perjantai 3. elokuuta 2012

Intiaani tuli kotiin

Hain intiaanin kotiin. Se oli ratsastanut ilman satulaa metsässä, pitänyt ankkaa paidan alla ja tehnyt taikavarvun.
Sukka sillä oli täynnä herneitä. Ja sisällä se ei ollut ollut moneen päivään.
Se nukkui tiipiissä ja kuljetti rupikonnia taskuissa.
Eikä se tahtonut tulla takaisin kaupunkiin, ennen kuin lupasin paistaa lettuja. Paras siis mennä nyt jatkamaan tuota letun paistamista.

Iloista viikonloppua!

26 kommenttia:

  1. Sellaisia ne ovat pikkupojat, mutta kun he hupsista vain kasvavat isoiksi pojiksi alkavat he metsästää ja kalastaa.

    Silloin ei paisteta enää lettuja. Silloin syödään heidän itsensä fileeraamia kaloja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ja pikkutytötkin :) Minä olen ihan tyytyväinen, että ollaan vielä tässä lettu-vaiheessa.

      Poista
  2. Lettuintiaanilla tuntuu olleen leppoisat oltavat!
    En ole koskaan nukkunut tiipiissä...
    Laitetaan se listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtava viikko kuulemma! Minäkään en ole nukkunut tiipiissä, mutta siellä oli kuulemma kivaa, vaikkakin mutaista.

      Poista
  3. Voihan intiaanit, ihanaa elämää :) Onneksi on heitä, jotka lätyillä lahjovat.

    VastaaPoista
  4. Ihanaa, että sait hänet ainakin hetkeksi, ja kertoo seikkailuistaan! Voi että, missähän omani seikkailee sitten joskus, toivon että seikkailee kunhan pitää järjen päässä.
    Hyviä lettuja, toivon pitkiä lettukestejä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sain vain pikku-intiaanin :) Ja vain hetkeksi, sillä ylihuomenna inkkari jatkaa matkaa, kun on vielä viikko lomaa jäljellä. Isompaa inkkaria en taida nähdä vielä pitkään pitkään aikaan.

      Poista
  5. Mä olen saanut koko viikon nauttia kahdesta pienestä touhu"päästä". Menoa ja meininkiä. Huomenna astuu kuvaan hiljaisuus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Touhupäät ovat suloisia ja joskus uuvuttavia. Sen jälkeen hiljaisuus tuntuu vielä hiljaisemmalta kuin normaalisti.

      Poista
  6. Täällä jatkuu vielä tylsät sisäkotipäivät. Helle vie mielikuvituksen ja tekee lapamadoksi. Mutta reilun viikon päästä päästään matkalle. Sitten ei anneta kuuman haitata. Ollaan vaan ja istutaan valmiiseen pöytään. Jonkun muun hiellä ja vaivalla valmistamaan.

    Niin, lettukestit meillä on siirretty siiheksi, kun keittiön lämpötila laskee alle 25 asteeseen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kroatiassa tuli kyllä huomatuksia, kuinka helle pitemmän päälle vaikuttaa. Olen ihan tyytyväinen nyt näihin noin +20 lämpötiloihin.

      Kivaa, että pääset valmiisiin pöytiin herkuttelemaan, se on aina niin ihanaa.

      Poista
  7. Ihania kuvia intiaanistasi, näistä hehkuu kesän lämpö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti. Eilen olikin ihmeen lämmin päivä.

      Poista
  8. Minustakin tuntuu että olen tullut kotiin kun istun taas tutulla paikalla ja katson mitä tänne on tullut... Meidän intiaani tulee vasta ylihuomenna, tai Tarzan, tänään tuli kuva missä roikuttiin liaanissa järven yllä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä aina lapsena haaveilin liaanista järven yllä. Se olisi ollut niin mahtavaa...

      Poista
  9. Voi ihanaa intiaania!!!
    Tuollaisia seikkailuja tahtoisin minäkin. Täytyy kyllä lähteä metsään ja olla siellä niin kauan, kunnes kuulen lettujen kutsuhuudon:)

    Täällä aamu valkenee sateen jälkeen, nyt kohti seikkailuja.
    Oikein ihanaa lauantaita teille!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kuulemma paras leiri ikinä. Tyttö oli jopa vikeltänyt hepan kanssa eli seissyt siellä selässä. Minusta aika huimaa, kun ei hän edes harrasta ratsastamista.

      Mekin lähdemme seikkailemaan, tällä kertaa kaupungille.

      Poista
  10. iloinen intiaani siis! kuulostaa ihan unelmaleiriltä! mulla oli pienenä tiipii. se oli tosin niin hitsin pieni ettei siellä mahtunut kunnolla nukkumaan. ainoastaan jos meni ihan mykkyrään.

    lettuja tekisi mieli minunkin. tai ehkä teen pannukakun. sitä on tehnyt mieli jo pitkään. hyvää viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, huippuiloinen! Minä en ole koskaan nukkunut tiipiissä, en ainakaan muista ja kyllähän sen muistaisi.

      Meillä tehdään usein lettuja. Tulee samalla tehtyä pääruoka ja jälkiruoka, kun tekee suolaiset täytteet ja sitten makeat menee yleensä sokerin kanssa.

      Poista
  11. Inkkarilla on inkkarille sopivat käsikorut!
    Miksei aikuisille ole inkkari- ja puuhaleirejä, kysyn vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sitä kyselin tuolta leirin pitäjältäkin. Hän lupasi harkita ensi kesäksi aikuisten inkkarileiriä :)

      Poista
  12. Ei vitsi, mäkin haluan inkkariksi! Ilman satulaa metsässä, sitä mekin ennen vanhaan tehtiin kesäiltoina kun vietiin hevosia uimaan :-)

    VastaaPoista
  13. Voiko näin ihania tunnelmia ollakaan. No voi! Täällä tietysti. Taianomainen intiaanireissu <3 Nousi palo päästä itsekin tuollaiseen menoon. Ihania kesän päiviä!

    VastaaPoista