lauantai 11. elokuuta 2012

Kävin kylässä Einon luona

Kävin kylässä Einon luona. Isäntää ei näkynyt.
Mutta talossa oli hiukan einomainen tunnelma - ehkä.
Einon ystäviä olivat kuulemma Otto, Pekka ja Larin-Kyösti.
Mitä ystävät meistä kertovat?
Minä odotan nyt ystävää junasta, toisen kanssa kävin kahvilla ja kolmas toi minulle valtavan kimpun ruusuja. Voi jukra, miten onnellinen olen heistä. Toivottavasti Einolla oli hyviä ystäviä.

39 kommenttia:

  1. Sukulaismies mulle hän, tutkimuksista paljastui:)
    Ah tuota tapettia, ottaisin heti kotiini, ja ihana kirjankansi tuo vihreä.

    Ystävät voi kertoa pieleenkin. Minua on ainakin arvioitu ihan väärin erään ystäväni perusteella. Mutta kyllä ne aina jotain kertovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihankos totta? Mun suvussa ei taida olla ketään merkittäviä kulttuuri-ihmisiä.
      Minustakin tuo tapetti oli mahdottoman kaunis. Kauneinta tuossa talossa, joka on siis rekonstruktio Eino Leinon syntymäkodista. Oikealla paikalla kylläkin, käsittääkseni.

      Niin, minä ihan oikeasti mietiskelin tuossa, että kertovatko ystävät meistä kaiken/jotain/ei mitään? Varmaan tuo jotain on lähinnä totta.

      Poista
  2. Väsyneet aivoni jäivät miettimään mikä on ein-omainen tunnelma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän keksit uuden sanan! Minä ajattelin vain eino-maista, mutta ein-omainen on paljon hienompi juttu :) Vaan se olisi kyllä varmaan aika ankeaa, asia, joka olisi kuin ei.

      Poista
  3. Einolla on kaunis koti, kaunis kuin ruislinnun laulu korvissani:)

    Mitä ystävät meistä kertovat? Mielenkiintoinen kysymys. Minäkin kallistun tuohon epämääräiseen jotakin. Pitää miettiä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jotain epämääräistä varmasti...kun miettii ystäviä, heissä on joitain samanlaista ja jotain ihan erilaista :)

      Poista
  4. Kauniilta näyttää Einon talo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli aika pieni, mutta tuo yksi huone oli oikein kaunis.

      Poista
  5. Einosta tulee sympaattinen olo. Minä olen naimisissa yhden kanssa, tosin Einoa hän kantaa vain toisessa nimessään:). Ystävällä on pikku Eino. Hän on temperamenttinen pieni mies. Vekkuli. Nimi miestä myöten sanoi vanha kansa. Ja ei nimi miestä pahenna, jos ei mies nimeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta Eino on tosi hieno nimi. Jos minulla olisi pieni poika, hän voisi hyvinkin olla Eino :)

      Poista
  6. onpa einolla kiva koti! kyllä ystävät jotain kertoo, mutta ei kyllä kaikkea. on niin kauniita villikukkia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja kuten tuossa kirjoitin, ystävät voivat olla keskenään niin erilaisia, se on hassua.

      Poista
  7. Kylläpä Eino on asunut kauniissa talossa, kukkien keskellä. Tulee kyllä hauska olo, kun puhuu Einosta ihan vaan etunimellä, kun aina on ollut se sukunimikin. Vähän ihan ilkikurinen olo :)

    Eilen illalla myöhään olimme ystävien kanssa vanhalla pienellä kirkkomaalla, kirkko oli karu pieni rakennus, sinne piti kävellä polkua pitkin ja niin synkkää oli ja synkeä historiakin paikalla, mutta silti aivan ihanin muisto jää tuosta, koska olivat ne ystävät siinä, lämmin läikähdys heti kun ajattelee ystävä-sanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ihmisellä ei ehkä voi olla kovin montaa ystävää...en tiedä. Joskus tuntuu, että ystäville on ihan liian vähän aikaa. On niin paljon muuta, työ ja kaikki arjen pyörteet.

      Poista
  8. Kuinka hienoa kun kylästelit Leinoilla. Meillä on vastikään luettu Lönnrotista ja Topeliuksesta.

    Ystävyydestä: Himpun verran ystävät meistä kertovat. Ystävävyyden säilyminen ehkä vielä enemmän.
    Menit ystävääsi junalle vastaan - ehkä juurikin kohtaamiset.
    Huomaan että sinulla on vuorovaikutustaitoa, jota soisi olevan yleisemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpä on aika hienoa kirjallisuutta luettu :) Ja kiitos, en tiedä, onko minulla vuorovaikutustaitoja, mutta ihmiset ovat minusta loputtoman mielenkiintoisia ja tutustun mielelläni uusiin ihmisiin. Mutta tärkeitä ovat ne vanhat ystävyydet, tai uudet.

      Poista
  9. oli hänellä hauskoja ystäviä ja sukulaisia:)kuulin tarinoita ja muisteloita mummiltani useien pienenä hänestä kun mummini oli hänen serkkunsa.Ihanat kuvat sinulla taas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, täällä on paljon Einon sukulaisia :) On varmaan ollut mahtavaa kuunnella noita tarinoita niin lahjakkaasta miehestä.

      Poista
  10. Siinä, mitä ystävät meistä kertovat on kaksi puolta. Tai vielä enemmän? Yksi on se, mitä puhuvat meistä puhuessaan. Toinen se, millaisia ihmisiä ystäviksemme on kertynyt. Luulen että jälkimmäinen kertoo meistä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskasti sanottu, että ystävät kertyvät, niin se taitaa tosiaan olla :) Onneksi näin vanhanakin voi vielä ystävystyä.

      Poista
  11. Mukava isäntä kun jätti oven auki. Saitko lukea runoja enemmänkin?

    VastaaPoista
  12. Jännä yhdistelmä ekassa kuvassa: keltaiset kukat vasten ruskeankirjavaa tapettia. Sitä jäin tuijottelemaan. Mukavaa jos oli vähän einomainen tunnelma Einon talossa!

    Hmmm, kallistun sen kannalle, että koko ystäväjoukko kertoo jotakin ihmisestä, ei ehkä yksittäiset ystävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo kukka-asetelma ja tapetti olivat erityisen kauniita. Upeat väriyhdistelmät.

      Juu, noin se varmaan onkin...kivaa, kun ihmiset ovat oikeasti pohtineet tätä. Koko joukko, joo.

      Poista
  13. Kivan näköinen talo Einolla. Ne parhaat ystävät, kyllä ne kertovat, paljonkin. Se, mitä heidän kanssaan voi tehdä, missä tavata ja miten eri tavoin kohdata. Aina se ei ole edes tapaaminen ja näkeminen, se voi olla vain ajatuskin. Ne parhaat jäättävät jälkiä, minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, minä huomaan että liian vähän tulee ystävien kanssa tehtyä erilaisia asioita. Enemmän sitä vaan juttelee, syö, juo ja kävelee. Hyviä ystäviä ajattelee paljon useammin kuin heitä näkee.

      Poista
  14. Ystävät ovat monesti tärkeämpiä kuin sukulaiset. Väitän näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, koska ystävät sitä valitsee ihan itse.

      Poista
  15. Kun lukee Eino Leinoa tai L.Onervaa, heidän merkintöjään, ja Aino Kallasta ja hänen päiväkirjojaan ja kun tietää, etteivät he olleet ainoita Eino Leinon lähiystäviä, on parvi muitakin naisia, jotka lukeutuvat joukkoon, tulee tunne, että Leino tuli paremmin toimeen naisten kanssa. Toki hänellä oli paljon miestuttuja, aikansa taiteilijoita, mutta oliko heidän joukossaan ystäviä, en tiedä tai muista.

    Eino Leinon elämäntarina hiipuu loppua kohti ja johtaa melkein kurjuuteen. Mutta hänen kirjansa, ja varsinkin runonsa elävät. Jotkut pitävät häntä Suomen parhaana runoilijana, eikä minullakaan ole mitään sitä vastaan. Esim, hänen Helkavirtensä sisältävät hurjaa draamaa. Hänen on täytynyt olla paitsi tekijä, myös näkijä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin..tuota minäkin mietin. Olivatko nämä oikeita ystäviä? En tiedä.

      Sanot niin upeasti, että Eino Leino oli myös näkijä, eikä vain tekijä. Siitä taitaa erottaa suuren taiteilijan. He aistivat jotain, jota muut eivät vielä tavoita.

      Poista
  16. Voi jukra kun minäkin olen ystävistäni kiitollinen, voisin kirjoittaa heidän hyvyydestään kirjan ja julistaa ystävyyttä kaduilla. Minulla on hyvin erilaisia ystäviä naisia ja miehiä, kepeitä ja vakavia.Saan kaikista ystävistäni valtavasti voimaa. Kyllä ne jotakin kertoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihmettelen usein, että miten olen saanut niin ihania ystäviä. Minunkin ystäväni ovat keskenään loppujen lopuksi hyvin erilaisia...mutta saan minäkin heistä valtavasti voimaa.

      Poista
  17. Ystävät kertovat paljon.
    Kertovat minulle ja kertovat minusta.
    Ein omainen... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ein omainen...tästä tulee kivoja sanaleikkejä :) Ja totta niin kertovat.

      Poista
  18. terve terve Eino. kiveksi muuttunut Eino seisoskelee tuolla Espalla lantti kourassaan. vaikkakin olen hieman huolestuneena tähyillyt lanttia, minusta tuntuu että se on vuosien varrella pihistetty. tai sitten lantin hohto on himmentynyt. tosin luulen että Einolle tarjottaisiin joka tapauksessa jos johonkin kuppilaan nyt eksyisi. oli lanttia tai ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sielläkö se Eino onkin? Kauheaa, jos Einon lantti on varastettu. Mutta ihan totta, Eino olisi varmasti kiva juttukaveri baarissa.

      Poista
  19. Oi, tuolla olen minäkin ollut. Lauloin ja soitin ystäväpariskunnan häissä Eino Leinon runoihin tehtyjä kappaleita. Pari vihittiin Paltamon Kuvakirkossa.

    VastaaPoista