sunnuntai 5. elokuuta 2012

Kunnes kohtaan vaaran


Eilen lapsi seisoi hevosen selässä, tänään se kastoi makin soijakastikkeeseen.
Sellainen raukea kaupunkipäivä: sushia, raperperipiirakkaa suosikkikahvilassa, kirpputoreja ja kirjastossa oleilua. Rakastuin deguun.
Olen lukenut hermafrodiitista ja Smyrnan kadonneesta kaupungista. Ihmetellyt, miten ihmeessä en ole aiemmin lukenut tätä Eugenidesta. Pelkään jo sitä tyhjyyttä, kun kirja loppuu.
Huomenna aion ajaa ylöspäin, kunnes kohtaan vaaran.
Lapsi muistelee naista, joka antoi hänelle ruusun Vatikaanissa.

39 kommenttia:

  1. EttÄ mihin rakastuit?
    Onneksi ei kai deeguun! (Vai kirjoitetaanko sekin deeku???)

    Vaaraa päin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sellaiseen suloiseen jyrsijään. Tapasimme sattumalta eläinkaupassa ja se katseli minua nappisilmillään kutsuvasti ja isot korvat heilui. No, jouduimme kyllä sitten eroamaan...

      Poista
  2. Hyvin sanottu: "pelkään jo tyhjyyttä, kun kirja loppuu." Hyvän jälkeen monesti on noin ja hyvän aikana. Onneksi mulla on nyt vino pino lupaavia kirjoja, pitkäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan loppuminen on joskus aivan hirvittävän surullista. Sitä on elänyt niin siinä kirjan maailmassa ja eläytynyt henkilöiden tarinoihin, että jää ihan tyhjän päälle...minäkin onneksi lainasin eilen kyllä lisää kirjoja, mutta silti en haluaisi tämän loppuvan. Onneksi se on paksu.

      Poista
  3. Kun kuulenkin sanan Smyrna, näen ne tulenlieskat, meren, laivat, pelon... Se kirja on niin vahvasti kirjoitettu, että jäi todella päähäni elämään hurjan vahvoina mielikuvina, kuin olisi nähnyt lukemansa. Ja miten se voikaan olla niin täysi, niin monitahoinen!

    Toisinsanoen: kiva kuulla, että tykkäät!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kohtaus oli kuvattu todella vaikuttavasti ja koskettavasti. Tästä lähtien minullekin tulee Smyrnasta mieleen kaikki tuo.

      Eli kiitos, kiitos mahtavasta kirjasuosituksesta :)

      Poista
  4. Kirjavinkki täytynee napata, kuulostaa niin hyvältä. Olkoon vaaralliset hetkesi nautinnolliset, odotan jo kuviasi.

    VastaaPoista
  5. Kirjailijan löysin helposti, mutta mikä onkaan tuo teos?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis kirja on Middlesex. Ihan loistava kirja, valitettavasti ja onneksi vielä kesken minulla.

      Poista
  6. Alkoi tehdä mieli vohveleita:D
    Kiitos kuvasi ovat kauniit taas kerran.
    Oikein
    hyvää uutta viikkoa
    tämän aurinkosunnuntain jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Vohvelit ovat herkkua, vaikka tuo menikin parempiin suihin eli tyttären suuhun :)

      Poista
  7. Minullakin on Middlesex menossa. Ollut jo jotain yli kuukauden. En tiedä, miksi en saa sitä etenemään vauhdikkaammin. Kaikki muut tuntuvat ahmineen sen hetkessä.

    Tai ehkä tiedänkin: jokainen sivu vaatii oman aikansa. Jokainen sana vaatii oman aikansa, niistä haluaa syväluodata, ymmärtää ja muistaa jokaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, toivottavasti minä ehdin lukea sen loppuun nopeammin. Nyt vaan työ on sotkenut harrastuksia, joten olen vielä iloisesti kesken. Mutta olet oikeassa, tekstiin voi jäädä leijumaan ja uppoutumaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

      Poista
  8. Sinulla on taito esittää ja saada tuntumaan tämä maailma, ainakin jossain sopessa sen pinnalla, paikaksi, jossa vallitsee kaikki kaunis ja hyvä, sellainen, jollainen moni toivoisi sen olevan.
    Mietin, mistä se johtuu, että kaikilla ei ole tätä taitoa. Johtuuko se ihmisistä itsestään, jotka tekevät elämästään parhaan mahdollisen. Johtuuko se kiireettömyydestä, vai ahkeruudesta. Luonteenlaadusta. Vai rahasta. (Inhoan tuota sanaa raha. Se saa aikaan niin paljon pahaa.) Mutta kysymysmerkit eivät tässä auta.
    Ehkä on ihmisiä, jotka osaavat tehdä elämänsä taideteokseksi jollain salaperäisellä tavalla. He LUOVAT sen sellaiseksi, että heidän on hyvä olla ja he voivat olla tyytyväisiä. He ovat hyviä haltiattaria tai haltioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kauniisti sinä kirjoitat minusta...huh. Jos olisit täällä, näkisit kun punastun :) Minä yritän nähdä elämässä pääsääntöisesti hyvän. Tai ehkä tuo on väärin sanottu, jotenkin luonnostaan näen sen, vaikka on minullakin alakuloisia kausia ja niitä murheitakin, mutta en halua tuoda niitä tänne. Mutta elämähän on paljolti kiinni siitä, miten sitä itse katselee ja miten siihen suhtautuu.

      Poista
  9. Minä olen tänään kohdannut vaaran, Tero Vaaran Kolmas matka -kirjan muodossa. Nälkäinen kaveri Aasiassa, paljon muuta siitä ei voi sanoa...eli sinun lukukokemuksesi lienee hiukan syväluotaavampi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihih, nälkäinen kaveri Aasiassa ei kuulosta ehkä kovin hyvältä. Tai voisihan se olla kauhukertomus, komedia, farssi...tulee mieleen monta mahdollista juonikuviota. Mutta tuo Middlesex on kyllä loistava kirja, suosittelen.

      Poista
  10. Onneksi söin juuri (liikaa), muuten olisi pitänyt lähteä heti jääkaapille näiden kuvien piinaamana.

    Tuota auringonvaloa olen kaivannut; meillä on satanut päivätolkulla kuin saavista kaatamalla. Onpahan ollut hyvä syy istua sisällä ja tehdä eimitään.

    Vaaran kohtaaminen kuulostaa hyvältä, luulisin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä aina välillä sataa ja välillä paistaa. Tänäänkin on satanut ja paistanut.

      Juu, olisin jäänyt vaarojen keskelle vaikka kuinka pitkäksi aikaa :)

      Poista
  11. Eugenidesin Middlesex on ollut lukulistalla pitkään. Olen lukenut siitä niin mielenkiintoisia ja ristiriitaisia arviointeja, että odotan aikaa tarttua kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa tarttua. Voihan se olla, etteivät kaikki pidä. Eihän mikään kirja ole sellainen josta kaikki pitäisivät. Ja minä olen vasta puolessa välissä.

      Poista
  12. Kuulostaa oikein hyvältä kaupunkipäivältä, sellaiselta kuin kaupunkipäivien pitäisi aina olla.

    Olen ollut kiireen viemänä monta viikkoa enkä ole ehtinyt jättää tänne pienintäkään viestiä. Jokaisen kuvan olen kuitenkin katsonut ja sanan lukenut ja todennut, että sinä se todella hallitset kummatkin, sanat ja kuvat. Täällä on aina niin ilo käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, kiitos. Joskus oikein itseäkin harmittaa, kun on niin paljon muuta, ettei ehdi oikein kunnolla paneutua muiden juttuihin. On niin kiva lukea ajatuksella ja katsoa kuviakin rauhassa.

      Mutta kyllä, kaupunki päivä oli ihan täydellinen :)

      Poista
  13. Leppoisan ja mukavan kuuloinen päivä!
    Tuo on niin totta, että hyvän kirjan loppuminen harmittaa, haluaisi vain jäädä siihen maailmaan vielä vähäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan kamalaa, se kirjan loppuminen siis...sitten sitä jääkin vielä vähäksi aikaa sinne, kunnes on aika hypätä uuteen maailmaan.

      Poista
  14. Olen hukannut kirjanlukuajan. Luulen jotta tänne sähköiseen maailmaan.
    Heinäkuussa koin suurta löytämisen riemua kun olen sain kolme pokkarin keveää luettua.
    Lukukipinä jäi, ajattelin kartoittaa oman hyllyn odottavat opukset ja sitten voisikin viedä lapset kirjastoon.
    Se tunne kun kauppajonossa havahtuu miettimään onkohan tuo yksinhuoltajaisä Antti... Sitä olen kaivannut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Minäkin olen joskus miettinyt, että jos en olisi koneella, lukisin varmaan kirjaa. Siinä mielessä tietty vähän tyhmää ehkä olla koneella. Mutta onhan blogeissakin hyviä tekstejä ja kauniita kuvia. Kyllä niilläkin voi ruokkia itseään.

      Poista
  15. Tilaisin sellaisen raukean kaupunkipäivän, kiitos. Olisi käyttöä.

    Joistakin tarinoista on niin vaikea luopua. Onneksi niihin voi palata, takaisin huikeaan maailmaan.

    Hyvää matkaa kohti vaaraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi voi tosiaan palata. Vaikka harvoin kylläkään luen kirjaa uudestaan, mutta jos kirja on kirjahyllyssä, se mahdollisuus on aina olemassa ja odottamassa...siksi jotkut kirjat "pitää" omistaa.

      Poista
  16. totta, krijan loppuessa on vaan tyhjyys. hieno sanavalinta! oi, ihanan leppoisan kuulonen päivä. mäkin olen nyt palannut metropolin huminaan, saas nähdä mitä keksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oletkin todellisessa metropolissa, meidän kaupunki on siihen verrattuna tuppukylä. Mutta saa täältäkin sentään sushia :)

      Poista
  17. Oi, mä itkin viimeiset sivut siitä kirjasta! En olisi suonut sen loppua.

    Mutta oletko siis pehmennyt deguihin? Montako meinaatte ottaa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tiedän siis mitä odottaa...

      Hei, meillä on jo kaksi gerbiiliä, en ota tänne enempää eläimiä. Kolme ihmistä ja kolme eläintä on mun mielestä sellainen hyvä kokoonpano :)

      Poista
  18. Näyttääpäs vohvelit herkulliselta :P ja tuo kirja kuulostaa herkulliselta :) jos vaikka syksymmällä saisi aikaiseksi lainata ja lukaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti löytyy aikaa tuolle kirjalle, se on kyllä valtavan hyvä. Ainakin minun mielestä :)

      Poista
  19. mua huolestuttaa kans usein hyvää kirjaa lukiessa että se loppuu. kun sitä ei täysin tyhjin mielin sitten enää ikinä voi lukea uudestaan. mutta ehkä musta tulee vanhana niin höppänä ja huonomuistinen, että voin lukea kaikki lempikirjat uudestaan ja uudestaan, ja yllättyä iloisesti joka kerta.

    Mitäs kirjaa sä muuten luet? mä voisin kaivata kans uutta kirjavinkkiä, olen viime aikoina ehtinyt jopa hieman taas lukemaan. Lopettelen juuri Riikka Pulkkisen Totta-kirjaa. se vetää hyvin, mutta en ole ihan varma mitä siitä tykkään.. Ehkä ei ollut paras aika meidän kohdata nyt, siis tuon kirjan ja minun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hassun ristiriitainen tunne. Kun haluaa ahmia kirjaa ja haluaa samanaikaisesti, ettei se loppuisi. Hei, mä olen jo nyt tosi höppänä. Kirjat muistan jotenkuten, mutta leffoja en ollenkaan. Videovuokraamossakin kysyn mieheltä, olenko mä nähnyt tämän?

      Kesken on siis Eugenidesin Middlesex. Sitä ennen luin saman kirjailijan tuoreemman Naimapuuhat, johon ihastuin kanssa.

      Niin, joskus on väärä aika kohdata joku kirja...tästäkin voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkään.

      Poista