tiistai 7. elokuuta 2012

Polvet pöytänä, hiljaisuus peittona

Kävin vaarojen maassa, kuuntelin korpien kuiskintaa.
Illalla järven rannassa on hiljaista, kuulen oman sydämeni lyönnit ja nuotion ritinän.
Olin haaveillut telttayöstä koko kesän, nyt se puolivahingossa toteutui.
Housut tyynynä, polvet pöytänä, hiljaisuus peittona.
Turvesoisessa järvessä muutun punaiseksi ja virkistyn.
594 kilometriä myöhemmin olen kotona taas, vaikka sydän jäikin Kainuuseen.

38 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta. Tarpeelliselta.

    Ja tuo kuva sinusta siellä on niin kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on miehen ottama, unohdin mainostaa :) Oli aivan ihanaa olla yksi ilta ja yö luonnon keskellä kaikessa rauhassa.

      Poista
  2. Voi kun kaunis kuva ensimmäinen! Ihana tunnelma muissakin kuvissa. Ja tekstissä. Tänä vuonna ei ole päästy käymään Kuusamossa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mies se osaa ottaa hienoja kuvia :) Minä käyn harvoin Kainuussa tai pohjoisempana, vaikka aina kun menen, nautin tosi paljon. Luonto jotenkin hoitaa sielua.

      Poista
  3. aivan mielettömän ihana ja kaunis toi eka kuva! vitsit, mäkin haaveilen taas telttailusta ja ihanat suomi-maisemat ja karjalanpiirakat (taas kerran) ei tosiaankaan vähennä halua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana :) No, olemme saaneet kylvettyä sinuun jonkun telttailugeenin, mistä olen iloinen. No, kohtahan siellä on kesä ja pääsette taas telttailemaan.

      Poista
  4. Ensimmäisessä kuvassa on kaunis intiaani ja hällä ihana shaali. Miehesi ottaa tosiaan hienoja kuvia, kuten sinäkin.
    En ole ikinä käynyt Kainuussa, mutta teltassa, laavussa ja taivasalla olen nukkunut kymmeniä kertoja, nuorena joskus kauan sitten. Luulen, että kiintiöni täyttyi silloin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Shaali on löytö Otavasta roskakorista! Löysin sieltä kaksi ihanaa shaalia monta vuotta sitten. Tuo on yleensä koiralla autossa, siksi se on ihan koirankarvoissa. Mutta minä kun olin unohtanut pyyhkeen, niin tuo sai toimia pyyhkeenä.

      Minä tykkään telttailla edelleen vaikka kyllä sitä partiolaisena tuli harrastettua nuorenakin jonkun verran.

      Poista
  5. Siinä sinä, veden äärelle hakeutuneena.

    Valtavan kauniina, sinä ja Suomi.

    Olin hetken teltannurkassanne mukana, kiitos retkestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minua nauratti kun luin blogistasi, että veden äärelle pitäisi mennä. Kun olin onnekseni juuri siellä ollut :)

      Poista
  6. Minä telttailin läpi lapsuuden kesät ja häämatkan. Sitten tuli stoppi. Minusta tuli kai liian mukavuudenhaluinen? Luontoon menen kyllä mielelläni. Toivoisin silti, että nukkusessa selkäni alla olisi patja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta saahan sinne ohuen patjan :) Minä nukun kuin tukki teltassa, vaikka on vähän kova alusta. Se on se ulkoilma mikä vaivuttaa täydelliseen uneen.

      Poista
  7. Ihana yläkuva, sinä olet kaunis ja kaikki hiljaisuus kuvassa. Peittokin!
    Minulla on vähän semmoinen arjenaloitusahdistus ja vapauden menetystuska, mutta täytyisi nyt vain kai yrittää muistaa, että on elokuu, kaikki elo nyt, vapaus mennä ja olla aina viikonloppuisin ja ehkä välillä voisi ihan arkenakin jopa karata.

    Minulle taitaa olla myös lapsuudesta vähän sellainen teltassa nukkumisen kammo jäänyt, se kostea haju, mutta kyllä retkillä silti ihan valmis telttaan olen, koska oikeasti sitä siellä nukahtaa aika onnellisena :) Teltta on jotenkin semmoinen osa reissumeininkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hiljaisuuden voi minustakin aistia tuosta miehen ottamasta kuvasta.

      Minulla oli tuo arkiahdistus viime viikolla. Olin vähän lamaantunut, mutta sitten tuli tämä yllätysreissu ja muuta pientä kivaa, joten nyt olen taas arjistunut.

      Minä valitsin teltan, vaikka tarjolla oli hotellikin :) Kertonee kipeästä tarpeestani nukkua teltassa.

      Poista
  8. Uskomattoman kaunista. Minäkin olen vanha partiolainen, ja vaikken koskaan "ihan kympillä" leirielämästä välittänytkään, on siitä jäänyt kaipaus teltassa nukkumiseen. Oikeastaan; leirielämässä ei ollut yhtään mitään vikaa, mutta ehkä vierastin sitä, että olin siellä satojen joukossa. Yksin, kaksin tai hyvin pienellä porukalla telttailisin vaikka kuukauden. :)

    p.s. Aivan mahtavaa, että muillakin on peitot ja viltit vuorattu koirankarvoilla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minulla kuule ihan sama. En niin nauttinut niistä partiolaisten leireistä, mutta omien läheisten kanssa on kiva telttailla. On se rauhakin siellä läsnä. En pidä myöskään leirintäalueista, vaan haluan metsään.

      Juu, viltti on ihan karvainen. Ja moni muukin viltti :)

      Poista
  9. Sinäkin pääsit yhden päivän inkkarileirille, kivaa! Onpa ihanat kuvat, kauniit ja rauhoittavat.

    Olen ollut viimeksi lapsena tai nuorena Kainuun maisemissa ja muistan kaukana sinisenä siintävät vaarat. Niin erilaista kuin täällä etelässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, vaikkei täällä ratsastettu ilman satulaa, eikä ollut käsitöitä.

      Minuun vetoavat itäisen Suomen korkeuserot. Täällä lännessä on aika lättänää :)

      Poista
  10. Oi, olet ollut kotikonnuillani! Sinnehän se mieli usein kaipaa, vaaroille, metsiin, järvelle, korpeen - hetkeksi. Telttaöistäkin haaveilen, mutta jätin kuitenkin vauvan kanssa väliin kun ei ollut lämpimiä öitä. Kauniita poltetun oranssin sävyjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta! En ihmettele, että mielesi palaa tuonne. Minä olin siis Kajaanin seudulla. En ihan siellä parhaissa vaaramaisemissa, mutta tämäkin kävi oikein hyvin :)

      Poista
  11. Niin hienot kuvat. Näissä näkyy hiljaisuus ja rauha.

    Minäkin olin kirjoittanut kesän listalle: päästä mökille vielä kerran. Ja pääsin, se oli hyvä. Olla hiljaa vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on sellainen telttapolte joka kesä. Olisin halunnut myös inkkarikanootilla melomaan, mutta se on toistaiseksi tekemättä. Ehkä sitten ensi kesänä taas :)

      Poista
  12. Upea tuo kuva sinusta rannalla!

    Minäkin olen haaveillut telttayöstä koko kesän. Kerran oli jo teltta matkassa, mutta se oli se reissu, jonka päätteeksi päädyimmekin mutkien kautta Haikkoon. Hyvä vaihtoehto sekin. :) Teltta toivottavasti ensi kesänä, jossain saaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mies osaa tehdä ihmeitä :)

      Te olitte sitten jo melkein teltassa, jos oli kerta telttakin jo mukana. Haikko oli aika hyvä vastakohta telttayölle. Siellä on ole käynyt.

      Poista
  13. Voi että olet niin kaunis! Ja ihana. Voisin melkein upota sinun sanoisisi ja kaikkiin kuviin.

    Minäkin olin vaaramaisemissa viikonloppuna, mutta etelämmässä, aina niin rakkaassa Pohjois-Karjalassa. Poden aina haikeutta siellä käydessäni - ja nyt poden haikeutta täällä blogissasi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet itse ihana, mutta kiitos kovasti :)

      Juu, minä olin Kajaanin seudulla. Yhdistin työn ja huvin näppärästi toisiinsa, onni että niin voi tehdä. Minäkin rakastan Pohjois-Karjalaa, vaikken ole mitenkään sieltä kotoisin. Juuret ovat kuitenkin eteläisessä ja pohjoisessa Karjalassa ja aina siellä sydän sykähtelee.

      Poista
  14. Upea tuo eka kuva, olet kuin kaunis intiaanipäällikkörouva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellainen olisikin kiva olla. Olisin varmasti Intiaanipäällikkörouva Paksupohje :)

      Poista
  15. Mahtava telttaretki! Viimeksi olen tainnut olla metsässä yötä teltassa n.15-16 vuotta sitten, liian kauan siitä siis.
    ps.(Hansikas kuva on pelottava.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen melkein joka kesä telttaillut. Ehkä joku on jäänyt väliin. Minustakin tuo hansikas oli aika spuuki.

      Poista
  16. aivan ihana tuo eka kuva, ja otsikko sointuu siihen niin hyvin.

    minä oon kans joskus ollut Kainuussa kuuntelemassa korpien kuiskintaa. ja niitä korpiahan siellä muuten riittääkin. muistan sieltä puolukkamättäät. ikinä en oo niin paljon missään puolukkaa nähnyt, metsä lainehti punaisena. kuljin siellä ämpärin kanssa ja ahmin suuhuni marjoja minkä kerkesin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Minusta on ihan mahtavaa, että Suomessa on niin paljon tilaa. Voi tosiaan kulkea vaikka viikon metsässä tapaamatta ketään, ihan helposti. Nyt en kyllä nähnyt mustikoita, enkä puolukoita. Piti mennä kaupan kautta metsään.

      Poista
  17. Ihanat turpeenpunaiset kuvat kuvat. Tuli jostain syystä sellainen kansanparannus ja -perinne olo. Tuo, missä kädet ovat vedessä, on suorastaan mystinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin pari viikkoa sitten pariskunnasta, joka vietti vuoden metsässä tiipiissä. Se oli minusta ihan sairaan ihmeellistä...voi kun pystyisi itsekin siihen.

      Poista
  18. "Housut tyynynä, polvet pöytänä, hiljaisuus peittona." Kivasti sanottu.

    Kuviin on tarttunut jotain oleellista Kainuusta, joka on minullekin tuttu paikka.
    Hän on Kainuusta - lause edustaa minulle aitoutta inhimillisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :)
      Minäkin ajattelen samalla tavalla kainuulaisista, rehtiä ja suoraselkäistä porukkaa.

      Poista
  19. Tässä olet ylittänyt itsesi jos mahdollista tunnelman luojana, Hienoa!

    VastaaPoista