapaan huomenna ystävän ja odotan sitä suuresti. Taidetaan kävellä hiljaa puhellen, kilistelläänkin ehkä. Ja sen lisäksi tämä loppukesän ihana lämpö ja viipyily, kuin lahjan olisi saanut! Voi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävistä saa niin paljon energiaa, se on ihmeellistä. Oikein mahtavaa huomista teille! Jutelkaa ja kilistelkää oikein sielunne kyllyydestä :)

      Poista
  9. Harmittaa ja hävettää myöntää, että en tullut käyneeksi tuolla museossa vaikka opiskelin Turussa monta vuotta! Täytyy ottaa ohjelmaan kun seuraavan kerran käyn Turussa :)

    Rentouttavaa viikonloppua ja toivottavasti kanikuumeeseen löytyy lääke ;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta...ei kai se mikään ihme ole, kun opiskellessa on niin paljon kaikkia muita juttuja mielessä :)

      Kiitos kovasti ja samoin sinne mukavaa viikonloppua!

      Poista
  10. Naistaitelijoilla on ollut vaikeaa tuohon aikaan miesten hallitsemassa taidemaailmassa. Varsinkin omaa näkemystä omaavilla vahvoilla naisilla. Helen S. toimi mm. Edelfeldtin puhtaaksimaalaajana ja sai hänkin suosiota osakseen vasta elämänsä viime vuosina.
    Voi harmi, kun ei tule Turussa usein vierailtua ja tuossa hienosssa museossa samalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Aika on ollut ihan eri. Minäkin olen miettinyt, miten paljon naistaiteilijat joutuivat taistelemaan perheen, suvun ja yhteiskunnan odotuksia vastaan. Toki sitä joutuu tekemään tänäkin päivänä, mutta silloin ihan eri mittakaavassa.

      Minäkin pidän Turun taidemuseosta rakennuksena. Se on kaunis.

      Poista
  11. kaunista ja mukavankuuloista! kanikuume kuulostaa vaaralliselta :) mulla oli hiustenleikkauskuume, mutta tällähän siitä päästiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuulostaa, en tiedä mitä lääkkeitä siihen olisi. Tai tiedän yhden, mutta sillä on aikamoisia sivuvaikutuksia :)
      Sun uudet hiukset on ihan mielettömän kauniit!

      Poista
  12. Niin kauniita kuvia ja kaunista tekstiä blogissasi. Joskus vierailin täällä säännöllisesti, mutta muutama kuukausi rikkinäisen tietokoneen aikaa laittoi blogikyläilyni tauolle. Mutta olipa mukava kurkistaa tänne jälleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Tekniikka on kumma juttu, nykyään jää paljon asioista tekemättä ja moni vaikeutuu, jos ei ole tietokonetta. Ajatella, jos pitäisi vaikka laskutkin käydä maksamassa pankissa paikan päällä.

      Poista
  13. Minäkin pyöräilin Barbaran kanssa. Mikä merituuli!

    Voi, kanit ovat ihania! Meidän allergiaperheeseen tuli pieni musta leijonanharjaspoika jokunen viikko sitten. Kävimme kierrätyskeskuksessa ja siellä oli halvalla kanihäkki. Selvä enne. Asukkaan haimme löytöeläinkodista, aivan mainio tapaus, ei jyrsi johtoja tahi huonekaluja, mutta nuolee pehmolelut, sohvat ja sääret ja tykkää sisustaa häkkiään ja loikkia ulkona. Omat kaninikaan eivät tehneet aikoinaan mitään ihmeempiä tihutöitä. Jyrsimisvimmaan auttoi, kun antoi oksia rouskittavaksi. Poikakanini kusaisi mieheni farkut ja vuodesohvan, ihan paikllaan oli tuo mielenilmaus. Pitihän uudelle tulokkaalle näyttää kaapin paikka. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olette antaneet kodin kodittomalle kanille, suloista. Nauratti tuo poikakanisi mielenilmaus, varmaan ihan paikallaan tuossa kohtaa. Minäkin olen ihastunut noihin kaneihin, mutta kun tässä huushollissa on jo koira, joka kovasti tykkää kaneista saaliina, niin tämä homma on vähän mutkikas nyt. Mutta katsotaan :)

      Poista
  14. Ihania kuvia ja tunnelmia! Ja se ilta lämmittää vieläkin. :)

    Elokuvan meri kohisee, mutta se oli hyisenäkin pelastava! Jännä miten se pauhu muistuu aina välillä niin väkevästi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, niin täälläkin :)

      Totta, meri pystyy moneen, hyvään ja joskus toki pahaakin. Äänet olivat tossa leffassa kyllä hienosti tehty.

      Poista
  15. Tekisi mieli lähteä Barbaran kanssa pyöräilemään, eilen vietin päivän Margueritten kanssa. Se oli ihanaa.

    Kuvat on ihanat, aivan sillä tavalla, että hetken pidättää hengitystä, sitten hengittää oikein syvään, sillä tavalla että on ihana hengittää, kaikissa kuvissa katotkin niin korkealla. Ja viehättävä kahvila, oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole vielä ollut Margueritten kanssa, mutta kyllä pitäisi.

      Kiitos. Tuo yksi kuva on Ylösnousemuskappelista ja siellä tosiaan on katto korkealla. Toinen taas on Taidemuseo ja sen kahvila, kiva paikka.

      Poista
  16. Tekisi mieli lähteä Barbaran kanssa pyöräilemään, eilen vietin päivän Margueritten kanssa. Se oli ihanaa.

    Kuvat on ihanat, aivan sillä tavalla, että hetken pidättää hengitystä, sitten hengittää oikein syvään, sillä tavalla että on ihana hengittää, kaikissa kuvissa katotkin niin korkealla. Ja viehättävä kahvila, oi!

    VastaaPoista
  17. Taisi käydä niin, että kommenttini katosi taivaalle, mutta vilkutan ja sanon, että ihanan ilmavat kuvat, katot korkealla, helppo hengittää ja voi kun haluaisin myös lähteä pyöräilemään Barbaran kanssa.

    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis ei kadonnut :) Minä en ole vielä viettänyt päivää Margueritten kanssa mutta kyllä pitäisi. Hän olisi varmasti loistoseuraa.

      Tuolla Ylösnousemuskappelissa katto on tosiaan hyvin korkealla :)

      Poista
  18. Margeritten kanssa oli ihana päivä, Barbara vielä odottaa, mutta Ranskalainen viikonloppu oli rentouttava! Odotan kovasti Julien New Yorkia!
    Hyvää viikonloppua kanikuumeperheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä otan siis seuraavaksi listalle ranskalaisen viikonlopun :) Ja New York on aina New York, jotenkin tuntuu, että sen kaupunkin leffallinen kuvasto ei tyhjene koskaan.

      Poista
  19. Auh, kanikuume on paha. Samoin hamsteri- ja marsukuume. Kaikki söpöt jyrsijäkuumeet on vaarallisia. Onneksi (tai harmiksi, riippuu miltä kantilta katsoo) olen allergisoitunut kyseisille otuksille. Meillä on ollut hamstereita ja yksi marsu, ja ovat kyllä kerrassaan suloisia.

    Minulla ei ole viime aikoina ollut aikaa oikein millekään spesiaalille. Tai no, kaikki mahdolliset vapaa-ajanrippeet yritän käyttää oleskelemalla luonnossa, ja onhan se minulle erityistä. Ajanpuutteesta on oikeastaan tullut jo rutiini, jonka aion sitten katkaista sillä lomareissulla. Sen jälkeen aloitan rauhallisemman elämän... tai yritän ainakin... :)

    Kaunista viikonloppua sinulle, Kirjailijatar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ikävää allergisoitua...minä taas olen ollut allerginen lapsena, mutta se on onnekseni hävinnyt. Tai toivon niin, sillä testien mukaan olen kyllä edelleen allerginen.

      Sulla on sitten aikamoinen vauhti päällä...onneksi ehdit edes luontoon tuulettumaan. Kiirettä kestää kyllä jonkun aikaa, mutta sitten se rupeaa kalvamaan. Onneksi pääset reissuun! Samoin ihanaa viikonloppua!

      Poista
  20. Minäkin tahdon nyt Barbaran kanssa meren rannalle pyöräilemään, kiitos hyvästä leffavinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Leffa oli kyllä hyvä, niin kuin tuolla kirjoittelinkin, vähäeleinen, mutta vaikuttava. Pinnan alla tapahtui paljon.

      Poista
  21. Uusi lukija jättää puumerkin. Ihana blogi kuvineen, teksteineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kovasti! Mukavaa, että viihdyit. Minun pitää tulla vastavierailulle :)

      Poista
  22. Kanikuume! Huhhuh. Mites ne degut?

    Hyvähän mun on sanoa. Pikkutyyppi on kyllä juuri oppinut sanomaan pupu, mutta ei vielä tajua haluta sellaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gerbiilit :) Juu, niistä ei luovuta. Meidän tytölle tuntuu olevan vain energiaa niin paljon, ettei kaksi hoidokkia riitä.

      Poista